Olenko ihan säälittävä, jos vielä jaksan toivoa...

Kuulostaa hyvältä ja varsinkin, jos kertoisit hänelle tuon... Onnea!

pyytämättä :(



Mielessä kävi, että mahtoiko olla varattu mies kun katosi tuosta vaan.



Elämä on julmaa ja ikäneitous näköjään väistämätöntä...



huokailee ap

ap. Yritä keskittyä johonkin muuhun elämässä. Tarjoa itse itsellesi niitä asioita mitä mieheltä kaipaisit. Nauti elämästäsi!



Kyllä se rakkauskin vielä vastaan tulee, usko pois.

Tunnetko ketään, joka tuntee hänet?



Eikö mitään johtolankoja ole? Mitä jos hänkin hukkasi vahingossa numerosi ja odottaa, että vielä tapaisitte?

ap. Yritä keskittyä johonkin muuhun elämässä. Tarjoa itse itsellesi niitä asioita mitä mieheltä kaipaisit. Nauti elämästäsi!

Kyllä se rakkauskin vielä vastaan tulee, usko pois.

Ei vaan jaksa näiden vuosien ja kokemusten jälkeen enää moiseen uskoa. Yksi ihastuminen per miljoona sinkkuvuotta - tällä tahdilla löydän elämäni rakkauden joskus seuraavan ajanlaskun alussa.....

ap

Tunnetko ketään, joka tuntee hänet?

Eikö mitään johtolankoja ole? Mitä jos hänkin hukkasi vahingossa numerosi ja odottaa, että vielä tapaisitte?

ja hänen ystävänsä varmastikin muistavat nimeni - joka taas löytyy helposti, koska on harvinainen.

Ehkä hänet löytäisi jos alkaisi oikein selvittää yhteystietoja. Ihan mahdoton tehtävä se ei varmastikaan olisi, meillä on yhteisiä tuttuja. Mutta jos hän voisi soittaa eikä soita, on niin noloa alkaa kysellä perään... jos vaikka kyseessä onkin varattu mies tai sitten ihan vaan pelimies, jonka aikomuksenakaan ei koskaan ollut palata asiaan. Kauniista sanoista ja silminnähtävästä ihastumisesta (vai imartelenko itseäni?!) huolimatta.

ap