Mies haluaa lapsen kanssa vain hyvät hetket
Olen tosi surullinen taas kerran. Mies on lupautunut olemaan lapsen kanssa, kun itse teen työvuoron. Hän itse on samassa paikassa, mutta eri firmalla töissä ja hänellä siis lapsi mukana. Mies on itse sanonut, että voi pitää lasta hetken mukana. Nyt kuitenkin huomaan, ettei mies jaksa yhtään keskittyä lapseen. Lapsi karkaa koko ajan mun työpisteelle ja mies ei välitä vaan antaa lapsen olla. Sitten kun vihdoin hakee pois ja lapsi rupeaa itkemään, mies kiroaa, että "perkele älä taas ala huutaa".
Eli eihän tällainen järjestely onnistu ja mun on pakko olla tekemättä työvuoroja, mutta tulee vaan niin paha mieli siitä, kun mies puhuu lapselle rumasti! Aina pitäisi vaan olla kivaa ja heti, kun vähänkin kitisee, mies hermostuu ja alkaa sitetn tiuskia mullekin. Itse olen ollut lapsen kanssa lähes joka päivä aamusta iltaan ja kyllä meillä on ollut paljon huutopäiviä ja ne pitää vaan jaksaa. Harmittaa, kun mun pitäisi aina ottaa kaikki paska vastaan ja mies valitsee sitten vaan ne hetket kun on kivaa.
Itkettää ja pitäis töitä tehdä...
Kommentit (15)
mutta mitä ihmettä lapsi tekee työpaikalla?
alkaa tosi kireäksi ja toimii impulsiivisesti vieden esim. kaikki kivat asiat huoneesta.
olen yrittänyt selittää, että pitäisi jaksaa kasvattaa, mutta mies on sitä mieltä, että minä en kasvata opettamalla tunteiden hallintaa, ilmaisemista ja asioiden ratkaisemista vaan hän kasvattaa kun suuttuu, vie tavarat ja pistää lapsen yksin häpeämään.
tosin lapsi on kotona kanssani. Ja kun mies tulee töistä, hän kyllä leikkii lapsen kanssa, mutta jos tämä vähänkään kiukkuaa ja tahtoo syliin ja kiukkuaa silti, tiuskii. Ja jos minun pitää käydä kaupassa ja lapsi on kiukkuinen, käskee ottaa lapsen mukaan. Tosi raivostuttavaa.. JA aina muka lapsi kiukkuaa tarkoituksella ja vittuillakseen... Oeln yrittänyt siitä hälle kertoa ja selittää, ettei lapsi koskaan kiukkua ilman syytä ja silloin kun joku lasta harmittaa, pitäisi olla turvana ja lohduttaa. Huoh. Ja minä kestän kiukkuilut päivästä toiseen ilman valittamista.
mutta mitä ihmettä lapsi tekee työpaikalla?
Olen töissä liikuntapaikassa ja mies tekee samassa paikassa valmennusta. On sitä mieltä, että lapsi voi olla "kentän laidalla", mutta ei näköjään sitten kuitenkaan onnistu. Itse en pysty lasta kaitsemaan oman työn ohella.
Olen monesti puhunut miehelle ja selittänyt kärsivällisesti ja syyttämättä ja kertonut, miltä minusta/meistä tuntuu. Mies ei ymmärrä, ei millään. Sanoo, että lapsen pitäisi ymmärtää, ettei voi huutaa, jos "kaikki on hyvin". Lapsi on siis reilun vuoden ja mun ymmärtääkseni noin pieni ei vielä pysty käsittämään ja olemaan kärsivällinen, vai olenko ihan väärässä?
Itse jaksan kyllä kuunnella kitinää, koska on pakko. Kyllä mullakin joskus sisällä kiehuu ja toki sanonkin lapselle joskus tiukasti ja mielestäni se on sallituakin. Kiroilua ja rumaa puhetta en siedä.
Lisättäköön, että tuntuu myös kurjalta, kun innostuin näistä muutamasta työvuorosta ja rahasta, kun olen hoitoapaalla ja rahat vähissä. Harmittaa, että sain vähän omaa aikaa ja RAHAA, mutta nyt sekin meni...
jos lapsi olis vaikka 5v tai edes 3. Mutta että 1 vuotias 'kentän laidalle' olteuksena että kyllä se siinä sivussa pärjää.
No ei tosiaan pärjää. 1v on vielä melkein vauva joka tarvii hyvin paljon hoitoa, syliä, leikkejä yms yms. Ei sen ikäinen mene 'siinä sivussa' Eikä 1v, ei vielä edes 2v kunnolla, tajua jos käsketään nyt odotella kiltisti siinä kun iskä valmentaa. Sen aikaa kun kotona laitat tiskit voi tuon ikäinen odotella vieressä, ei kauemmin.
Ja toiseks. 1v ei kiukuttele, ei koskaan. Isompi, n.1v8kk eteenpäin voi jo kiukutellankin älillä, mutta noin pieni itkee ihan muista syistä. Sillä raukalla ei oo mitään muuta keinoa kertoa että on joku hätä. Et sä voi tuon ikäiselle sanoa itkeskelystä 'tiukasti' saati sit et rumasti niinkuin sun mies. (Rumasti ei tosin pidä sanoa edes isolle lapselle) Pientä lasta hoidetaan kun se itkee. Isommalle, ehkä 2-3v voi jo sanoa että ei tarvitse kitistä vaan voi kertoa mikä on ongelmana.
Ja ei minä en ole kokematon joka puhuu puutaheinää. Minulla on 8 lasta ja olen hoitanut kaikki aina kotona, eli kokemusta löytyy sekä itkuista, että kiukuista.
Anna ap lapsesi olla pieni.
minäkin haluaisin lasteni kanssa vain ne hyvät hetket... kukapa ei.
Anna ap lapsesi olla pieni.
Öh. luitkos mun tekstiä ollenkaan? Kyllähän minä sen lapsen annan olla lapsi, mies yrittää järkipuheella selittää, että lapsi itkee "tahallaan".
Miksei muuten yksivuotiaalle saa sanoa tuikasti? eikö saa kieltää, jos lapsi vaikkapa menee sormeilemaan hellaa? Toki se siitä hermostuu, kun nostetaan pois kivasta paikasta, mutta ei kai nyt sentään voi päätä silitellä, jos lapsi on menossa polttamaan sormiaan?
minäkin haluaisin lasteni kanssa vain ne hyvät hetket... kukapa ei.
Kyllä tietenkin mullekin kelpaisi vain ne hetket, kun on kivaa, mutta kummasti vaan tuntuu, että mies voi valita, äiti ei. Miksiköhän niin monella aina lopulta on vastuu lapsesta vain naisella...? Kurjaa!
kun häntä vahtiva vanhempi (isä tai äiti, ihan sama) tekee töitä. Vuodenvanha on oikeutettu siihen, että häntä vahditaan ja hoidetaan ja opastetaan koko ajan.
Tässä on pielessä paljon enemmän kuinse, että mies haluaa vain helpot hetket, tässä on pielessä se, että te jätätte teidän lapsen kätännössä heitteille. Siis ihan yhdessä.
voisi olla muiden lapsiperheiden kanssa ajan viettäminen. Sellaisten perheiden joissa isät osaa toimia lasten kanssa, mies voisi nähdä vähän esimerkin kautta miten hölmösti toimii. Jospa häneltä puuttuu kunnollinen isän malli, ja monethan nykyään voi elää ihan hyvin elämänsä olematta paljonkaan pienten lasten kanssa tekemisissä. Sitten kun se oma tulee, onkin aika pulassa sen kanssa.
Toisaalta tuo kuulostaa aika mahdottomalta muutenkin, että molemmat vanhemmat saisivat jotain töitä muka tehtyä samalla kun yksivuotias on hoidettavana. Harmi sinun kannalta, jos mitään muita vuoroja ei ole.
kun häntä vahtiva vanhempi (isä tai äiti, ihan sama) tekee töitä. Vuodenvanha on oikeutettu siihen, että häntä vahditaan ja hoidetaan ja opastetaan koko ajan.
Tässä on pielessä paljon enemmän kuinse, että mies haluaa vain helpot hetket, tässä on pielessä se, että te jätätte teidän lapsen kätännössä heitteille. Siis ihan yhdessä.
No niin, nyt tulee vähän liian kovaa puhetta. Kun et näe tätä "työtilaa", et voi sanoa, että lapsi olisi heitteillä. Lapsi on siis rajatulla alueella sisätiloissa. Pystyy liikkumaan huoneesta toiseen noin 10 metriä minun työpisteelleni miehen luota. "Kentän laidalla" lapsi on koko ajan miehen silmien alla, osin myös minun näkyvissäni, ja siihen hän hermostuukin, kun on huomannut, että lasta pitää tosiaan myös pitää silmällä.
Osan miehen työajasta lapsi on leikkihuoneessa, jossa on kaksi hoitajaa ja muita lapsia. Lapsi viihtyy leikkitilassa, joka on myös erillinen lapsilli suunniteltu huone leluineen.
Lapsella on kyllä oikein hyvä olla, mutta mies siis hermostuu pieneenkin kitinään, kun lapsi esim. haetaan mun luota pois, kielletään leikkimästä vaikkapa puhelimella tms.
'kentän laidalle' niin mielestäni olette molemmat syyllisiä lapsen pahoinvointiin.
Ja kyllä pientäkin voi kieltää tiukasti jos hän tekeex jotain kiellettyä. Itkeminen EI ain saa olla kiellettyä tekemistä.
Se kahdeksan lapsen äiti
täytyy hommata lapselle hoitopaikka.
Joko miehesi HOITAA tai hommaatte ulkopuolisen HOITOpaikan tai sinä HOIDAT etkä tee töitä. Miehesi täytyy ymmärtää tämä myös.
Miehesi huutaa rumasti lapselle. Oma miehenikin välillä kyllästyy ja saattaa kärsimättömään sävyyn tiuskaista, mutta ei kyllä ikinä noin rumasti.
Oletko jutellut miehellesi? Miten hän selittää käytöstään? Oletko kertonut miltä itsestäsi ja lapsestasi tuntuu miehen käytös? Itse sanoin joskus aikanaan kun on oikein raskasta ollut (meillä 3 pientä lasta) miehelleni, että me ollaan nämä lapset tehty ja haluttu ja nyt meidän pitää jaksaa huonotkin hetket. Lapset ei itse päättäneet tänne syntyä vaan me haluttiin ne.