Lue keskustelun säännöt.
Kannustaisitko 30-vuotiasta opiskelemaan korkeakoulututkinnon jos tahtoa on?
21.10.2025 |
Olen valitettavasti elämässäni ollut niin vaikeissa paikoissa, etten ole pystynyt muuhun kuin ammattikoulun tasoiseen työhön. Kapasiteetti on jäänyt niin vähäiseksi ja olen ihan vääränlaista elämää itselleni elänyt.
Kun sitten kasvoin itsekseni ymmärsin, että minussa onkin potentiaalia paljon enemmän kuin koskaan aiemmin halusin uskoa.
Haaveilen nyt opiskelusta. Minua kiinnostaisi kovasti opiskella psykologiaa.
Kommentit (46)
En. En ole mikään tsemppari, enkä kannusta ihmisiä yhtään mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ei? Itsellä oli AMK:ssa ydinfysiikan tohtori samalla luokalla opiskelemassa talotekniikka. Sai tarpeekseen paskasta palkasta ja kuolevasta alasta. Ikää hänellä oli 45 vuotta. Aina ehtii opiskella.
Tottakai. Nyt olen itsekin tuossa tilanteessa sen ikäisenä, että aloittaessani sinun ikäisenäsi olisin jo valmistunut. Eteenpäin vain rohkeasti!
Tietysti! Ei iällä ole mitään merkitystä, opiskelevathan esim.60-vuotiaatkin.
Jos jo tahtoa itseltä löytyy niin mitä muiden tsemppi enää antaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos jo tahtoa itseltä löytyy niin mitä muiden tsemppi enää antaa?
No ei sillä todellisuudessa niin merkitystä olekaan päätökseeni mutta ainahan se on kiva saada kannustavaa keskustelua aikaiseksi ja kuulla, että toisetkin ovat toimineet ja maaliin päässeet.
Lähihoitajatutkinto on, pohdin psykiatrisen sairaanhoitajan työtä ja mahdollisesti tahtoisin työskennellä päihderiippuvaisten parissa. - ap
Vierailija kirjoitti:
Jos jo tahtoa itseltä löytyy niin mitä muiden tsemppi enää antaa?
Voin sanoa, että paljon enemmän kuin uskotkaan -Uhminen tai ainakin useimmat meistä on laumaeläimiä ja haluamme saada tietiisestibtai tiedostanatta muuden hyväksyntää ja myötäelämistä omille teoillemme ja ajatuksillemme.
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman muuta, jos motivaatiota on, ja eihän 30-vuotias ole ollenkaan vanha. Yhä kauemmaksi siirtyvään eläkeikään on sinulla niin monta vuosikymmentä, että ehdit valmistuttuasi vaikka minkälaisen uran tekemään.
Tottakai. Itse teen nyt YAMK tutkinto.
N51
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykologia on kivaa, mutta paljon tilastotiedettä. Jos haluat terapiapuolelle, voisi ammattikorkeastakin löytyä kivoja koulutuksia.
Voit aloittaa avoimen kursseista ja katsoa miltä opiskelu tuntuu. Ne saa sitten (suunnilleen) korvattua jos varsinaisen opiskelijan paikka aukeaa. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ilman muuta. Itse valmistuin yliopistosta sosiaalityöntekijäksi 35-vuotiaana.
No, kerron taas, omasta elämästäni:
Olin 31v., kävin sitten kysymässä entiseltä pomolta, että entä jos täydentäisin osaamista/koulutusta (yliopistolla), oisko paremmat mahikset päästä teille töihin tai yleensäkin? Vastasi siihen, että ei, olet liian vanha. Siis täh?, 31v. liian vanha?
Hän tarkoitti sitä, että ois mennyt 2-3 vuotta täydennykseen, sitten vielä toiset 2-3 lisuriin ja vielä 2-3 erikoistumiseen, siinä ois mennyt yhteensä n. 10 vuotta, sitä työuraa ei tulisi kovin paljon (ennen eläkettä). Suutuin ja tuumasin, et pidä jätkä tunkkis. Muutin sitten kotiin, puoleksi vuodeksi; sain työpaikan muualta, se kesti 8kk. Sitten toinen pomo, hierarkissa samalla tasolla kuin tuo, soitti mulle: nyt ois töitä tarjolla, tuletko? Sain asunnon, otin tarjouksen vastaan ja muutin. Tein sitä hommaa yli 7 vuotta.
Pointti: riippuu alasta, onko työpaikka turvattu? Kun työkkärissäkin myönsivät mulle, että se olisi vaan koulutusta koulutuksen takia.
Niin tuo, julkisella sektorilla (kunta ja valtio).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse menin yli 50-vuotiaana opiskelemaan, kun vasta 50-vuotiaana sain ADHD-diagnoosin. En pystynyt nuorena opiskelemaan, riittänyt toiminnanohjaus eikä keskittymiskyky siihen. Nyt selvisin kandiopinnoista kolmessa vuodessa 4,5/5 keskiarvolla.
Yliopistossa on kyllä monen ikäisiä ihmisiä olemassa, ei tarvitse ainakaan sen puolesta ujostella.
No hei, olen nelikymppinen ja opiskelen amk-tutkintoa. Olet vasta kolmekymppinen. Kannattaa opiskella ja nyt on hyvä aika opiskella muutenkin, kun työtilanne on huono.
Ehdottomasti kannattaa! Olet vielä tosi nuori, itse aloitin uuden alan opinnot melkein nelikymppisenä ja valmistuin 45-vuotiaana. Sitä ennen opiskelin oppiaineeni perusopintoja avoimessa yliopistossa. Ehkä sinäkin voisit suorittaa joitain psykologian kursseja avoimessa? Saisit sitä kautta vähän tuntumaa minkälaista aineen opiskelu on (jos siis mietit yliopisto-opintoja). Toivottavasti löydät juuri sopivan opiskelupolun ja paikan, onnea ja menestystä matkaan!
Työllistävälle alalle kyllä. Psykologeista on puute jos vaan joku enää maksaa. Tai äskettäin oli. Itsetarkoituksena oppiarvo ei kannata, uskot vaan itseksesi että olisit pystynyt.
Niin, en dissaa mitenkään AMK:ta/tutkintoa, mun aikaan ei vaan "Teku-inssit" päässeet julkiselle sektorille; toki se on voinut muuttua (ja luultavasti on). Ottakaa selvää tollasista asioista (just tuo entinen pomo, joka sanoi, että olen liian vanha), sanoi, että hänelle soittelee "kavereita" (työnhakijoita), kokemusta ja osaamista olisi, mutta kun ei voida ottaa (koska koulutusvaatimus, yo:sta).
Miksi sinne julkiselle täytyisi päästä?
Ehdottomasti! Itse valmistuin 36-vuotiaana