En huomannut palkkapäivänä mitään eroa työttömyyskorvauksella elämiseen

Ärsyttää nää tyypit jolle työssäkäynti on elämän itseisarvo. Minä nautin elämästä myös äitiyspäivärahalla, hoitovapaalla ja myös työttömänä.

Ainut ero on että haluan periaatteesta pitää lapset kotona en yhteiskunnan laitoksessa.

työnsaanti voi ollakin sitten tosi kinkkistä, kun makoilu alkaa kyrsiä.

enkä ole ensimmäisen vuoden jälkeen työhakemuksia lähetellyt.



Vieläkään en ole sohvalla makaamiseen kyllästynyt vaan kaipaan sitä aikaa aina kun pitää aikaisin herätä raahaamaan lapsi hoitoon ja itse mennä lähes ilmaiseksi töihin

oikein pienipalkkaisilla tuo työttömyyskorvaus on about 60 % ja kun ei maksa eläkemaksuja ym. niin ei siinä isoa eroa ole. Vielä kun huomioi, ettei tule työmatkakustannuksia, niin lyhyellä tähtäimellä kotiin vain.



Akateemisilla ja jos on onnistunut raatamaan itsensä paremmille palkoille, niin työttömyys korvaus lähentelee 25 %:ia.



Eli akateemisille (tai oikeammin sanottuna isotuloisilla) tulee vitun iso paniikki jos jää työttömäksi kun tulot putoo helvetisti.



Itse jäin kesällä työttömäksi, kun firma johon menin vuodenvaihteessa meni kesällä konkurssiin (jee) nettotulot putos pari tonnia kuussa.

kukahan mulle maksais työttömyyskorvausta 2300 euroa nettona kuussa, voisin sitten minäkin jäädä kotiin, kun ei olis mitään eroa palkkaan.

teen osa-aikatöissä hommia ihan vitusti eli kokopäivätyön edestä, ja lähes ilmaiseksi.

Sveitsissä on työttömyyskorvausjärjestelmä sellainen etä työttömäksi jäädessä, saa saman verran työttömyyskorvausta kuin palkkaakin, mutta ajallisesti ei yhtä kauan kuin suomessa.



Sitä sanoisin työttömyysturvaksi ja se vieläpä kannustaisi aktiiviseen työnhakuun, kun ei voi paria vuotta venytellä sängynkulmassa.

että ovat yhteiskunnan elättejä? Toiset käyvät töissä ja maksavat veronsa, jotta laiskat ihmiset voivat maata sohvalla, kun työnteko ei huvita. Millaisen esikuvan nuo ihmiset haluavat antaa lapsilleen? Tuskin olot tällaisten ihmisten lapsilla kotona kovin hyvät onkaan, kun vanhempi ei edes halua oman lapsensa kanssa olla päivällä, jotta voisi katsella telkkaria.

oikein pienipalkkaisilla tuo työttömyyskorvaus on about 60 % ja kun ei maksa eläkemaksuja ym. niin ei siinä isoa eroa ole. Vielä kun huomioi, ettei tule työmatkakustannuksia, niin lyhyellä tähtäimellä kotiin vain.

Akateemisilla ja jos on onnistunut raatamaan itsensä paremmille palkoille, niin työttömyys korvaus lähentelee 25 %:ia.

Eli akateemisille (tai oikeammin sanottuna isotuloisilla) tulee vitun iso paniikki jos jää työttömäksi kun tulot putoo helvetisti.

Itse jäin kesällä työttömäksi, kun firma johon menin vuodenvaihteessa meni kesällä konkurssiin (jee) nettotulot putos pari tonnia kuussa.

Kannattaisko hakeutua työttömyyskassaan? Silloin korvaus on TULOIHIN SIDONNAINEN, muistaakseni noin 70 % bruttotuloista tai jotain.

siinä on et liksasta todellaki jää käteen vähemmän kun työttömänä. Ei kai se ap:n vika ole! Ei täällä kaikki oo korkeasti koulutettuja. Duuni ku duuni täytyyhän siitä sellanen palkka saada että kannattaa töitä tehä.Eikö??? Ymmärrän täysin tilanteesi ap. Jää himaan vaan. Mä menin opiskelee (työvoimapol) ku mä en viitti olla enää himassa. Töihin ku ei kannata mennä. Hoidin itseäni koko työttömyys ajan. Pidin oikein kunto-laihdutuskuurin. Kyllä ny taas jaksaa opiskella.

Nimenomaan työttömyyskassasta on kyse. Ansiosidonnainen se 25 %:kin on. Eli kokonaista 25 % ansioista.

Näin se menee.... siis työttömyyskassassa.

oikein pienipalkkaisilla tuo työttömyyskorvaus on about 60 % ja kun ei maksa eläkemaksuja ym. niin ei siinä isoa eroa ole. Vielä kun huomioi, ettei tule työmatkakustannuksia, niin lyhyellä tähtäimellä kotiin vain.

Akateemisilla ja jos on onnistunut raatamaan itsensä paremmille palkoille, niin työttömyys korvaus lähentelee 25 %:ia.

Eli akateemisille (tai oikeammin sanottuna isotuloisilla) tulee vitun iso paniikki jos jää työttömäksi kun tulot putoo helvetisti.

Itse jäin kesällä työttömäksi, kun firma johon menin vuodenvaihteessa meni kesällä konkurssiin (jee) nettotulot putos pari tonnia kuussa.

Kannattaisko hakeutua työttömyyskassaan? Silloin korvaus on TULOIHIN SIDONNAINEN, muistaakseni noin 70 % bruttotuloista tai jotain.

5

jos kerran töistä voi saada saman palkan. Ja me työssäkäyvät joudumme sen maksamaan veroina. Kotona lorvailun sijaan voisi sitten vaikka opiskella, jotta saisi sitten sitä parempaa palkkaa, ettei tarvitse yhteiskunnan elättinä eläkeikään saakka olla.

Tuleeko ihan saman eläke ootko ollu töissä nelkyt vuotta vai sohvalla maanu sen ajan? Ja ihan asiallisesti kysyn, en nimittäin tiedä miten se menee...

Itse voin sen tunnustaa, en koskaan aio tehdä klo 8-16 välistä työtä, se ei vaan sovi minulle. Kyllä, töitä aion tehdä:) Pienillä paikkakunnilla ei välttämättä paljon vaihtoehtoja ole, mutta isommissa kaupungeissa voi valita tekeekö ilta- tai yötyötä, onko arkisin töissä vai viikonloppuisin jne. Ja myös työajan voi itse valita, monissa paikoissa on mahdollista olla osa-aikaisena.



Itse en sitä rumbaa jaksaisi, että 40h/vko joka arkipäivä aamu kahdeksaan töihin ja neljältä kotiin. Hyviä vaihtoehtoja itselleni ovat olleet:



*neljänä päivänä/vko 10 tunnin työpäivät ja kolme vapaata



*3-6 iltana/vko töitä 4,5-7h/päivä



*vuorotyö jossa vaihtelevasti aamua(harvoin!) ja pääasiassa iltaa/yötä ja useampi päivä vapaata putkeen.



Voin rehellisesti sanoa, ettei edes suurempi palkka saisi minua tekemään normaalia klo: 8-16 päivää, kosk minulle se ei sovi. Se kuluttaa, en jaksa, olen väsynyt ja tuntuu ettei koskaan ole vapaata (koska aamulla väsyneenä töihin, perjantaina nukahtaa alkuillasta, viikonloppuna pitäisi sitten hoitaa KAIKKI siivoamisesta sosiaalisiin suhteisiin jne. koska arki-iltaisin ei ehdi/jaksa) mielummin olen esim. neljä päivää pidempää päivää töissä ja sitten kolme vapaalla.

Arkivapaat ovat myös hyvä juttu, ehtii hoitamaan asioita ja jos vaatekaupoille tmv. eksyy, niin on ihanan rauhallista vert. neljän ruuhkissa säntää kiiressä ostamaan uutta talvitakkia tmv.

Toivottavasti kukaan ei oikeasti ajattele noin ja opeta sitä vielä lapsilleenkaan. No, sillä voi ainakin lohduttautua, että minkä taakseen jättää sen edestää löytää. Eläkkeesi on minimaalinen.