G: Millainen oli kuollut sukulaisesi, jota muistelet edelleen usein?

ei tarvitse olla sukulainen, vaan joku edesmennyt läheisesi, joka käy ajatuksissasi usein. ap

Kuolemasta on nyt jo 15v. Silti mummo on mielessä lähes päivittäin.



Mummo oli sellainen klassinen mummo. Herttainen ja aina hyväntuulinen. Ikänsä teki kovasti töitä. Viimeisinä vuosinaankin kotitilalle päästessään teki kaikkea mihin vain vielä fyysisesti pystyi.



Hän eli hyvin vaatimattomasti ja perinnöksi jäi ihana mummonmökki.

Hän oli hyvin hankala ihminen tarvittaessa muille, mutta minua hän kohteli kuin omaa poikaansa eikä koskaan lyönyt eikä edes korottanut ääntään minulle, vaikka riitelikin veljiensä ja äitinsä kanssa välillä hyvinkin rajusti, välillä väkivaltaisestikin. Repi mm. äitini takin ja paiskasi tämän alas rapun portaita, kun hän yritti tulla minua tapaamaan. Hän opetti minulle paljon asioita, näytti suurta kirjakokoelmaansa ja antoi minun lukea kirjojaan ja oli hyvin salliva minua kohtaan. Kävimme yhdessä taloyhtiön saunassa ja hän jutteli minulle mukavia ja tarjosi sisu-pastilleja. Vastasi aina spekulatiivisiin kysymyksiini pitkästi selittäen. Oma isäni vaan sanoi että katso tietosanakirjasta, vaikka meillä ei sellaista ollut. Muistan kun ekaluokkalaisena hänen toinen veljensä paiskasi minut päin makuuhuoneen kaappia ilman syytä ja retuutti hiuksista ja karjui kuin mielipuoli. Toivon että tämä setäni olisi ollut isäni. Oma isäni on itse paholainen. Hänestä sen enempää jaksa puhua. Ei isäni ole sen arvoinen. Lepää rauhassa, setä.

90 v ja ymmärtäväinen, hauska, älykäs, huomaavainen. Luki paljon , seurasi päivän politiikkaa, arvosti pääsääntöisesti naisia enemmän kuin miehiä, oli itsekin nainen. Arvosti henkilöitä jotka sanoivat mielipiteensä eikä joka asiaan vain että joo, joo. Inhosi myötäkarvaan silittäjiä. Tykkäsi hyvästä ruuasta ja viineistä. Ihana ihminen!

Harmi, että menetin hänet jo teini-iässä, enkä käynyt katsomassa loppuaikoina, kun seurustelin tiiviisti:( Ikävä on.

lähes päivittäin jo vuosia sitten edesmenneitä mummoani ja isääni. Molemmat olivat tosi hyviä tyyppejä.

Isoäitini. Hän oli ammatiltaan kirjailija. Kulturelli, kaunis, erikoinen, äkkipikainen nainen. Loppuun asti ladylike. Rakasti kertoa mielipiteensä asiaan kuin asiaan. Mieleltään sairastunut, mutta aina niin rakastettava. Kuoli 7-kymppisenä.



Olen nyt vasta ymmärtänyt, että iso osa minusta on häntä, niin hyvässä kuin pahassa. ap

maailman paras mummi, ikävön häntä paljon, vaikka kuolemasta on 40 vuotta.

joka kuoli aivan liian aikaisin, hänellä olisi ollut vielä paljon annettavaa läheisilleen...

- kilttejä, taiteellisia, hyviä ja hymyileviä ihmisiä. Antaneet kaiken itsestään pienille lapsille, vaikka muuhun ei kykyä olisi enää ollutkaan. Miehiä kumpikin. Riippuvuusongelmaisia.

toinen heistä isäni, toinen ex-mieheni ja lasteni isä. Kumpikin kuolleet tänä kesänä.

Enon kuollessa olin lapsi, mutta hänen lämminhenkisyytensä ja hyväntuulisuutensa jäi mieleen. Muistelen jostain syystä erityisesti korona-pelejä hänen kanssaan.



Mummustani muistan hänen huumorinsa ja asenteensa elämään. Vastoinkäymisiä sattui, mutta hän löysi niistä aina jotain huvittavaa ja miltei positiivista.



Mummo puolestaan oli sydämellinen, kiltti, rakasti minua varmaan enemmän kuin kukaan muu maailmassa.



Vaarista muistan kortti- ja shakkipelit sekä äärettömän kuluneet vitsit :)

Hän menehtyi vaikeean sairauteen vain 54v, se on "pahinta" mitä minulle ikinä on tapahtunut. Olin aina ollut isin tyttö :(