Onko teillä mies maksanut kokonaan vihkisormuksen?

Vai ootteko itse maksanut siitä osan? Parin kuukaude päästä ollaan menossa naimisiin, enkä oo ukkoa saanut vielä raahattua sormuskaupalle päinkään. Sanoo vaan, ettei oo vielä kiire, ehtii myöhemminkin. Pitää vissiin mennä yksikseen ostamaan, kun ei tota miestä saa mukaan raahattua.

Kuulostaa todella lupaavalta asetelmalta miehen kannalta. Onko teillä avioehto?

Kyllä se avioliitto on nykyisin ihan kahden tasavertaisen aikuisen liitto, ei mikään rahastuslaitos vaimokkeille.

Tosin ihan sama kait se olisi ollut, koska meillä on aina ollut yhteiset rahat.

minä vihkisormuksen.ihan pelkästään siksi,että mulla oli enemmän rahaa.

Jos hän olisi halunnut sormuksen, minä olisin maksanut sen.

Mies hommasi sormuksen, eikä mulla ole hajuakaan paljon sen maksoi. En ollut itse edes valitsemassa sitä. Yhteisistä rahoista maksoi sen.

Kait täällä kysyä saa miten muut toimineet. Mulla ikää 40v ja moni samaa ikäluokkaa oleva kaverini ollut naimisissa reilusti yli 10v ja silloin ainakin lähes kaikilla miehet maksaneet sormukset.

Totta kait oon valmis maksamaan sormuksestani.

Taidat olla joku katkera sinkku, joka ei oo itselleen miestä saanut.

Niin ja meillä tulee olemaan avioehto, eli en oo ukkoani rahan takia naimassa. Yhdessä ollaan oltu 17v ja lapsiakin siunaantunut pari kappaletta.

eli ei olla laskettu kenen rahoilla osteltu.

mutta meilläkin oli sitten heti yhteiset rahat, joten ei sillä sinänsä ollut merkitystä.

...ja sitä kautta morsiamen isä maksoi :-)

Musta ois ihan käsittämätön ajatus että olisin itse ostanu/maksanu kihla- tai vihkisormukseni. Onneksi ei miehellenikään sellainen tullu mieleen. Kihlasormukset valittiin yhessä, mies maksoi ne. Vihkisormukseni kävin valitsemassa ja mies maksoi. Vaikka muuten maksellaan tasapuolisesti asioita, niin nuo on meidän mielestä perinteisesti sellanen asia missä toimitaan noin.

Ihan yhdessäme siellä liikkeessä oltiin mutta...??? Sama kai tuo on, yhteiset on rahat kuitenkin. Varmaan se on maksanut jolla on rahapussi ollut matkassa.

Itekseni kävin hakemassa vihkisormuksen, joten itse maksoin. Mies kävi ostamassa kihlat, joten maksoi ne.

mutta koska se oli väärän kokoinen eikä alkuunkaan sopinut kihlasormukseen (en edes tajua miten mies ei itse tullut sitä huomanneeksi, kun siis toinen oli kulmikas ja toinen pyöreä, eri levyiset ja eri väriset), päädyin ostamaan uudet kihlasormukset sekä itselleni että miehelle, ja pienennyttämään vihkisormukseni.



Häät maksoimme yhteiseltä tililtä, mutta kumpikin huolehti omien asujensa kustannuksista.

Mies maksoi sieltä, mutta kävi valitsemassa ja ostamassa itse ? (ei mitään, että minä valtsen sormuksen, kun sulla huono maku meininkiä)

Ja minulla sattui sellainen tilanne, että olin saanut juuri pienen perinnön rahaa, ennen häitä, josta sitten maksettiin koko hääbudjetti.



Mies oli kyllä ostanut kihlasormukset, mutta siis minä ostin "omilla" rahoillani vihkisormuksen. Mies olisi kyllä ostanut vihkisormuksen varmaankin pyydettäessä, mutta varmasti silloin olisi pitänyt tyytyä vaatimattomampaan elikä paljon halvempaan malliin.



Meillä on kyllä yhteiset rahat, emmekä edelleenkään katso, kuka maksaa mitänkin, vaan se kellä on rahaa maksaa. Mieheni maksaa asumisen, ruuat, bensat, vakuutukset ja minä netin, kännykät, ja koko perheen vaaatehankinnat. Yhdessä päätetään isoista hankinnoista, mutta siis periaatteella se maksaa kellä on rahaa.

Ja häistä on jo kolme vuotta. Ehtii erokin tulla ennen kuin sormuksen saan.

Mä olin töissä, mies pelkkä opiskelija. Häät oli yhteinen juttu. Miksi siis miehen olis pitänyt sormus maksaa, kun ei itselleen halunnut? Sehän on YHTEINEN sitoutumisen osoitus, vaikka nainen sitä kantaakin.

Yhteiset rahat, joten se on ihan sama kumpi sen kortin koneeseen työntää. Ja jos tarkemmin muistelee, taidettiin maksaa sormukset laskulla. Myyjäliike lähetti meille postissa läjän vaihtoehtoja joista valittiin, loput lähetettiin takaisin ja maksettiin lasku.



Ja taas, ihan sama kumman tililtä se maksettiin, en edes muista, kun rahat on yhteisiä.

Minä en olisi naimisiin mennytkään, mikäli olisin joutunut ostamaan sormuksen itse. Mies siis osti, ja oli kuullut, että vanhan tavan mukaan  sormuksen tulee maksaan 2,5kk:den palkan verran. Ja sainpa vielä huomenlahjaksi, kihla-ja vihkisormuksen kaveriksi kolmannen sormuksen.

En ole koskaan edes kuvitellut, että morsian joutuisi maksamaan oman vihkisormuksensa, vaan kuinkas kävikään...



Menimme yhdessä valitsemaan sormusta siihen kultasepänliikkeeseen, johon mieheni halusi minut viedä, itse olisin mieluummin mennyt erääseen toiseen liikkeeseen. Menin kuitenkin hänen mukanaan, sillä sormusvalinta tuntui olevan miehelle tärkeä, ja hänhän sen maksaisi.



Löysin sormuksen helposti, miehestäkin se oli kaunis, eikä se ollut erityisen kalliskaan. Käännyin onnessani sulhaseni puoleen ja tämä ilmoittaa, ettei hänellä ole rahaa. (!!) Täysin epäuskoisena etsin maksukorttini, tunsin itseni jopa nöyryytetyksi. Myyjästäkin tilanne oli hieman kiusallinen.



Häät maksettiin lähes kokonaan minun pussistani. Vihkisormus oli jokseenkin ainoa asia, jonka todellakin odotin mieheni maksavan, siksi ei tullut edes mieleen kysyä ennakkoon, kuka sen sormuksen kustantaa. Tuli kyllä paha mieli.