Onko teille käynyt koskaan jotain suurta elämässä, jota ette ymmärrä itsekään, miten se on ollut mahdollista?

Kyllä. Uskoon tulo oli tällainen. Maailma ei näytä enää samalta kuin ennen.

On tapahtunut, kuvaavaa myös että vasta jonkun ajan kuluttua ymmärsin asian! Näin sen pitikin mennä.

Se, että olen jaksanut yli 30 vuotta suhteessa jossa mies oli pitkään väkivaltainen, sitten väkivalta loppui mutta muiden naisten kanssa sekoilu ja valehtelu jatkui. En ymmärrä yhtään, miten tässä on voinut mennä näin kauan. 

Avioeron jälkeen muutettuani omaan kämppään se tunne oli aivan käsittämätön. Katselin ikkunasta kaunista sisäpihaa enkä voinut ymmärtää että olin ihan omassa kodissa. Yksin.

Läheinen sairastui vakavasti ja kuoli, kaikki alle puolessa vuodessa. Olin tukena todella intensiivisesti ja yhtäkkiä hän oli poissa. Sen jälkeen kyllä ajatukset muuttuivat monen asian suhteen ja entiset ongelmat olivat niin pieniä..

Joo olen jäänyt yksin. Mielestäni olisin oiva kumppani ja kauniiksi kehuttu. Jokin vain mättää. 

N.49

Esivaihdevuodet hioi viimeisetkin kynnysmattoilut luonteesta. 

Kyllä. Koko elämäni käytännössä kääntyi päälaelleen ja se tapahtui hämmentävän nopeasti. Niin nopeasti, että edelleen tätä uutta elämää eläessäni, kyseenalaistan usein voiko tämä olla edes totta. 

Kun esivaihdevuodet löi kunnolla 1.5v sitten päälle, niin ihan kuin sumuverho olisi väistynyt silmistäni. Elämän rajallisuus löi täysillä tajuntaan. Mies sai lähteä. En tiedä miksi alkoi näyttääkin aivan sietämättömältä, vaikka olin ennen ollut viehättynyt hänen ulkonäöstä. Niin no se sumuverho hälveni....

Olen kadottanut kaikki kiintopisteet poliittisella kartalla. Ajattelen mielestäni kutakuinkin samoin kuin aiemminkin, mutta tuntuu että ympärillä on tultu hulluiksi. En voi mitenkään enää äänestää aiempia puolueita, mutta en niitä toisiakaan, ne vaikuttavat päinvastoin entistä hullummilta nekin. Siis äänestin vasemmistoa ja vihreitä. Nykyisin ne eivät ymmärrä todellisuudesta mitään, ja tuntuvat myös hyvin vastenmielisiltä ihmisinä. Oikealla ehkä ymmärretään enemmän, mutta reagoidaan aivan väärin, ja ollaan vieläkin vastenmielisempiä. Samalla tuntuu, että ihmisten kotkotukset ovat täysin toisarvoisia, vaikka moni tuntuu olevan ihan yhtä jalat maassa kuin itse, mutta hiljaa paikallaan riiputtaa päätään kuin hevonen myrskyssä. 

Muutos on tapahtunut ehkä aluksi hiipimällä, mutta äkkiä on todella hankalaa kun ei hahmota, miksi kaikki on äkkiä niin sekavaa ja kartta on koko ajan väärin päin. Tunne on todella omituinen. Luulin tietäväni kuka olen. Nyt olen kävelevä kysymysmerkki, ja vettä tulee päin pläsiä vaakasuoraan.