Lue keskustelun säännöt.
Mikä on mielestäsi lapsiperheen rankin ikävaihe?
07.10.2025 |
Mikä on mielestäsi lapsiperheen rankinta aikaa? Meillä on kolme lasta, ja sanoisin että alakouluvuodet. Ei siis vauva-aika, eikä päivähoitoajat. Alakoulun aikana on eniten aikaa ja keskittymistä vaativia asioita päällekkäin (omaan työelämään palattu täysillä, lasten harrastusjärjestelyt, lisääntynyt ruoanlaitto, lasten kaverisuhteet jne.) mutta silti vielä aikalailla huolehdittavat muksut. Meillä on nyt nuorin kutosluokalla, ja vaikka välillä pienimmän rooliin heittäytyy, niin kyllä nyt ollaan voiton puolella.
N46, lapset 12, 15, 18.
Kommentit (14)
Vauva/taapero aika. Kun piti olla kiinni ihan 24/7, syöttää,pukea,nukuttaa jne. Nyt kun ovat koululaisia,ollaan jaettu et toinen hoitaa lasten harrastukset,toinen hoitaa koulu asiat. Ja tänään ollaan vanhemmat kuumatkin illan töissä. Tein just ruuan valmiiksi,jäähdytän ja laitan jääkaappiin. Lapset lämmittää sit koulun jälkeen mikrossa ja pärjäävät illalla keskenään. Eipä tuo 15v käy kun vaan syömässä,sit se on kavereiden kanssa ulkona. Toinen haetaan illalla harrastuksiin. Mä saan aika usein olla yksin rauhassa kotona kun lapset kavereiden kanssa ja harrastuksissa. Meillä ei ruuanlaitto ole lisääntynyt muuten kun ennen riitti yks paketti jauhelihaa,nyt pitää ostaa kaks. Ja vaikka perjantaina tulis tehtyä itte pitsaa,teen sen verran et siitä riittää lauantai lounaaksi mikroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvavuosi oli niin raskas, etten tee ainuttakaan enää. En halua siihen unettomuushelvettiin ja vankilaan enää ikinä.
N33
Siihen kouluiän raskauteen voivat vanhemmat itse vaikuttaa. Esim. lasta ei ole pakko laittaa mihinkään ohjattuihin harrastuksiin saati sitten kyydittää lasta sinne. Sen ikäinen oppii myös tekemään paljon kotitöitä kunhan vain opettaa (esim. ruuanlaitto).
Ikä vastasyntyneestä 7-vuotiaaksi.
Hoidin molemmat lapset kotona 24/7 ilman päiväkotia ja isovanhempien apua.
Taakkani helpotti heti, kun koulu alkoi.
Joka vuosi siitä eteenpäin oli vain lastenleikkiä.
Lapset kohta jo täysi-ikäisiä.
Jonkun ADHD-kiljukaulan tai muuten kusipäägeenit perineen lapsen kanssa kaikki ikävaiheet ovat varmasti omalla tavallaan aivan älyttömän rankkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jonkun ADHD-kiljukaulan tai muuten kusipäägeenit perineen lapsen kanssa kaikki ikävaiheet ovat varmasti omalla tavallaan aivan älyttömän rankkoja.
Suurimmassa osassa ADHD-lapsia ei edes ole mitään vikaa. Jos viaksi ei lasketa sitä, että vanhemmat eivät halua pitää lapselle kuria ja sitten selittelevät kauhukakaran käytöstä "ADHD:lla".
Ikävuodet 0-18. Sen jälkeen kun kantaa kamat pihalle niin helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi perättäisinä vuosina syntynyttä samaa sukupuolta olevia kasvattanut, mikään vaihe ei ollut rankka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonkun ADHD-kiljukaulan tai muuten kusipäägeenit perineen lapsen kanssa kaikki ikävaiheet ovat varmasti omalla tavallaan aivan älyttömän rankkoja.
Suurimmassa osassa ADHD-lapsia ei edes ole mitään vikaa. Jos viaksi ei lasketa sitä, että vanhemmat eivät halua pitää lapselle kuria ja sitten selittelevät kauhukakaran käytöstä "ADHD:lla".
Sanoisin että monissa todellakin on vikaa, mutta on täysin kyseenalaista onko diagnoosin määritelmä ja lääkitys oikeita. Joku perustavaa laatua vika on lapsessa joka on pienestä pitäen ilkeä ja käyttäytyy kuin ääliö. Olen nähnyt sellaisia lapsia ns. fiksuilla ja vastuullisillakin vanhemmilla. Kun taaperoikäinen pieni lapsi haukkuu toista lasta rumaksi tai nauraa ivallisesti tönäistyään toisen lapsen kumoon, niin mun mielestä se lapsi ei ole sairas vaan luontaisesti kusipää ja sellaiset pitäisi sulkea yhteiskunnasta laitoksiin jo lapsena. Yksi sellainen voi pilata elämänsä aikana satojen, jopa tuhansien ihmisten elämän. Ja onhan valtionpäämiehinäkin sellaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla nimenomaan se vauva-aika. En ole parhaimmillani tosi pienten lasten vanhempana vissiin. Heti, kun alkaa olla edes jotain oma-aloitteisuutta, niin hommat lähti rullaamaan. Kolme lasta meilläkin.
Vauva/taaperoaika. Huokasin helpotuksesta, kun menivät kouluun. Loppui se jatkuva sairastelukierre. Menivät itse kouluun ja ip kerhosta kotiin. Mun kohdalla näin, kun yksin pyöritin kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rankin ja hölmöin vaihe on aika puolison kanssa yhteen muutosta eroon.
Omalla tavallaan tosi rankalta tuntuu nyt teini-ikä. Kotona 15-vuotias. Meillä on aina ollut läheinen ja luonteva suhde, mutta nyt lapsi vetäytyy omiin oloihinsa omaan huoneeseensa ja kuulumisten kyseleminen ja yleinen juttelu on kuin pihdeillä koittaisi kiskoa, jos kokonaisen lauseen saan, niin hyvä. Kiukkuinen, puhumaton huppupää on tällä hetkellä kotona. Joskus pilkahtaa se puhelias ja iloinen tyyppi, mutta hyvin hyvin harvoin.
En tiedä, mitä hänen elämässään on meneillään, mitä hän asioista ajattelee. Se on aika rankkaa äidille. Mietityttää kaikki mielenterveysasiat, päihteet, tulevat opiskelut... Se pitää paikkaansa, että iso lapsi - isot huolet, pienet lapsi - pienet huolet.
Yritän turvautua siihen, että koulu ainakin sujuu hyvin ja vanha harrastus on pysynyt elämässä mukana edelleen eli ei nyt ihan hakoteillä varmaan olla.
Taaperovuodet eli reilu yksivuotiaasta johonkin kolme-, neljä-vuotiaaseen. Olisin kaivannut silloin paljon tukea vanhemmuuteen, siis jotakin tukiryhmää, säännöllisiä neuvolakäyntejä, kotiin apua, keskusteluja vanhemmuudesta ja omista tunteista tms. Lapsi lähti kävelemään 1-vuotispäivänsä jälkeen ja pienen vauhdikkaan taaperon jatkuva vahtiminen ja perässä kulkeminen oli ihan fyysisestikin uuvuttavaa. Siihen päälle kaikenlaiset uhmaiät ja muut asiat, mies ei juuri osallistunut. Vauvavuosi oli tyytyväisen ja rauhallisen vauvan kanssa seesteinen vauvakuplakokemus, taaperovuodet jotakin ihan muuta, nyt ison koululaisen kanssa on ollut helppoa jo monta vuotta.