Lasten moikkaaminen jos ei tunne (esim. työkaverin)
Oletko hyvilläsi vai ihmeissäsi jos vaikka kaupassa näet työkaveriasi ja tämä moikkaa myös mukana olevaa lastasi jota ei kuitenkaan tunne mutta huomioi hänetkin?
Kommentit (14)
Onhan se mukava tapa ja ilahduttaa varmasti useimpia lapsiakin. Toisaalta en myöskään hämmentyisi, jos tämä minun tuttavani ei lasta erikseen huomioisi.
Vierailija kirjoitti:
Se on hyvää käytöstä vain. Aina tervehditään. Ja lapset tervehtivät takaisin.
Aikuiselta odotan tervehdystä, jos lapsi ei tervehdi takaisin, siitä ei saa tehdä numeroa koska kaikki eivät rohkene, voivat mennä hämilleen jos eivät tunne vanhemman työkaveria tms.
Vierailija kirjoitti:
Se on hyvää käytöstä vain. Aina tervehditään. Ja lapset tervehtivät takaisin.
Tätä eivät suomalaiset ymmärrä. Kun ei ole kasvatettu. Eivätkä varsinkaan ymmärrä sitä, että se mukana oleva lapsi on opetettava tervehtimään. Tottakai pitää ottaa huomioon lapsen ikä ja ujous, mutta varsinkaan ujoa lasta ei saa jättää sen ujoutensa takia kasvattamatta. Mitä hyvää siitä seurasi? Pysyisi ujona koko ikänsä, menisi seiniä pitkin toivoen näyttävänsä tapetilta, ja kun joku kysyisi, mitä kuuluu, ei osaisi edes sanoa: kiitos hyvää.
Kaikkia tervehditään tavatessa ja se ujo pentukin opetetaan normaaliin käytökseen
Vierailija kirjoitti:
Kaikkia tervehditään tavatessa ja se ujo pentukin opetetaan normaaliin käytökseen
Opettele säkin ne käytöstavat ja jätä tuollaiset pennuttelut puheistasi pois.
Nykypenskat, ainakin osa, on niin röyhkeitä ettei niihin kannata saati tarvitse kiinnittää mitään huomiota ellei sitten ole joku pakko.
Vierailija kirjoitti:
Nykypenskat, ainakin osa, on niin röyhkeitä ettei niihin kannata saati tarvitse kiinnittää mitään huomiota ellei sitten ole joku pakko.
No et sinäkään kyllä kielenkäyttösi perusteella mikään käytöskukkanen ole.
Satuin olemaan appivanhempien kanssa liikenteessä ja työkaveri jutteli niille enemmän kun mulle.
Totta kai kaikkia seurueen jäseniä tervehditään! Näet työkaverisi ja siinä vieressä seisoo joku (lapsi, oletettu puoliso, kuka vaan), niin tervehditään. Olisin hämilläni, jos joku ei tervehtisi.
Yleensä lapsi moikkaa, mutta työkaveri ei.
Muistan edelleen, miten outoa lapsena oli, kun joku täysin vieras jutteli vanhemman kanssa ja mulla ollut hajuakaan kuka se oli. Saattoi kysellä, mitä kuuluu, ja tähän en osannut sanoa mitään, kun en tiennyt, mitä tämä musta sitten edes tiesi. Ja sitten nauroivat, kun en sitten tiennyt, onko tämä nyt työkaveri, lapsuuden kaveri, naapurin vanhempi vai mikä lie...
Jos oikean protokollan mukaan mentäisiin, se, joka tuntee seurueen kaikki jäsenet (tässä se vanhempi), hänen kuuluu esitellä toisilleen tuntemattomat ihmiset. Yksikään tässä ketjussa ei tätä asiaa tiennyt, on kyllä surullista mutta niin nykyaikaista!
Vierailija kirjoitti:
Nykypenskat, ainakin osa, on niin röyhkeitä ettei niihin kannata saati tarvitse kiinnittää mitään huomiota ellei sitten ole joku pakko.
Sun kaltaisten määlyjen takia Suomi on aika raskas paikka asua.
Se on hyvää käytöstä vain. Aina tervehditään. Ja lapset tervehtivät takaisin.