Lue keskustelun säännöt.
Mitä tarkoittaa teillä "Lapset ovat tottuneet kaikenlaisiin makuihin ja ruokiin"
19.08.2011 |
Meillä kävi kylässä eräs sukulaisperhe, lapset 5v, 9v ja 13v. Ovat pitkänmatkalaisia joten tein ruokaakin. Etukäteen kysyin heidän äidiltään, onko jotain epämieluisaa tai allergisoivaa, sillä halusin tehdä kaikille mieluisaa ruokaa. Äitinsä sanoi erityisen ylpeänä, että heidän lapsensa ovat tottuneet kaikenlaisiin ruokiin ja syövät mielellään mitä vaan, kun he ovat matkustelleet niin paljon, ja että lapset suhtautuvat aina niin avoimin mielin kaikkiin ruokiin.
Päätin kuitenkin pelata varman päälle ja tein omien lasteni herkkuruokaa, ajattelin, että maistuu varmaan vieraillekin.
Tein tuorepastaa ja italialaisia lihapullia tomaatti-kermakastikkeessa.
Ihmettelin, kun sekä perheen vanhemmat että lapset söivät vain kovin vähän. Lapset jättivät osan lautaselle, vanhemmat söivät sentään yhdet annokset.
Jälkikäteen kuulin, että lasten äiti oli kommentoinut eräälle yhteiselle tuttavallemme, että olivat käyneet jälkikäteen mäkkärillä, sillä pasta oli ollut jotenkin erilaista kuin tavallisesti (no juu, tuorepasta verrattuna kuivapastaan on..) ja kastikkeessa oli valkosipulia ja yrttejä, joita he eivät tapaa käyttää.
Niin, minä vain jäin ihmettelemään, että MITÄ äiti tarkoitti sillä, että lapset ovat niin tottuneita maistelemaan reissuissa eri makuja.
Eri makuisia pizzoja ja hampurilaisia? Harmittaa, sillä olisin tehnyt sellaista, mistä pitävät.
Kommentit (8)
mennyt läpi vieraan moniruokaisille lapsille - olisin itsekin yllättynyt. Olisikohan heidän ongelmansa ollut se "mössöisyys"? Jos ovat tottuneet siihen että lihapullat ovat ihan erikseen ja niiden kanssa on sitten jotain lisuksetta joka ei juurikaan kosketa sitä lihapullaa... jotkut lapset ovat sellaisia. (Nirsohkot lapset.)
Meidän lapset ovat tottuneet monenlaisiin makuihin, mutta tietysti niilläkin on suosikkinsa. Ja sitten niillä on sellaiset päivät kun ne eivät jostain ihan muusta syystä vain syö - eivät malta tai eivät ole nälkäisiä.
Monipuolisella syömisellä tarkoitan että ovat yksi vuotta täytettyään syöneet pääasiassa samaa kuin aikuisetkin, myös silloin kun on syöty sushia tai etanoita tai maksaa tai mitä nyt ikinä tarjolla onkin. Joskus lapset pitävät enemmän, joskus vähemmän, mutta ei niille mitään omia ruokia ole tarjolla vaikkei suosikista olisikaan kyse. Mä uskon että ihmisen pitää altistua monta kertaa maulle ennen kuin se voi oikeasti tietää tuleeko tykkäämään siitä vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei tekemäsi ruoka kelvannut, jos et ole ihan kamalan huono kokkaamaan(tuskin). Erityisen kiva lisäominaisuus on tuo toisille haukkuminen jälkikäteen, hohhoijaa..
Mielestäni oma lapseni on "hyvä syöjä", tähän mennessä kaikki tarjottu ruoka on käynyt raakaa paprikaa, oliiveja ja suolakurkkuja lukuunottamatta, joista pelkältään harvoin mikään ruoka koostuu. Tosin kylässä ei oikein malta syödä kunnolla, kun intoilee niin paljon.
Taisit illan ratoksi keksiä koko jutun
että lapset ovat tottuneet kaikenlaisiin makuihin ja ruokiin. Kotona ja ulkomailla. Syövät kaikkea. Eivät ole vielä älynneet, että voisi nirsoillakin. Pojat 1v 7kk ja 4v.
Mekin ollaan matkusteltu paljon ja lapset ovat hyvin kaikkiruokaisia. Sillä tarkoitan sitä, että missä päin maailmaa tahansa melkein mikä tahansa paikallinen ruoka menee läpi ja lapset tykkäävät. Mitä mausteisempaa, sen parempi. Syövät tulista aasialaista tai meksikolaista, rakastavat erilaisia juustoja, syövät mitä tahansa mereneläviä, oliivit, sienet, kala, mäti, salaatit, artisokat, parsa, jne. "aikuisten ruoat" ovat suurta herkkua. Hyvin erikoisetkin sapuskat uppoavat.
MUTTA, eivät meidänkään lapset kyllä kaikkea syö, koska ovat ilmeisesti totutettu "liian hyvään" ruokaan. 12-vuotias esikoinen on laatutietoisin ja hän ihan oikeasti erottaa kunnon ruoan huonosta. Todella suureksi ongelmaksi on muodostunut se, että hän ei suostu esim. koulussa syömään juuri mitään, koska kouluruoka on nykyisin niin huonoa: perunat väärää lajiketta ja liian kumisia, liha huonolaatuista, kasvikset liian kauan jossain liemessä lilluneita, mausteita ei ole käytetty, jne... Keskimmäinen taas oikeastaan jättää syömättä ainoastaan makaronilaatikon, jota ei voi sietää - ja sitähän monessa paikassa tarjotaan "lasten lempiruokana". Lisäksi hän jättää syömättä ne pizzat, hampurilaiset ja karkit siksi, että on urheilija ja hyvin tietoinen siitä, mikä on terveellistä ja mikä ei. Kuopuksesta on kovaa vauhtia tulossa samanlainen kuin esikoinen: laatutietoinen, jolle kelpaa mikä tahansa kunhan se on laadukasta.
Harvemmin minä lasten ruokailutottumuksista puhun tai mitään mainitsen, mutta joskus on pakko kun monessa paikassa tarjotaan erikseen "lasten ruokaa" ja "aikuisten ruokaa". Niissä tilanteissa meidän lapset yleensä hyvin mielellään syövät sitä aikuisten sapuskaa, mutta katsovat lasten pöperöitä kuin halpaa makkaraa. Jotkut aikuiset vielä ovat niin kangistuneita omiin ajattelutapoihinsa, etteivät haluaisi antaa niitä aikuisten ruokia lapsille tai sitten ovat jotenkin varanneet sitä ruokaa niin vähän ettei sitä riitä kaikille... Myös ravintoloissa pitää monesti vääntää rautalangasta tarjoilijalle, että meidän lapset eivät syö lastenannoksia.
En minä tarkoituksella ole lapsia tällaisiksi kasvattanut, mutta toisaalta en ole tilanteesta kauhean pahoillanikaan. Ihan he ovat kotona oppineet syömään sitä mitä me aikuisetkin ja paljon matkustaneina tottuneet syömään sitä, mitä on tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että äidin lause vaan oli suhteutettuna hänen perspektiiviinsä. On paljon perheitä joissa "ennakkoluuloton syöminen" jne tarkoittaa jotain ihan muuta kuin toisissa, kyse on vaan perheen tavoista. Joillekin katkarapu on eksoottinen, jollekin paprika tai parsa tai kala.
Omani on nyt 10v ja oikein nautin katsoa mitä hän valitsee ravintolassa. Viimeksi löytyi pieni Libanonilainen buffet- paikka, lapsi oli innoissaan kokeillessaan kaikkea. Selvä ruokaintoilija kasvamassa! Toisaalta, paras kaverinsa syö enintään nakkeja, jauhelihaa, pastaa ja tomaatteja, kokeilee kuitenkin rohkeasti kielenkärjellisen kaikkea tarjolla olevaa. Perhejuttu ja luonnejuttu tuo kai on, itse tykkään ruokajutuista ja olen aivopessyt muksuni samaan, mutta tottakai ymmärrän että eri perheissä innostuksen kohteet ovat erilaisia. Ja ihan arkielämänkin.
eivät tosiaankaan tykkää kaikesta tai omaehtoisesti maista uusia juttuja välttämättä. Varsinkin jos näyttää epäilyttävältä ja meillä just ei tykätä siitä, että kaikki on sekotettu toisiinsa. Esim joku pasta ja pesto, mikä kuulemma on monen herkkua, on sellaista, ettei lapset koske.
Mutta, kun ollaan kylässä syövät sitä mitä eteen pannaan tai valikoivat siitä mitä voivat eivätkä ilmaise, ettei tykkää... Joten saatan sanoa, jos kysytään mitä teidän lapset syö, että ihan mitä vaan, koska syövät sitä mitä eteen pannaan. Jos kysytään, mistä erityisesti tykkäävät, niin toki yritän antaa esimerkkejä. Että esim. Lohi on suurta herkkua paistettuna tai keitossa, mutta ei missään kastikkeessa...
meillä se ainakin tarkoittaa sitä, että oli ravintolassa tai kylässä millaista ruokaa vaan, se ei jää lautaselle, vaan tulee yleensä syötyä. Enkä nyt tarkoita etanoita tai rapuja, vaan sellaisia tavallisempia ruokia. Mutta että ei haittaa, vaikka ei olisi ennen kyseistä ruokaa syönyt, tai se maistuisi aivan erilaiselta kuin tavallisesti.