Lue keskustelun säännöt.
Millaista tukea saatte miehiltänne vaikeissa tilanteissa?
04.09.2011 |
Tarkoitan tukea henkisesti, esim. jos olette surullisia jostakin, miten miehenne huomioi teitä? Entä miten itse huomioitte miestänne, jos hänellä on vaikeaa?
Itselläni on nyt vaikeaa, toinen keskenmeno peräkkäin ja kaipaisin mieheltäni jonkinlaista huomiota ja tukea, mutta hän ei puhu koko asiasta mitään, eikä vaikuta mitenkään olevan pahoillaan tapahtuneesta. Ei ole anaakaan sanonut asiasta, paitsi kysyi lääkäriajat ja oli kiinnostunut kaavinnasta tapahtumana. Sain kyllä kukan sinä päivänä kun km todettiin ja taputti selkään, mutta kaipaisin jotain lisää.
Tuntuu, että olen ihan yksin asian kanssa ja mietinkin, odotanko mieheltäni liikoja, kun haluaisin tietää, miltä hänestä tuntuu ja ylipäätään edes puhua koko asiasta...
Kommentit (10)
Oli jo suunnittelemassa isyyskuukauden ajankohtaakin.
Nyt ei vain sanallakaan mainitse koko asiaa, eikä millään tavoin toimi muutenkaan tavanomaisesta poiketen.
Edellisen km:n aikaan yritin puhua omista tuntemuksistani sekä kysellä miltä miehestä tuntuu, ja silloin tokaisi, ettei halua keskustella ikävistä asioista. Vaikuttaa ärsyyntyneeltä kun huomaa, että olen vaisu tai surullinen... en vain pysty peittelemään tunteitani, jos on paha olla, en pysty esittämään iloista.
No, kai mä seviän yksinänikin, mutta kyllä tämä jää kaivertamaan, kun tuntuu, että kelpaa vain iloisena, terveenä ja hyväntuulisena, muuten saa selvitä yksinään.
Tähän mennessä ei ole tullut tilannetta, jossa mieheni olisi kaivannut tukeani, halaus tai vain kuunteleminen on riittänyt, jotenkin hän pystyy lokeroimaan tunteensa eikä anna niiden vaikuttaa itseensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä on aika tyypillistä, että miehet kääntyvät sisäänpäin surussa ja menetyksessä. Kyllä hän varmasti suree, hänen tapansa on vain erilainen kuin sinun.
Voisitko jutella asiasta jonkun toisen kanssa?
Lähinnä tapana on ollut se, että suuttuu mulle, jos mulla on paha mieli. Välillä ihmetyttää se, että miten ihminen, joka kuuntelee toisia naisia ja toimii olkapäänä mennen tullen, ei kykene antamaan juuri mitään sympatiaa minulle, omalle vaimolleen.
ilman erillistä pyyntöä ja huomaa että mulla menee huonosti. Miestä ei ole onneksi tarvinnut tukea kun hänellä ei ole ollut tuen tarvetta.
ilman erillistä pyyntöä ja huomaa että mulla menee huonosti. Miestä ei ole onneksi tarvinnut tukea kun hänellä ei ole ollut tuen tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kunnolla patukkaa pesäänsä tiukan paikan tullen ja pari siideriä?
Älä ole ankara, miehesi ehkä ilmaisee itseään toisin kuin sinä. Menetys on yhteinen kuitenkin. Jos mieheni tuo kukkia ja taputtelee, se on mielestäni tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jonkinlaista keskustelua kenties... Mieheni ei kyllä ole yhtään sen erilaisempi kuin ennenkään, ärsyyntyi eilen siitä, että olin vaisu (oli juuri kertonut työkaverinsa vauvajuttuja) ja kysyi "mikä mua taas vaivaa?"
Kukat oli ihan kiva ele, mutta se, että kerran taputtaa olalle, ei tunnu riittävältä.
kyllä todella ajattelamaton kertoessaan toisten vauva onnesta. Puukkoa vaan kääntänyt selässä. Kyllä sinulla pitäisi olla myös oikeus/mahdollisuus purkaa omaa pahaa oloasi ja miehesi olisi kyllä hyvä kertoa omista fiiliksistään. Onkohan hän edes ollut kiinnostunut koko lapsen saanti projektista?
onneksi ollaan "opeteltu" se taito, ei jää kummallekaan epäselväksi jo toisella on paha olla. Ja tukea annetaan molemmin puolin, millaista tuen tarvitsija sitten haluaakin.
Mulle riittää usein silittely ja miehen syliin nukahtaminen :)