Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olipas taas rikkaitten koululaisista juttu ESS:ssa.
09.08.2011 |
Siinä kerrottiin koululaisten vaateostoksista:
"Jesse menee neljännelle luokalle ja etsii uutta Burtonin lippistä. Miksi sen pitää olla Burton? Burtonin lippikset ovat hyvännäköisiä, Jesse selittää.
Ja kalliita, äiti lisää huokaisten.
Reppuja ei tänä syksynä osteta, sillä viime vuonna perheen molemmille kouluikäiselle ostettiin uudet merkkireput.
Pitkän pohdinnan ja sovittamisen jälkeen Jesse valitsee yksinkertaisen tyylikkään lippalakin, jossa on valkoinen Burtonin logo. Se maksaa 40e. Äiti on tyytyväinen, sillä joskus pojan lippiksestä on täytynyt pulittaa jopa 70e. Lasten merkkitennareihin saattaa upota jopa yli 200e.
Merkkituotteissa on usein kivempia kuoseja ja kuvia. Ne kestävät myös pidempään. Sitä paitsi, mitä hyötyä on ostaa marketista joku halpa reppu, jos se ei ole kivannäköinen, eikä lapsi sitten halua käyttää sitä? Me ostamme kaikki lasten kengät, laukut ja vaatteet urheilulikkeistä, Satu L. summaa.
Siis annatteko tosiaan lasten itse päättää mitä vaatteita ostavat, ettekö yhtään itse johdattele ostoksia, kaikki ostetaan kun lapsi haluaa??? Kyllä hävettää itsekin suhteellisen rikkaana tällainen haastattelu.
Kommentit (23)
Kateelliset täällä taas vikisee....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
laittaa poikaani kouluun ollenkaan, kun hänellä sattuu olemaan se marketista ostettu halpa reppu (ice peak). Toki kalliimmankin olisin voinut ostaa, mutta kyseinen reppu oli pojan mieleen. Se lienee kai tärkeintä. Kiva kuitenkin, että vanhemmat opettavat lapsilleen, että pitää olla ne kalliit merkkivaatteet ja muut releet. Kaikki muu on p*skaa.
Huvittavinta musta on se, että sitten äidin pitää muka tuskissaan "Huokailla", että voi kamala kun on kallista. Ei häntä todennäköisesti haittaa noi hinnat pätkääkään, koska lapsi on noihin merkkivaatteisiin totutettu. Jos on varaa, niin eihän se missään tunnu.
Itse voin kanssa tulevaisuudessa ostaa merkkivaatteita pojillemme, mutta en mä tehopyhänä "Huokaile", että voi voi kun on kallista. Minusta vain laatuun satsaaminen esim paidoissa kannattaa, koska sitten ne kestävät pesua ja käyttöä tosi hyvin. Voi ostaa vähemmän mutta laadukkaampaa.
Ai kun ostaa 40e maksavan lippiksen? Ootpas hauska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kertoo junttiudesta kuin varallisuudesta. Satu L. on melko nolo tämän haastattelun perusteella. Ja lasten kuvissa lapsilla on kuitenkin markettivaatetta päällä!!!
Pettymyset kuuluvat elämään.
En ole varsinaisesti köyhä, mut kaikki kalliimmat ostetaan alennuksesta. Lisäksi hyödynnän kirppareita. Lapsellani on siis myös merkkivaatteita.
Meillä leluja ostetaan synttärilahjaksi ja jouluna.
Lapset tottuvat kinuamaan, jos sillä saa haluamansa. Oma lapseni osaa toivoa jouluksi ja synttäreiksi ennakoiden... jo syksyllä kertoo, et tää ois kiva jouluna. Käymme lelukaupassa välillä ihan katsomassa mitä ihanuuksia on tullut... sitten osaa toivoa. Ja minä ennakoin toiveet ja ostan alesta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei tulisi mieleenkään ostaa 40 euron lippistä sitä kinuavalle kakaralle. Ei meilläkään ole rahasta tiukkaa, mutta silti. Jos ei lapselle opeta rahan arvoa pienestä asti, ei se sitä opi ikinä.
Sehän tuossa jutun ydin oli ei osteta muovireppua kivalla kuvalla vaan astetta kestävämpi (ja kalliimpi). Urheiluvaatteet myös kestävät paremmin käyttöä kuin markettien omat halpamallit. Meillä esim. Puman ja Adidaksen paidat kestävät ja kestävät ja kestävät, mutta Citymarketista ostettu merkitön kestää max 4 kk samalla käytöllä.
Ja kuten siinä luki, merkkitennareihin VOI upota 200e, mikä ei tarkoita, että ko. äiti siihen hintaan näille lapsille ostaisi. Jos lapsi saa yhden kivan lippiksen niin ei se perheestä vielä rikasta tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vähän yli 400 eurolla vaatetta ja tavaraa urheilukaupasta.
Olen ns. keskituloinen ja näin säästin parhaiten.
lapselle vaatetta, joka kestää kestää ja kestää. Jäävät kuitenkin pieneksi. Pointti ei kai kuitenkaan ollut tuo, vaan se, että opetetaan lapsille, että halpa on huonoa. Kaikilla ei taida kuitenkaan olla varaa ostaa kallista, joten ovat varmaan sitten hyviä kiusaamisen kohteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuokin lellipentu joutuisi itse säästämään lippiksensä hinnan omista rahoistaan, voisi olla että yhtäkkiä tavallinen lippis marketista kiinnostaisi kummasti...
Äitinsä lienee brassailunhaluinen, alistettu aikuinen jonka 15 minuuttia julkisuudessa menivät juuri.
lapselle vaatetta, joka kestää kestää ja kestää. Jäävät kuitenkin pieneksi. Pointti ei kai kuitenkaan ollut tuo, vaan se, että opetetaan lapsille, että halpa on huonoa. Kaikilla ei taida kuitenkaan olla varaa ostaa kallista, joten ovat varmaan sitten hyviä kiusaamisen kohteita.
ei tarvitse hakea kirppikseltä vaan isoveljen kaapista. Onko se jotenkin hienompaa ostaa se sama käytetty pusero toiselta perheeltä kirpparihintaan kuin siirtää sisarussarjassa seuraavalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuokin lellipentu joutuisi itse säästämään lippiksensä hinnan omista rahoistaan, voisi olla että yhtäkkiä tavallinen lippis marketista kiinnostaisi kummasti... Äitinsä lienee brassailunhaluinen, alistettu aikuinen jonka 15 minuuttia julkisuudessa menivät juuri.
isojen rahojen kanssa. Siksi tuossa iässä pitäisi jo olla satasia käytössä eikä muutamia euroja.
Meillä on esikoinen osannut tunnistaa merkit Chanel, Dior, Vuitton, Gucci jo 2-vuotiaasta lähtien.
Tunnistanut siis logot.
3-vuotiaasta hänellä on ollut Longchampin laukkuja (5kpl yht.) ja muutama lasten Burberry.
Nyt 8-vuotiaana kyselee, milloin saa oman Vuittonin laukun.
Kaupungilla käsilaukkuja ja huiveja bongaillessaan, kyselee myös minulta mikä on aito ja mikä feikki.
Itse olen tehnyt lapselleni selväksi, että feikkejä en sulata.
Äitin tyttö! ;)
Meillä on esikoinen osannut tunnistaa merkit Chanel, Dior, Vuitton, Gucci jo 2-vuotiaasta lähtien.
Tunnistanut siis logot.
3-vuotiaasta hänellä on ollut Longchampin laukkuja (5kpl yht.) ja muutama lasten Burberry.Nyt 8-vuotiaana kyselee, milloin saa oman Vuittonin laukun.
Kaupungilla käsilaukkuja ja huiveja bongaillessaan, kyselee myös minulta mikä on aito ja mikä feikki.
Itse olen tehnyt lapselleni selväksi, että feikkejä en sulata.Äitin tyttö! ;)
3-vuotias tunnistaa merkkejä ja osaa jaotella ihmisiä niiden perusteella eri kategorioihin. Kauhistuttaa naapurin kouluikäinen, jolla ei ole mitään tyylitajua, äitikin kulkee jossain hippihörhövaatteissa ja lapsi näköjään on ihan samaa maata, tukka itse leikattu hapsottava takkuinen, heidän mielestään "muka hieno ja boheemi". Kyllä ihmisellä omia mielipiteitä saa olla, mutta kannattaisi vähän miettiä, saako lapsi sitä kautta kunnon perustaa elämälleen.
Mistä te muuten ostatte noita lasten tuotteita? Me yleensä hankitaan ne ulkomailta, kun on paremmat valikoimat. Täällä on niin muotia pukea lapsi riemunkirjavaksi palloksi ja laittaa joku muumireppu selkään. Ei ole meidän juttu!
Jos tuokin lellipentu joutuisi itse säästämään lippiksensä hinnan omista rahoistaan, voisi olla että yhtäkkiä tavallinen lippis marketista kiinnostaisi kummasti... Äitinsä lienee brassailunhaluinen, alistettu aikuinen jonka 15 minuuttia julkisuudessa menivät juuri.
isojen rahojen kanssa. Siksi tuossa iässä pitäisi jo olla satasia käytössä eikä muutamia euroja.
Mun 9v on säästänyt nyt kesän ja koossa on yli 100 euroa. Ja harkitsee tarkkaan mitä ostaa, oli kädessä siten kymppi tai satanen. On ostanut koko kesänä yhden t-paidan, levyn ja kirjan.
Jos tuokin lellipentu joutuisi itse säästämään lippiksensä hinnan omista rahoistaan, voisi olla että yhtäkkiä tavallinen lippis marketista kiinnostaisi kummasti... Äitinsä lienee brassailunhaluinen, alistettu aikuinen jonka 15 minuuttia julkisuudessa menivät juuri.
isojen rahojen kanssa. Siksi tuossa iässä pitäisi jo olla satasia käytössä eikä muutamia euroja.
Mun 9v on säästänyt nyt kesän ja koossa on yli 100 euroa. Ja harkitsee tarkkaan mitä ostaa, oli kädessä siten kymppi tai satanen. On ostanut koko kesänä yhden t-paidan, levyn ja kirjan.
eikä takuuvarmasti sijoita rahojaan paitaan, levyyn tai kirjoihin. Ne eivät tuota.
Kyllä meillä ainakin 10-vuotias on jo kokenut osakesijoittaja. Oikein ihmetyttää muiden lasten pienet viikkorahat, lapsen kanssa usein naureskellaan niille. Tuntuu se köyhien ja keskituloisten maailma niin kaukaiselta ja ihan eri tyyppisten asioiden parissa tuntuvat lapsetkin puuhailevan!
Alue: Aihe vapaa
että markettireppu on aina rumempi.