Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te, jotka ette ymmärrä, miksi pariskunnalla on omat rahat!
19.08.2011 |
Ette varmaan ole koskaan olleet pari ihmisen kanssa, jonka rahankäyttö on TÄYSIN erilaista kuin omanne. Esim. minä yritin yhteisiä rahoja vuosikaudet, kunnes kyllästyin. Mieheni on tosi tuhlari, eikä todellakaan mieti huomista. Hänen mielestään rahaa käytetään hulvattomasti niin kauan, kuin sitä on tilillä, ja kun se loppuu, niin itketään. Lisäksi olen huomannut, että mies on paljon tarkempi ns. omista rahoistaan kuin yhteisistä.
Niinpä meillä on nykyään yhteinen tili, jolle molemmat laittavat kuukausittain sovitun summan. Olemme tarkkaan sopineet, mitä yhteiseltä tililtä saa ostaa, ja loput ostetaan omilla rahoilla. Esim. päivittäiset, tavalliset ruoat ostetaan yhteiseltä tililtä, vain itselle tarkoitetut erikoisherkut omalta. Tämä toimii meillä.
Nyt joku varmaan kysyy, miksi elän tuollaisen miehen kanssa. Niin, maailmassa on suhteellisen vähän täydellisiä miehiä. Pidän tätä erilaista rahankäyttökulttuuria kuitenkin aika pienenä asiana, varsinkin, kun se on saatu toimimaan sopimalla asiat tarkasti. Mieheni ei juo eikä hakkaa, ja on muutenkin varsin mukiinmenevä. Erilliset tilit ovat tästä aika pieni hinta.
Kommentit (23)
mun mielestä. Meillä kanssa omat tilit jolle palkat tulee. en kestäis semmosta että mieheltä pitäis kerjätä rahaa omiin juttuihin. tai kysellä onko luotolla vielä varaa, voiko tässä kuussa ostaa jotain itelle. Aika suurpiirteisesti ostetaan suunnilleen tasan ruokaa, maksetaan laskuja... Kun jotain isompaa ostetaan pistetään rahat yhteen tai kattotaan kumman tililla on rahaa. mutta jos olis vaan yhteinen tili niin ei kai sitä kehtais mitään ostaa kysymättä toiselta. ja taas toisen ostoksista tulis aina naputtamista. Parempi näin.
Nehän on yhteisiä ja silloin niitä saa käyttää myös omiin juttuihin :). Eikä meillä kysellä luottojen perään. Luottokortteja on toki molemmilla, mutta niitä käytetään yleensä vain nettiostoksiin ja matkoilla.
Yhteisillä rahoilla elävien rahankäyttötottumukset pitää toki olla kunnossa eli tuhlarin kanssa en yhteistä tiliä haluaisi. Meillä on molemmat tarkkoja rahan käyttäjiä. Joskus hairahdetaan molemmat sitten törsäämäänkin eli tulee käytettyä vähän reippaammin. Isoista hankinnoista meillä keskustellaan ensin. Mutta niin kyllä tehtäisiin, vaikka olisi omat tilitkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun mielestä. Meillä kanssa omat tilit jolle palkat tulee. en kestäis semmosta että mieheltä pitäis kerjätä rahaa omiin juttuihin. tai kysellä onko luotolla vielä varaa, voiko tässä kuussa ostaa jotain itelle. Aika suurpiirteisesti ostetaan suunnilleen tasan ruokaa, maksetaan laskuja... Kun jotain isompaa ostetaan pistetään rahat yhteen tai kattotaan kumman tililla on rahaa. mutta jos olis vaan yhteinen tili niin ei kai sitä kehtais mitään ostaa kysymättä toiselta. ja taas toisen ostoksista tulis aina naputtamista. Parempi näin.
Nehän on yhteisiä ja silloin niitä saa käyttää myös omiin juttuihin :). Eikä meillä kysellä luottojen perään. Luottokortteja on toki molemmilla, mutta niitä käytetään yleensä vain nettiostoksiin ja matkoilla.Yhteisillä rahoilla elävien rahankäyttötottumukset pitää toki olla kunnossa eli tuhlarin kanssa en yhteistä tiliä haluaisi. Meillä on molemmat tarkkoja rahan käyttäjiä. Joskus hairahdetaan molemmat sitten törsäämäänkin eli tulee käytettyä vähän reippaammin. Isoista hankinnoista meillä keskustellaan ensin. Mutta niin kyllä tehtäisiin, vaikka olisi omat tilitkin.
Yhteiset rahat toimii vain, jos rahankäyttöperiaatteet on samanlaiset.
Mutta kakkosta puolustan siinä, että jos pari käyttää rahaa kovin erilaisiin asioihin, syntyy helposti juuri sellainen tilanne, jossa rahat ovat periaatteessa yhteiset, mutta joka pennistä pitää tingata. Se on mielestäni huonompi tapa hoitaa asia kuin omat tilit.
ap
Olen sellainen tuhlari. Asumis- ja ruokakulut puolitetaan ensiksi. Se sitten itkee, kenen omat rahat loppuvat kesken.
No kyllähän tuo nyt on ymmärrettävää, että erilaisten rahankäyttötottumusten vuoksi on ns. omat rahat. Mutta se taas ei mene järkeen, että jos on esimerkiksi isot tuloerot, niin kaikki pistetään säntillisesti puoliksi ja pienituloiselle ei sitten välttämättä jää ollenkaan rahaa omiin menoihin ja jos niitä on, niin sitten pitää tyyliin kirjallisesti olla sitä pyytämässä ja perustelemassa, että voiko nyt saada viisi euroa saippuaan ja deodoranttiin. Ja parhaimmassa tapauksessa senkin vitosen joutuu lainaamaan ja maksamaan takaisinkin. Ei tuollainen ole mitään yhteen hiileen puhaltamista, johon minun mielestäni parisuhde pitkälti perustuu.
vain kahden vastuullisen ihmisen liitossa. Onneksi itselläni on sellainen, ja yhteiset rahat toimii. Mutta varmaan, jos jommalta kummalta mopo karkaisi käsistä, käytäntö pitäisi muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
perheessä olevan enemmän rahaa jos on omat rahat.
Eli meillä kumpikin saa käteen noin 2500 euroa kuussa. Eli meillä on palkkatulot yhteensä 5000 euroa kuussa.
Se on edelleen 5000 euroa kuussa, on ne rahat yhdellä, kahdella, kolmella tai jopa neljällä tilillä.
Meille tulevat rahat yhteiselle tilille, mihin kummallakin on kortit. Jäi silloin nuorena käytännöksi kun olin opiskelija ja mies oli töissä. Emme ole kokeneet tarvetta muuttaa käytäntöä.
Ja ei, ei kumpikaan kysy lupaa toiselta siihen, saako ostaa itselleen jotain:)
Mutta minusta täällä yleensä valitetaan toisenlaisia tilanteita: sellaisia, joissa nainen joutuu esim. ottamaan lainaa pärjätäkseen kotihoidontuella, kun mies reissaa ulkomaanmatkoilla. Vaikka molemmat puolisot ovat rahankäytöltään järkeviä. Sellaista en tajua ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta minusta täällä yleensä valitetaan toisenlaisia tilanteita: sellaisia, joissa nainen joutuu esim. ottamaan lainaa pärjätäkseen kotihoidontuella, kun mies reissaa ulkomaanmatkoilla. Vaikka molemmat puolisot ovat rahankäytöltään järkeviä. Sellaista en tajua ollenkaan.
ei tuota voi mitenkään ajatella normaalina avioliittona.
kyllä ymmärrän. Meillä molemmat sopii keskenään miten paljon käytetään ja mihin. Aina palaveri ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllähän tuo nyt on ymmärrettävää, että erilaisten rahankäyttötottumusten vuoksi on ns. omat rahat. Mutta se taas ei mene järkeen, että jos on esimerkiksi isot tuloerot, niin kaikki pistetään säntillisesti puoliksi ja pienituloiselle ei sitten välttämättä jää ollenkaan rahaa omiin menoihin ja jos niitä on, niin sitten pitää tyyliin kirjallisesti olla sitä pyytämässä ja perustelemassa, että voiko nyt saada viisi euroa saippuaan ja deodoranttiin. Ja parhaimmassa tapauksessa senkin vitosen joutuu lainaamaan ja maksamaan takaisinkin. Ei tuollainen ole mitään yhteen hiileen puhaltamista, johon minun mielestäni parisuhde pitkälti perustuu.
ei tuollainen hyvä asia olekaan. Mutta rahalla voi halutessaan kiusata ja kiristää toista oli rahat sitten yhteiset tai erilliset. Kyllä yhteisen tilin suhteessakin toinen voi koko ajan halutessaan muistuttaa, että "näistä on sitten suurin osa minun tienaamia" tms. Eli yhteinen tai erillinen tili sinänsä ei ole se ongelma, vaan ongelma on aina jossain muualla.
en silti näe maailmaa niin yksisilmäisesti että leimaisin kaltaiseni "vastuullisiksi" ja mieheni kaltaiset "vastuuttomiksi". Mieheltäni ei ole "mopo karannut käsistä", hän on aina suhtautunut rahaan eri tavalla kuin minä. Ei hän ole holtiton, hän vain on sitä mieltä että on järkevää pitää asuntolainan lyhennys mahdollisimman pienenä ja nauttia yli jäävän rahan kuluttamisesta. Kun taas minä olen sellainen etten oikein edes osaa nauttia siitä rahan kuluttamisesta stressatessani asuntolainasta.
Mä olen varmaankin liian takakireä raha-asioissa, mieheni ehkä liiankin leväperäinen. Parempi kun meillä on yhteisen käyttötilin lisäksi kummallakin omat rahamme ja asuntolainamme, nukumme molemmat yömme paremmin.
vain kahden vastuullisen ihmisen liitossa. Onneksi itselläni on sellainen, ja yhteiset rahat toimii. Mutta varmaan, jos jommalta kummalta mopo karkaisi käsistä, käytäntö pitäisi muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en silti näe maailmaa niin yksisilmäisesti että leimaisin kaltaiseni "vastuullisiksi" ja mieheni kaltaiset "vastuuttomiksi". Mieheltäni ei ole "mopo karannut käsistä", hän on aina suhtautunut rahaan eri tavalla kuin minä. Ei hän ole holtiton, hän vain on sitä mieltä että on järkevää pitää asuntolainan lyhennys mahdollisimman pienenä ja nauttia yli jäävän rahan kuluttamisesta. Kun taas minä olen sellainen etten oikein edes osaa nauttia siitä rahan kuluttamisesta stressatessani asuntolainasta.
Mä olen varmaankin liian takakireä raha-asioissa, mieheni ehkä liiankin leväperäinen. Parempi kun meillä on yhteisen käyttötilin lisäksi kummallakin omat rahamme ja asuntolainamme, nukumme molemmat yömme paremmin.
vain kahden vastuullisen ihmisen liitossa. Onneksi itselläni on sellainen, ja yhteiset rahat toimii. Mutta varmaan, jos jommalta kummalta mopo karkaisi käsistä, käytäntö pitäisi muuttaa.
Kun se asunto on kuitenkin yhteinen, niin eihän se erillinen asuntolaina asiaa muuta. Jos stressaa suurta asuntolainaa, niin sitä stressaa, vaikka sitä toista puolikasta saisikin lyhennettyä, kun ei se toinen puolikas lyhene sen nopeammin. Ja miten eletään siellä yhteisessä kodissa niin, että toinen syö pihviä ja toinen hernekeittoa? Minä en oikeasti ymmärrä, miten puolisoilla voi olla eri elintaso. Toki jonkun ylimääräisen tavaran ymmärrän, mutta erilaisia elämäntyylejä en ymmärrä, kun sitä elämää kuitenkin yhdessä eletään.
Mun miehellä on uhkapeliongelma, joka on ollut hallinnassa viime vuodet. Mutta ei tulisi mieleenkään pitää yhteistä tiliä, jolloin pitäisi aina pelätä, että onko mies pelannut kaikki rahat. Ehkä riski pelaamiseen vielä kasvaisi, jos tilillä olisi enemmän rahaa.
Meillä molemmilla on omat tilit. Lainat menee miehen tililtä ja mies myös maksaa ison osan muista laskuista. Mä siirrän ruokarahat s-tilille, josta mies ostaa ruoat. Mä ostan lasten vaatteet ja maksan lomamatkat, kodin hankinnat yms. Eli mä siis säästän kaikkeen perheen yhteiseen. Mies tuhlaisi kaiken ylimääräisen.
Meillä on siis omat tilit, mutta yhteiset rahat. Mulla on käyttöoikeus miehen tiliin, mutta miehelle ei mun eikä lasten tileihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies tienaa 8000e, minä 4000e. Mies maksanut asuntolainansa (ottanut sen 10v aikaisemmin kuin minä) ja minulla vielä jäljellä. Mies on lisäksi tosi tarkka rahoista ja arvostaa jonkin verran eri asioita kuin minä. Joka tapauksessa molemmilla omat tilinsä ja minulla asuntolaina. Yhteiset kulut laitetaan puoliksi. Nyt olen tosin ajatellut että perustetaan yhteinen tili johon molemmat siirtää kuukausittain rahaa ja laskut ja ruoat maksetaan sieltä. Säästyn aika monelta laskutoimitukselta kuukaudessa.
Mies tienaa 8000e, minä 4000e. Mies maksanut asuntolainansa (ottanut sen 10v aikaisemmin kuin minä) ja minulla vielä jäljellä. Mies on lisäksi tosi tarkka rahoista ja arvostaa jonkin verran eri asioita kuin minä. Joka tapauksessa molemmilla omat tilinsä ja minulla asuntolaina. Yhteiset kulut laitetaan puoliksi. Nyt olen tosin ajatellut että perustetaan yhteinen tili johon molemmat siirtää kuukausittain rahaa ja laskut ja ruoat maksetaan sieltä. Säästyn aika monelta laskutoimitukselta kuukaudessa.
Onko teillä kummallakin oma kämppä, vai miten mies on ottanut ja maksanut oman lainansa sinua ennen?
ettei mies lyö eikä hakkaa. :=DDDD
Emme ole kumpikaan holtittomia rahankäyttäjiä mutta mies on kyllä todella pihi. Kyllä tulisi mäkättämistä joka ainoasta "turhasta" ostoksesta kuten kosmetiikasta tai aikakauslehdestä jos mies näkisi miten tililtäni rahaa menee. Parempi että molemmilla omat rahat joiden käyttöön ei toisella nokan koputtamista.
puolison kanssa. Haluan elää ihmisen kanssa joka on vastuullinen.
No meillä esimerkiksi siksi, että ollaan keski-ikäisinä menty yhteen ja mies on tehnyt asuntokaupoilla jo monta tiliä ennen kuin minä otin ekan lainani.
Alue: Aihe vapaa
mun mielestä. Meillä kanssa omat tilit jolle palkat tulee. en kestäis semmosta että mieheltä pitäis kerjätä rahaa omiin juttuihin. tai kysellä onko luotolla vielä varaa, voiko tässä kuussa ostaa jotain itelle. Aika suurpiirteisesti ostetaan suunnilleen tasan ruokaa, maksetaan laskuja... Kun jotain isompaa ostetaan pistetään rahat yhteen tai kattotaan kumman tililla on rahaa. mutta jos olis vaan yhteinen tili niin ei kai sitä kehtais mitään ostaa kysymättä toiselta. ja taas toisen ostoksista tulis aina naputtamista. Parempi näin.