Jo 20 000 alakouluikäisellä pojalla on ADHD

Ja korjaus - 11% poikien osuudesta, eli noin 50%:sta tuosta kokonaismäärästä. 

Ideologian mukaan tuo on aivan liian pieni luku, diagnooseja pitäisi olla lähempänä sadalla prosentilla ja mielellään ylikin.

Sitten kaikki olisi hyvin ja maailma pelastettu...

Ei ole, diagnoosi voi olla - se taas johtuu kodin ja koulun kyvyttömyydestä kasvattaa lapsia. Varsinkin pojat nähdään häiriöinä ja "viallisina", joita täytyy lääkitä että opella olisi helpompaa eikä kotona tarvitse kohdata omia heikkouksiaan vanhempana.

Mun kokemuksen mukaan pienet pojat yleensä ovat tosi aktiivisia, ainakin maaseudulla. Ennen kouluunmenoa hyppivät, juoksevat, kiipeilevät, heiluvat ja tekevät jos jonkinlaista puuhaa. Sitten yhtäkkiä koulussa pitäisikin istuskella suht hiljaa ja paikoillaan.  No, eihän se heti onnistu. Sit opettajat valittaa että kun se teidän poika ei osaa keskittyä, poika viedään lääkäriin ja lääkäri määrää lääkkeet.  Opettajat ei osaa suhtautua lapsiin jotka ovat tottuneet tekemään muutakin kuin pelaamaan tai selaamaan nettiä. Liekö opettajainkoulutuksessa jotain vika, eikö aikuiset kestä touhuavia lapsia?

Valitettavasti loputon ruutuaika sekä luurilla että pelikonsoleilla yms., nollan prosentin liikunnalla ovat tässä iso syy. Ja se, että näin on kasvettu koko lapsuus. 

Lähinnä tuo pitkien lääkitysten määrääminen (syyttä?) oli tässä se herättävä tieto. 

 

ap 

Vierailija kirjoitti:

Mun kokemuksen mukaan pienet pojat yleensä ovat tosi aktiivisia, ainakin maaseudulla. Ennen kouluunmenoa hyppivät, juoksevat, kiipeilevät, heiluvat ja tekevät jos jonkinlaista puuhaa. Sitten yhtäkkiä koulussa pitäisikin istuskella suht hiljaa ja paikoillaan.  No, eihän se heti onnistu. Sit opettajat valittaa että kun se teidän poika ei osaa keskittyä, poika viedään lääkäriin ja lääkäri määrää lääkkeet.  Opettajat ei osaa suhtautua lapsiin jotka ovat tottuneet tekemään muutakin kuin pelaamaan tai selaamaan nettiä. Liekö opettajainkoulutuksessa jotain vika, eikö aikuiset kestä touhuavia lapsia?

Ennenaikaan koulukuri ole tiukempi, silloin istuttiin pulpetissa hiljaa, tai tuli karttakepistä, silloin vilkas lapsi ei ollut ongelma, nykyään lääkitään lapsena jo passiiviksi. Missä on mennyt vikaan?

Vierailija kirjoitti:

Mun kokemuksen mukaan pienet pojat yleensä ovat tosi aktiivisia, ainakin maaseudulla. Ennen kouluunmenoa hyppivät, juoksevat, kiipeilevät, heiluvat ja tekevät jos jonkinlaista puuhaa. Sitten yhtäkkiä koulussa pitäisikin istuskella suht hiljaa ja paikoillaan.  No, eihän se heti onnistu. Sit opettajat valittaa että kun se teidän poika ei osaa keskittyä, poika viedään lääkäriin ja lääkäri määrää lääkkeet.  Opettajat ei osaa suhtautua lapsiin jotka ovat tottuneet tekemään muutakin kuin pelaamaan tai selaamaan nettiä. Liekö opettajainkoulutuksessa jotain vika, eikö aikuiset kestä touhuavia lapsia?

Sitten taas maaseudun pojat ovat tutkimusten mukaan kaikkein ylipainoisimpia ja huonokuntoisimpia armeijaiässä. Joten se touhuava lapsi on osittain myytti. 

Mutta kaupunkilaisten poikien vanhempana täytyy kyllä sanoa, että melkoista kiviseen vetämistä se on, että lapset saa liikkumaan riittävästi. Eikä siellä puistoissa muita lapsia ja vanhempia useinkaan näin lokakuussa näe. Mitä sitten tekevätkään tahoillaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole, diagnoosi voi olla - se taas johtuu kodin ja koulun kyvyttömyydestä kasvattaa lapsia. Varsinkin pojat nähdään häiriöinä ja "viallisina", joita täytyy lääkitä että opella olisi helpompaa eikä kotona tarvitse kohdata omia heikkouksiaan vanhempana.

Tämä. Meillä nuorimmalla vaihtui juuri tänä syksynä naisopettaja miesopettajaan ja ei mitään hankaluuksia enää koulussa ja opettaja on kuulemma tiukka. Edellinen naisopettaja ei saanut luokan poikia millään kuriin, omani ei ilkeillyt mutta oli kuulemma levoton. Nyt ei yhtään merkintää siitä, että on ollut levoton. Kokeissa on tullut parempia numeroita kuin viime vuonna ja läksyt sujuu. Kyllä pitäisi tosiaankin miettiä kenestä on opettajaksi ja saako ne nuoret naisopettajat niitä lapsukaisia kuriin ja onko niillä edes keinoja. Kotona meillä on aina ollut kuri, lapsikin todettu kahden lastenlääkärin ja jonkun koulupsykologin toimesta tavalliseksi, vilkkaaksi pojaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole, diagnoosi voi olla - se taas johtuu kodin ja koulun kyvyttömyydestä kasvattaa lapsia. Varsinkin pojat nähdään häiriöinä ja "viallisina", joita täytyy lääkitä että opella olisi helpompaa eikä kotona tarvitse kohdata omia heikkouksiaan vanhempana.

Tämä. Meillä nuorimmalla vaihtui juuri tänä syksynä naisopettaja miesopettajaan ja ei mitään hankaluuksia enää koulussa ja opettaja on kuulemma tiukka. Edellinen naisopettaja ei saanut luokan poikia millään kuriin, omani ei ilkeillyt mutta oli kuulemma levoton. Nyt ei yhtään merkintää siitä, että on ollut levoton. Kokeissa on tullut parempia numeroita kuin viime vuonna ja läksyt sujuu. Kyllä pitäisi tosiaankin miettiä kenestä on opettajaksi ja saako ne nuoret naisopettajat niitä lapsukaisia kuriin ja onko niillä edes keinoja. Kotona meillä on aina ollut kuri, lapsikin todettu kahden lastenlääkärin ja jonkun koulupsy

Meillä taas naisopettaja sai vilkkaan luokan kuriin ja teki hirveän työn luokan kanssa, mutta tilalle tuli miesopettaja, joka osasi pitää kuria, mutta jätti lasten sosiaaliset suhteet näiden omalle vastuulle. Kahdessa vuodessa työllä rakennettu hyvä ja turvallinen ryhmähenki rapistui, ja kiusaamistakin alkoi ilmentyä. Hyvät opettajat ovat harvinaisia, kummankin sukupuolen keskuudessa.

Peräänkuuluttaisin kyllä myös sitä vanhempien vastuuta. Jos itse kuljettaisin lastani lääkäreille ja koulupsykologeille käytöksen vuoksi, katsoisin kyllä myös peiliin opettajien syyttelyn sijasta.

Vierailija kirjoitti:

Mun kokemuksen mukaan pienet pojat yleensä ovat tosi aktiivisia, ainakin maaseudulla. Ennen kouluunmenoa hyppivät, juoksevat, kiipeilevät, heiluvat ja tekevät jos jonkinlaista puuhaa. Sitten yhtäkkiä koulussa pitäisikin istuskella suht hiljaa ja paikoillaan.  No, eihän se heti onnistu. Sit opettajat valittaa että kun se teidän poika ei osaa keskittyä, poika viedään lääkäriin ja lääkäri määrää lääkkeet.  Opettajat ei osaa suhtautua lapsiin jotka ovat tottuneet tekemään muutakin kuin pelaamaan tai selaamaan nettiä. Liekö opettajainkoulutuksessa jotain vika, eikö aikuiset kestä touhuavia lapsia?

Mutta jos pojalla ei ole adhd:ta, niin ne lääkkeethän eivät toimi, päinvastoin, sitten se lapsi hyppii ja heiluu entistä enemmän. 

Työni puolesta, en siis kuitenkaan ole ope, olen todennut, että osaa lapsista ei vaan ole kasvatettu. Ja sitten haetaan diagnoosi. Tämä on siitä kurjaa, että ne, joiden vanhemmat tekee paljon työtä kasvatuksen eteen ja joiden lapsilla oikeasti on haasteita, helposti niputetaan samaan joukkoon.

Mutta mulla on ollut töiden kautta useampia kohtaaamisia, joissa sellaisia alakoululaisia nassikoita kun on kieltänyt tekemästä pahojaan, niin lapselle on iskenyt aito hämmästys, et miks pitäisi totella. Olen ilmeisesti ollut eka aikuinen, joka sanoo ei. Useimat kyllä tottelee ja tilanne rauhoittuu, joidenkin kanssa tie on kivisempi. Mutta lapsi kaipaa terveitä rajoja.

Kannatan kouluun perinteistä kuria rangaistuksineen ja ettei aina vaan keskusteltaisi ja ymmärettäisi näitä tyhmäilijöitä ja opettajille enemmän valtaa. Jos sitä joku väärinkäyttää niin se on pienempi paha kuin se, että koko ikäluokka on kuin pellossa aikuisten kädettömyyden takia.

Heh. Derkut oli vasta harjoittelijoita lasten suorituskyvyn parantamisessa lääkkeillä.

ADHD:n äitinä voin todeta seuraavaa: ADHD on poissulku diagnoosi. Jos diagnosointi tehdään oikein se tarkoittaa, että lapselta on poissuljettu kaikki muu mahdollinen mikä aiheuttaa käytöshäiriöitä.

Nykyään jonot tutkimuksiin ovat järkyttävän pitkiä. Oireilu pahenee, kun odotetaan diagnoosia ja sitten onkin helppo todeta, että tilanne on niin kamala, että kokeillaan lääkettä. 

Nykyisin ADHD myös todetaan käyttäen arviointilomaketta, jonka täyttää myös opettaja ja vanhemmat. Nämä arviot painavat diagnoosissa paljon. Nämä ovat kuitenkin toisen ihmisen arvioita käytöksestä, mitä jos ne eivät vastaa tilannetta? 

Paljon tekemistä on, mutta kyllä ADHD on yleinen ja harvoin siihen saa tarpeeksi apua. Pelkkä pilleripurkki ei ole vastaus ongelmiin. 

Lapset oirehtivat epäterveellisen ympäristön vuoksi. Nämä luvut ovat varmasti vain osa totuutta. On varmasti paljon diagnosoimattomia vakavista keskittymisvaikeuksista kärsiviä poikia, toki myös tyttöjä vaikka aihe poikia koskikin, jotka osaavat käyttäytyä eivätkä riehu, keiden päässä pyörii armoton kaaos eikä asioista saa otetta vaikka haluaisi.

Nykymaailma on koko ajan enemmän ja enemmän täynnä asioita mitä pitäisi oppia ja huomioida. Alkaa olemaan harvemmassa ja harvemmassa jengi joka ei pikkuhiljaa murskaudu kaiken alle. Varsinkin lapsilla on vaikeuksia keskittyä olennaiseen kun kykyä priorisoida tärkeitä asioita jonninjoutavuuksista ei vielä ole ja joka tuutti pauhaa että tulee olla sitä ja tätä ja tehdä näin ja noin paljon, osata tämä ja tuo asia ja muistaa nämä nuo ja ne. Olet myös aina hengittänyt, nukkunut, syönyt, juonut, peseytynyt ja käynyt vessassa väärin. Kouluissakaan ei ole johdonmukaisuutta saati auktoriteettejä varmistamassa kaikille työrauhaa.

Tuntuu että aikuisetkin ovat levottomampia, aggressiivisempia ja hysteerisempiä kuin ikinä. Netti ja some ehkä vääristävät tätä kuvaa, sillä koskaan aiemmin ihmiskunnan historiassa emme ole altistuneet tällaiselle määrälle törkyä kanssaihmisiltä mitä nykyään, ja paha olo tarttuu. Silti ihan livenäkin vaikuttaa että neuvottomuus ja epätoivo, toisaalta välinpitämättömyys ja kyynisyys paistavat ihmisistä läpi.

Asumme liian isoissa laumoissa, liian monen toisiaan vastaan kilpailevien aatteiden sekamelskassa, ja aito yhteisöllisyys, mitä se ikinä tarkoittaakin, on kadonnut. Vaikea aihe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole, diagnoosi voi olla - se taas johtuu kodin ja koulun kyvyttömyydestä kasvattaa lapsia. Varsinkin pojat nähdään häiriöinä ja "viallisina", joita täytyy lääkitä että opella olisi helpompaa eikä kotona tarvitse kohdata omia heikkouksiaan vanhempana.

Tämä. Meillä nuorimmalla vaihtui juuri tänä syksynä naisopettaja miesopettajaan ja ei mitään hankaluuksia enää koulussa ja opettaja on kuulemma tiukka. Edellinen naisopettaja ei saanut luokan poikia millään kuriin, omani ei ilkeillyt mutta oli kuulemma levoton. Nyt ei yhtään merkintää siitä, että on ollut levoton. Kokeissa on tullut parempia numeroita kuin viime vuonna ja läksyt sujuu. Kyllä pitäisi tosiaankin miettiä kenestä on opettajaksi ja saako ne nuoret naisopettajat niitä lapsukaisia kuriin ja onko niillä edes keinoja. Kotona meillä on aina ollut kuri, lapsikin

Kuljetettiin koska naisope sitä halusi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kokemuksen mukaan pienet pojat yleensä ovat tosi aktiivisia, ainakin maaseudulla. Ennen kouluunmenoa hyppivät, juoksevat, kiipeilevät, heiluvat ja tekevät jos jonkinlaista puuhaa. Sitten yhtäkkiä koulussa pitäisikin istuskella suht hiljaa ja paikoillaan.  No, eihän se heti onnistu. Sit opettajat valittaa että kun se teidän poika ei osaa keskittyä, poika viedään lääkäriin ja lääkäri määrää lääkkeet.  Opettajat ei osaa suhtautua lapsiin jotka ovat tottuneet tekemään muutakin kuin pelaamaan tai selaamaan nettiä. Liekö opettajainkoulutuksessa jotain vika, eikö aikuiset kestä touhuavia lapsia?

Mutta jos pojalla ei ole adhd:ta, niin ne lääkkeethän eivät toimi, päinvastoin, sitten se lapsi hyppii ja heiluu entistä enemmän. 

Juuri meille on kerrottu, että nepsykirjo on jatkumo. Jokaisella on jotakin ADHD-oireita, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Siksi tuntuu hyvin erikoiselta, että jossakin vaiheessa jatkumoa lääkkeen vaikutus kääntyisi päinvastaiseksi. Kyllä nuo lääkkeet parantavat keskittymiskykyä useimmilla ihmisillä, toki yksilöllisin variaatioin. 

Kai numero 16 tietää, että koulukuriongelmien alkusyy usein on siinä, että vanhemmat eivät hyväksy opettajan auktoriteettia ja kyseenalaistavat tätä lapsensa kuullen.

Jos miehet ovat niin ylivoimaisia poikien kasvattajia, miksi koulut ja päiväkodit eivät ole täynnä heitä?