Tunnen VALTAVAA syyllisyyttä siitä että olen alkanut karjua agresiivisesti ja tukistamaan lastani.

Mä karjun ja nappaan 10-vuotiaasta kiinni. Enkä koe edes syyllisyyttä, lapsi on taivaallisen raivostuttava, tuntuu järki lähtevän sen seurassa. Ollut jo useita vuosia. Se on muutaman päivän aina ihan siedettävä, kun olen karjunut sille päin naamaa ja runtannut tukevasti seinää vasten ottamaan sanoman perille.



Mulla ei ole ikinä ollut pienintäkään fiilistä tehdä samaa 6-vuotiaalle lapselleni. Eikä sekään mikään hellantelttu ole.



Mut tsemppiä sulle, toivottavasti susta ei tuu yhtä paska, kuin musta.

puhua lapsen kanssa tapahtuneesta, sanot ettei syy ole lapsen vaan äidin ja että olet pahoillasi. puhu hänelle. pystyt korjaamaan luottamukseen tullen särön, mutta toimi heti ja hae itsellesi tukea jaksamiseen ja voit hakea myös vertaistukea eri sivusoilta.

Ei tietenkään! Lapselle tekee vain hyvää oppia kestämään kipua. Ja hän on isona varmasti iloinen siitä, että äiti opetti, että pienille saa tehdä mitä tahansa.



Hienoa, että sinä itket lapsen puolesta. Sinullahan se paha olo on eikä lapsella, jolla ei ole mitään turvaa. Häpeä ja syyllisyys eivät vie lapseltasi pois kauhua.

Ei tietenkään! Lapselle tekee vain hyvää oppia kestämään kipua. Ja hän on isona varmasti iloinen siitä, että äiti opetti, että pienille saa tehdä mitä tahansa.



Hienoa, että sinä itket lapsen puolesta. Sinullahan se paha olo on eikä lapsella, jolla ei ole mitään turvaa. Häpeä ja syyllisyys eivät vie lapseltasi pois kauhua.

Lopeta se tukistaminen. Mikään ei oikeuta satuttamaan 2-vuotiasta, jolla ei ole miään muuta todellisuutta kuin se jonka luot. Järjestä itsellesi lepoa. Älä tee lapsellesi karhunpalvelusta.Hyvä että olet huolissasi tilanteesta. Vielä ei ole myöhäistä, muta ei enä yhtään väkivaltaa.

Enkä myöskään ole kokoajan vihainen,tukistele,osoitan myös suurta rakkautta ja hellyyttä,nauramme paljon yhdessä ja leikimme. Istten tulee päiviä jolloin lapsi naukuaa heti aamusta alkaen,raivoaa ja kiukkuaa enkä saa ääntäni kuuluviin jotta lapsi kuulisi sanottavani kuin huutamalla,huutamisesta tulee agressiivinen olo joka jää päälle,puran väsymystä ja kiukkua lapseen silloin minkä tiedän olevan 120%väärin. Mutta päätin lopettaa, lapsi on niin kiltti loppu peleissä ja maailman ihanin ja rakkain otus päällä maan, olen ihan paska äiti mutta tiedänn olevani paras äiti hänelle, jos lopetan tuon.sen aijon tehdä.ap

Jotain nappeja naamassa. Mutta joo. Lopeta se huutaminen vaippaikäiselle. Kun ei tarvita huutamista teineillekään.

Enkä myöskään ole kokoajan vihainen,tukistele,osoitan myös suurta rakkautta ja hellyyttä,nauramme paljon yhdessä ja leikimme. Istten tulee päiviä jolloin lapsi naukuaa heti aamusta alkaen,raivoaa ja kiukkuaa enkä saa ääntäni kuuluviin jotta lapsi kuulisi sanottavani kuin huutamalla,huutamisesta tulee agressiivinen olo joka jää päälle,puran väsymystä ja kiukkua lapseen silloin minkä tiedän olevan 120%väärin. Mutta päätin lopettaa, lapsi on niin kiltti loppu peleissä ja maailman ihanin ja rakkain otus päällä maan, olen ihan paska äiti mutta tiedänn olevani paras äiti hänelle, jos lopetan tuon.sen aijon tehdä.ap

Ei, sinä et ole lapsellesi paras äiti vaan sinä olet lapsesi pahin painajainen! Inhoan tätä "minä niin rakastan" -ruikutusta, koska suostut rakastamaan vain sellaista lasta, joka on sinun mielestäsi kiva. Lasta pitäisi rakastaa silloinkin, kun sillä on uhma. Sinusta ei siihen ole, joten ei ole rakkauttakaan.

Rakastan lastani sano mitä sanot :D Pidätkö itse lapsestai silloin kun hän kiukkuaa ja uhmaa,ajatteletko että voi hassunassu pikkuinen se siinä raivoaa,kuinka rakastankaan sinua? Ja minä olen 90% täydellinen äiti lapselleni, noita tukistamisia ei tapahdu päivittäin,eikä viikottainkaan. mutta oli se kerran vuodessa tai kuukaudessa,niin inhoan silti itseäni sen vuoksi ja se on väärin. Ap

Rakastan lastani sano mitä sanot :D Pidätkö itse lapsestai silloin kun hän kiukkuaa ja uhmaa,ajatteletko että voi hassunassu pikkuinen se siinä raivoaa,kuinka rakastankaan sinua? Ja minä olen 90% täydellinen äiti lapselleni, noita tukistamisia ei tapahdu päivittäin,eikä viikottainkaan. mutta oli se kerran vuodessa tai kuukaudessa,niin inhoan silti itseäni sen vuoksi ja se on väärin. Ap

Sinä et ole äiti, sinä olet hirviö. Kai tiesit, että pedofiilitkin puhuvat lapsille usein rakastamisesta?

Lopeta väkivallan käyttö HETI. Mieti pahoja tilanteita etukäteen: miten voit toimia niin että väkivaltaa ei tarvitse.



Hae apua itsellesi jos tarvitset.



Vaikeitakin lapsia voi kasvattaa ilman väkivaltaa. Tiedän sen omasta kokemuksesta.



Miten lastasi kohtelet saat takaisin myöhemmin.

jo itse että teet väärin, ja se on hyvä tie lähteä parantamaan tapojaan. Mieti miksi jokin tilanne tai lapsen käyttäytyminen saa sinut raivostumaan, se kertoo jotain sinusta itsestäsi. Koita vaikka lapsen raivotessa laskeutua lapsen tasolle ja sano vain, että nyt sinua kiukuttaa ja anna lapsen itkeä itkunsa, kun sinä olet vieressä. Lapsi oppoo että tunteet on hyväksyttyjä.



Uskaltaisitko käydä perheneuvolassa juttelemassa, eihän sinun ole pakko kertoa, että olet tukistanut jos et halua. Pidä huoli itsestäsi ja tsemppiä!

Nimittäin se mitä teet on paitsi väärin, kuten itsekin olet ymmärtänyt, myös rikollista!

Hae apua hyvä nainen ja lopeta se väkivalta heti nyt! Lapsesi on sen ikäinen että hän kyllä muistaa kaiken ja varmasti pelotat häntä vaikka välillä naurattekin yhdessä. Et voi sallia lapsellesi vain ilon tunnetta, hänellä pitää saada olla myös paha mieli.

Soita neuvolaan heti huomenna, älä enää ikinä kajoa lapseesi tuolla tavalla. Hyvä että ymmärrät virheesi, mutta lapsellesi paras äiti ei ikinä retuuttaisi lastaan, sen varmasti ymmärrät itsekin!

ja päin naamaa rääkymistä, olet pahasti ja sairaasti hukassa. Oli se sitten kerran viikossa, kuussa tai vain kerran pikkupäissään.

Haloo.

sinulla on itselläsi jokin hoitamaton trauma lapsuudesta. Et kestä tarvitsevaa lasta.



Hanki apua, olet itse, ja lapsesi on sen ansainnut. ÄLÄ YRITÄ PÄRJÄTÄ YKSIN TÄMÄN VAKAVAN ASIAN KANSSA!



Tätä ei voi selittää parhain päin, olet jo ylittänyt rajan.

Mutta hillitse itsesi jatkossa! Lapsi ei todellakaan saa joutua kestämään enää yhtään tukistusta. Ja se on vasta 2! Se on uhmaa ja jatkuu varmana vielä pari vuotta ja alkaa sit taas 6 vuotiaana uudestaan, joten hillintä on pakko oppia, muuten ajat elämänne tosi paskaan jamaan. Häivy tilanteesta toiseen huoneeseen tai oot täysin hiljaa kun hermo menee. Ja jos se nyt kaiken päälle rääkyy tuttiakin vielä pari tuntia niin mieti nyt olisko tutin käyttö esim. 6kk lisää kuitenkin pienempi paha kuin väkivalta..

vuoteen uuden lapsen hankkimista, ne hermojenmenetystilanteet moninkertaistuvat kun monta pientä samaan aikaan.

Pidätkö itse lapsestai silloin kun hän kiukkuaa ja uhmaa,ajatteletko että voi hassunassu pikkuinen se siinä raivoaa,kuinka rakastankaan sinua?

Kun kysyit niin kyllä, aika lailla noin juurikin ajattelen. Parivuotiaan SUURIssa tunteissa on jotain hyvin sööttiä. Erityisesti hänen raivotanssinsa saa hymyilemään. Yritän toki peittää hymyni, koska lapselle kyseessä on VAKAVA asia.

Eli siis, älä ota itseesi siitä, että parivuotias raivoaa. Ei hän sinulle vihoittele, häneltä on vain järjestelmä kaatunut.