Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

nyt puhukaa järkeä ennen kuin pälli leviää 2v:hen

Vierailija
16.09.2008 |

meillä ihana 2,5 v tyttö, joka opetettiin jo 8 kk iässä nukahtamaan itsekseen (viedään sänkyyn, toivotetaan hyvää yötä ja nukahtaa sinne itse). uusi vauva tuli taloon 4 viikkoa sitten. siitä lähtien, vaikkei iltarutiini ole muuttunut mihinkään, on illat menneet alamäkeä ollen nyt yhtä helvetin sirkusta.



ensin alkoi tulemaan pois sängystä. kokeiltiin viikon verran kantaa takaisin joitakin kymmeniä kertoja illassa antamatta mitään huomiota, muttei tilanne mihinkään muuttunut. sitten kokeiltiin laittaa ovi lukkoon kolmen sänkyynkannon jälkeen. tämä korjasi tilanteen parissa illassa, tyttö nukahti taas itsekseen muutaman päivän.



sitten keksi ruveta huutamaan, kun ovi ei aukea enää. tänäkin iltana kuuntelin lukitun oven takaa kirkunaa ja hysteeristä itkua tunnin. "haluu pois täältä, haluu pois täältä!" sitten lopulta uupuu ja nukahtaa säälittävään nyyhkytykseensä, kun ei raukka jaksa enää (on siis nukkumaan mennessä väsynyt). oliskohan viikon verran harrastanut tätä uusinta temppuansa. ja joka ilta mulla on kamala äiti -olo.



mutta mitä tässä pitäis tehdä? tyttö saa joka päivä sekä äidiltä että isältä kahdenkeskistä aikaa ja omistautunutta huomiota lapsijohtoisen leikin muodossa (jolloin siis vanhempi ei tee muuta kuin leikkii lapsen kanssa) noin kolmisen tuntia, plus tietysti normaaleihin kuvioihin (syönnit, pesut, pukemiset jne) menevä aika päälle. ei tunnu pidemmän päälle oikealta ratkaisulta antaa tilanteen luisua takapakkia siihen, että jälleen nukutetaan, vaan itsekseen nukahtamisen taito pitäisi säilyttää (mielestäni). mutta en voi jatkaa tätä jokailtaista hysteerisen paniikki-itkun kuuntelua lukitun oven takaakaan tuntitolkulla, johan tässä masentuu niin äiti kuin lapsikin (vaikkei päivisin mitään merkkejä näykään lapsessa illan "traumoista"). ja tosiaan takaisin sänkyyn kantaminen ei tilannetta korjannut, joten ovi on lukittava. mitä mä nyt teen väärin ja miten korjaan tilanteen?? kokeneempien neuvoja kiitollisena vastaanotetaan.

Kommentit (55)

Vierailija
1/55 |
02.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

koska alle 3-vuotias on saanut nukkua vanhempien kanssa samassa huoneessa ja myös silloin, kun uusi vauva on tullut taloon. Kokeile laittaa tyttö samaan huoneeseen, missä te muutkin nyt nukutte, varmasti tilanne rauhoittuu. Myöhemmin sitten siirrät lapsen takaisin omaan huoneeseensa nukkumaan!

Vierailija
2/55 |
02.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitä jos olisit tytön kanssa kunnes hän nukahtaa, ei se nyt varmasti teidän iltojanne niin pahasti sotke ja siitä tavasta oppii kyllä pois myöhemminkin. Lapsiparka tuntee olonsa varmasti tosi hylätyksi kun äiti on uuden vauvan kanssa ja hänet lukitaan huoneeseen :´(

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/55 |
02.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta minun on pakko todeta samaa, mitä alkupään viesteissä muut ovat todenneet; järkyttävää tekstiä, todella! Ymmärrätkö oikeasti, miten vauvan syntymä todella aiheuttaa mustasukkaisuutta, raivoa ja opituissa taidoissa taantumista? Teillä on niin pieni ikäero vielä lasten välillä,ei tuon ikäinen osaa järjellä asioita ajatella, ne tunteet ovat hänelle totta, hyätyksi tulemisen tunteet ovat lapselle täyttä totta! Teidän pitää ehdottomasti nyt unohtaa omat tarpeene ja jomman kumman on oltava esikoisen luona, niin kauan että hän nukahtaa turvalliseen uneen..tuo on järkyttävää, miten voit lukita lukkojen taakse ja antaa itkeä kauhuitkua, järkyttävää järkyttävää! jos et itse jaksa, anna miehesi hoitaa nukuttaminen. Tärkeintä on, että lapsen perusturva tulee takaisin, ja kun se tulee silloin on vasta oikea aika jättää hänet yksin..itkettää kun ajattelenkin, miten voit olla noin julma ja itsekäs!

Vierailija
4/55 |
02.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos lapsi saa rakkautta ja hellyyttä päivällä, hänet voi jättää huoletta nukkumaan yksin, vaikka vähän itkisikin. Ovea en kyllä lukkoon laittaisi, itsellä niin paha suljetun paikan kammo.



Ja se joka sanoi että lapsi nukahtaa viidessä minuutissa jos silittelee vieressä... no jos ei nukahdakaan... Meillä saan maata 1h -2h lapsen vieressä ja silitellä ennen kuin nukahtaa. Eli tänäänkin jätin lopulta lapsen yksin, ei hermot enää kestäneet. Lapset ovat erilaisia.



Tsemppiä ap:lle, meille on vauva tulossa kuukauden päästä jolloin esikko n.2,5v. Nukahtaminen vaikeaa muutenkin, eli kauhulla odotan mitä tapahtuu kun vauva syntyy...

Vierailija
5/55 |
16.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos siitä ei tule traumoja niin ei mistään. Hänhän on ihmeissään kun vauva tuli taloon eikä hän olekaan ainoa keksipiste. Laittakaa hänelle patja teidän huoneen lattialle. Juttelette, että omaan sänkyyn pitää mennä nukkumaan, mutta voi tulla yöllä patjalle, jos haluaa.



Meillä tämä toimi. Nuoremman kohdalla olin viisaampi ja annoin hänen nukkua meidän huoneessa omassa sängyssään kolmevuotiaaksi. Ehkä siksi ollut aina parempi nukkuja kuin isosisaruksensa.

Vierailija
6/55 |
16.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miettikää, mitä kaikkea lapsi käy muutenkin läpi, kun vauva on tullut ja te syrjitte vielä enemmän noin kamalalla tavalla!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/55 |
16.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

tavalla pikkuveljen tuloon. Siihen asti oli pitkään nukkunut hienosti mutta se pikkuveljen tulon jälkeinen n. puoli vuotta oli kyllä kärsimystä. Olen itse aika tiukka näissä nukkumisasioissa mutta sen puolen vuolen jälkeen voin vain todeta että tyttö tod näk reagoi uuteen vauvaan omalla tavallaan eikä meidän mitkään keinot auttaneet. En kyllä sinuna lukitsisi ovea vaan yrittäisin nukkua/nukahtaa tytön kanssa joko hänen tai teidän sängyssä. Jonkin ajan kuluttua voisi sitten yrittää uudestaan omassa sängyssä yksin nukkumista. - Itse muutin vauvan kanssa (heräsin joka toinen tunti imettämään...) kellariin ja mies piti huolta tytöstä. Pikkuveli tuli heinäkuun lopulla ja joskus joulun jälkeen tilanne taas helpotti ja tyttö alkoi nukkua kokonaisia öitä omassa sängyssään. Mutta tosiaan älä lukitse tyttöä omaan huoneeseensa, siitä tulee vain paha mieli teille molemmille. Anna ajan kulua ja tytön tottua uuteen elämäänä vauvan kanssa. Onnea matkaan!

Vierailija
8/55 |
16.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei ole neuvoa antaa. Voin vain todeta, että tervetuloa useamman lapsen lapsiperheen maailmaan. Tässä maailmassa on nuo lisämurheet niin moninaiset.



Ei se sinun miehesikään kovin kivasti käyttäytyisi, jos toisit kotiin uuden miehen, vaikka kuinka päivällä antaisit vanhalla miehelle "kahden keskistä" aikaa.



Taitaa perimmiltään samasta olla kyse tässäkin....näin se vain menee ja joka perheessä on sitten omat vivahteet.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/55 |
16.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onhan teitä kaksi aikuista.

Vierailija
10/55 |
16.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan hiljaa, ei mitään reagointia kontakti yrityksiin. Jos lapsella pelkoja niin olette lähellä.

Jos nousee ylös niin lempeästi mutta päättäväisesti kellistetään takaisin sänkyyn, ei mitään puhetta korkeintaan ekalla kerralla sanotaan nyt on nukkuma-aika, hyvää yötä. (ei saa reagoida pahan tekoonkaan jos vaikka heittelee nalleja, repii leluja ym. vaan kellistetään pää tyynyyn uudestaan ja uudestaan)

Jos olette jaksaneet kuunella tunnin huutokonserttia niin jaksatte tuotakin ensin tunnin. Ajan vietteeksi voi laskea kuinka monta kertaa piti kellistää.

Viikon kuluttua yllätytte, kuinka ne ovat vähentyneet ehkä pariin.

Onnea yritykseen

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/55 |
16.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miettikää, mitä kaikkea lapsi käy muutenkin läpi, kun vauva on tullut ja te syrjitte vielä enemmän noin kamalalla tavalla!

se ON kamalaa, juuri siksi haluaisin enemmän kuin mitään muuta saada tän tilanteen toimimaan ja iltarauhan takaisin! ainut syy miksi niin ruvettiin tekemään oli se että se toimi. ensin siis lapsi lopetti sängystä pois ravaamisen kun huomasi, ettei ovi aukeakaan, eikä lukittuun oveen liittynyt mitään itkuja (tyttö tykkää kyllä huoneestaan ja kokee sen turvallisena paikkana). nyt sitten tää hirveä vastustus nukkumaanmenoa kohtaan ja uutena kuvioihin tullut hullu itku/raivokohtaus kun pitäis mennä nukkumaan ihan samalla tavalla kuin on ongelmitta tehty jo kohta kaksi vuotta. uuteen vauvaanhan sen on pakko liittyä. kunpa vaan tietäisin, miten saada tyttö nukahtamaan mukavien fiilisten vallitessa tämän ikävyyden sijaan SAMALLA luisumatta takaisin nukutusmeininkiin.

en halua laittaa patjaa meidän huoneeseen, mutta kiitos ehdotuksesta. olen päättänyt pitää kiinni oikeudesta omaan makuuhuoneeseeni, ja voittaa taistelun jokaisen nukkumisesta itse läpi yön omassa huoneessaan. kaikista muista oikeuksistani olenkin jo lapsen takia luopunut ;)

ap.

Vierailija
12/55 |
16.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostaa kamalalta. Tyttöparka tuntee olonsa varmasti aivan hylätyksi. Tuota lukitsemista en ymmärrä ollenkaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/55 |
16.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis VOI PERSE, todellakin, mihin tämä maailma on menossa! Rakkautta, läheisyyttä, hellyyttä voisitte ehkä kokeilla, vinks vinks. Jotenkin uskomaton tilanne: Lapsi itkee lukitun oven takana, koska vanhemmat haluavat pitää kiinni OIKEUDESTA OMAAN MAKUUHUONEESEEN. Ne hemmetin OMAT OIKEUDET palaavat kuulkaa parissa vuodessa, miksei niistä voi ainutlaatuisten lastensa hyväksi tinkiä pientä hetkeä?



Parin vuoden päästä ette saa lapsia syliinne ja viereenne vaikka haluaisitte. Mikä ihmeen vimma nykyvanhemmilla on OMIEN OIKEUKSIENSA ylläpitämiseksi pitää lapsensa pois läheltään?



En ymmärrä, en kerta kaikkiaan ymmärrä...



:( :( :(

Vierailija
14/55 |
16.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

2,5-vuotias on hyvin pieni vielä ja varmasti teidän lapsenne käy juuri läpi tämänastisen elämänsä pahinta kriisiä. Eiköhän saa tulla viereen/samaan huoneeseen edes painajaisunia nähdessään? Pakko olla yksin omassa huoneessa vaikka kuinka pelottaisi?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/55 |
16.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Laitat tytön sänkyyn mahalleen, painat kämmenen yläselkään ja painat kevyen voimakkaasti. Sanot, että nyt nukutaan ja olet hiljaa niin kauan, että tyttö nukahtaa. Kevennät painantaa rauhallisesti ja sitten viimeiseksi otat käden pois ja varmistat että tyttö nukkuu.



Mä nauroin tälle vielä vähän aikaa sitten. Nykyään tuon parivuotisen lapsen nukutus mennyt mahdottomaksi. Laitoin lapsen sänkyyn, painoin lempeän, mutta varman jämäkästi ja tämäpä tykkäs tästä???? Tästä "karhuemon hoidosta"!



Suosittelen!

Vierailija
16/55 |
16.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

huoneessa niin että hän rauhoittuisi, maata joko hänen sängyllään tai patjalla lattialla? Kyllä sinuna antaisin periksi tällä hetkellä, voittehan korjata tilanteen hiukan myöhemmin. Täällä siis vielä se kohtalotoveri jolla tyttö myös reagoi.

Vierailija
17/55 |
16.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

anoppi just kertoi miten hän vieläkin näkee painajaisia siitä kun hänet suljettiin komeroon.. :( kyseessä siis 60v. nainen.. ja sanoi, ettei voi vieläkään nukkua esim ovi kiinni.. :(

Vierailija
18/55 |
16.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hysteerinen huuto on luonnollinen reaktio yksinjäämiseen ja eristämiseen. Noin pienen lapsen synnynäiseen eloonjäämisviettiin kuuluu takertuminen lähimpiin aikuisiin. Yksinjääminen on lapselle tunnetasolla kuin kuolemantuomio (=lapsi tietää, ettei selviydy ilman muita). Käsittämätöntä, että omat rakastavat(?)vanhemmat kykenevät moiseen.

Vierailija
19/55 |
16.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

mä itse olen kärsinyt koko ikäni pahoista pelkotiloista (siis mua ei tosin oo lapsena lukittu mihinkään) ja voin todella sanoa, että saat aikaan tuolla lukitsemisella vaan todella pahasti pelokkaan lapsen.



Ymmärrän toki että tää sua potuttaa, mutta silti. Tajuatko, mitkä traumat lapsi voi saada tuosta?

Vierailija
20/55 |
16.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei päivällä rangasitukseksi, eikä nukkumaan mennessä! Olen lukenut paljon lasten perusturvallisuuden tunteita käsitteleviä kirjoja ja aivan kiukustuttaa lapsenne puolesta!!! T: neljän lapsen äiti