mikä hemmetti siinä on kun kamu käy turvakodissa ov

Hyi hitto, tulee kylmänväreet pelkästä ajatuksesta! MIten jotkut valitsee tollasia ihmisiä puolisoikseen ja jää tommoseen loukkuun?!

Tilanne on melko varmaan tämä:

- muutos on aina pelottava. siksi ero on mahdoton ajatus. mitä sen jälkeen? miten elämä sitten? tämänhetkinen tilanne, vaikka huono onkin, on tuttua ja siten turvallinen, vaikkei se turvallinen olekaan.

pelko muutoksesta siis, pelko tuntemattomasta.

- on vaikea ajatella muunlaista elämää kuin se olemassaoleva, kun siinä on vuosikausia elänyt. mitä sitten tehdä, kun tietyt kuviot puuttuvat?

- pelko myös siitä, että mies ei ikinä jätä rauhaan, tapaamisella vahingoittaa lapsia tms.

- kuvitelma siitä, että tyyppi on kuitenkin rakastava isä lapsilleen ja että lapset tarvitsee isän, vaikka se tällainen onkin.



Sitten tullaan siihen toissen osioon.

se on se, että kun itse on sen kaiken keskellä, ei näe missä elää. Siis ei näe metsää puilta. Sinä olet ulkopuolinen, näet sen eri tavalla. Sinulla ei ole tunteita mukana. Kaverillasi on.



Ja sitten on se kuvitelma, että "minun rakkauteni saa kumppanin muuttumaan ja parantumaan". Ja siihen on turha mennä sanomaan, että ei se noin mene.



Ehkä kaverisi on joskus valinnan edessä: mies tai lapset. Jos mies elä lähde, lapset viedään. Kummat hän valitsee. Kumma, että sossu ei tähän puutu.