Lue keskustelun säännöt.
Älkää koskaan aliarvioiko teidän vaikutusta toiseen ihmiseen - näin erään henkilön vuoden tauon jälkeen
03.10.2025 |
ja mun ei tarvinnut kuin jutella 10 min hänen kanssaan niin olen vieläkin niin iloinen, että hänet kohtasin!
Aiemmassa työpaikassa oltiin samassa toimipisteessä ja silloin näimme päivittäin ja tulin kauhean iloiseksi kun sain vain jutella hänen kanssaan. No "tiet" erosivat kun hän vaihtoi työpaikkaa. Eilen sattumalta törmäsin lähikaupassa häneen ja tulin niin iloiseksi! Hän ei varmaan itsekään tiedä millainen vaikutus hänellä on minuun.
En tiedä pitäisikö kertoa :) ehkä jätän kertomatta..
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se toinen voi ajatella, että voi vee, taas tuo takiainen. Olisi vaan pysynyt poissa. Tuolleen se yleensä menee. Minullakin ollut tuollaisia minulle voimaa ja iloa tuottavia ihmisiä, mutta itse olen heille se välttämätön paha :(
Tottakai voit sanoa että "olipa kiva kun nähtiin, sun seurassa piristyy aina!" :)
Mä tapailin keväällä miestä jonka seurassa oli kotoisa ja lämmin olo, hänkin tuntui tykkäävän. Hän halusi kuitenkin lopettaa jonkun "tunteiden takia" ja oon edelleen aika murtunut, oikeasti. Kyllä se tietää että tykkäsin ja tykkäisin mutta eipä tuota voi pakottaa. Näin häntä pitkästä aikaa kaupassa, hän hymyili ja nyökkäsi ja mun sydän heitti kiekkaa enkä ole saanut itseäni kasaan taas. Pieni hetki juteltiin netissä joku päivä ennen sitä ja multa alkoi jo sillon pakka hajoilemaan. Kauheasti mä häntä ihailin.
Joo, joskus ihan pienikin tekee paljon. Tulee itelle mieleen kun kesällä pyöräilin talon ohi, jonka pihalta trampoliinilla pomppien joku iloinen lapsi huutaa mulle "hei, tyttö". Siitä jäi itelle sellainen iloisuus mukaan.
En aliarvioi. Ei mitään vaikutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin hyvässä kuin pahassa. Joku toinen saattaa myös laukaista niin pahan ahdistuksen, ettei mitään rajaa. Mutta ihanaa, että niitä ilahduttajiakin on!
Vierailija kirjoitti:
Se toinen voi ajatella, että voi vee, taas tuo takiainen. Olisi vaan pysynyt poissa. Tuolleen se yleensä menee. Minullakin ollut tuollaisia minulle voimaa ja iloa tuottavia ihmisiä, mutta itse olen heille se välttämätön paha :(
No jos näin olis ollut niin olisi varmaan halaus ollut nopea eikä olis jääny sen enempää juttelemaan. Mullehan riittää tää,että mä tulen iloiseksi hänestä. Ei haittaa jos hän ei tule :) ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin hyvässä kuin pahassa. Joku toinen saattaa myös laukaista niin pahan ahdistuksen, ettei mitään rajaa. Mutta ihanaa, että niitä ilahduttajiakin on!
No tuskinpa kaikille laukeaa rajattoman pahoja ahdistuksia, saa olla aika taipuvainen siihen, että noin kävis. Vähän niinkö positiivisuudenkin kanssa, jotku on enemmän iloisuuteen taipuvaisia
Jos voit luontevasti ottaa yhteyttä vaikka somessa niin tee se. Pyydä vaikka kahville. Mitä voit hävitä?
Minä tutustuin työharjoittelussa kivaan tyyppiin. Tuntui että oltiin tunnettu aina, ja se tunne oli molemminpuolinen. Harjoitteluni loppui ja yhteys katkesi. Puolen vuoden päästä ajoin hänen ohitseen marketin parkkiksella. Tööttäsin, pysähdyin ja rullasin ikkunan auki. Vaihdettiin puhelinnumeroita ja nähdään nyt säännöllisesti ruoan ja viinin äärellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin näin tänään pitkästä aikaa erään ihmisen ja tuntuu kuin olisi ollut kotona. Olen iloinen että kohtasimme.
Ehkä vähän olen myös ihastunut
Vierailija kirjoitti:
Jos voit luontevasti ottaa yhteyttä vaikka somessa niin tee se. Pyydä vaikka kahville. Mitä voit hävitä?
Minä tutustuin työharjoittelussa kivaan tyyppiin. Tuntui että oltiin tunnettu aina, ja se tunne oli molemminpuolinen. Harjoitteluni loppui ja yhteys katkesi. Puolen vuoden päästä ajoin hänen ohitseen marketin parkkiksella. Tööttäsin, pysähdyin ja rullasin ikkunan auki. Vaihdettiin puhelinnumeroita ja nähdään nyt säännöllisesti ruoan ja viinin äärellä.
Rohkea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko tämä henkilö samaa vai eri sukupuolta kuin itse olet?
Kiitos, tämä on hyvä kannustus jatkaa hyvän energian levittämistä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa aina kehua kun pystyy! :)
Vierailija kirjoitti:
Jos voit luontevasti ottaa yhteyttä vaikka somessa niin tee se. Pyydä vaikka kahville. Mitä voit hävitä?
Minä tutustuin työharjoittelussa kivaan tyyppiin. Tuntui että oltiin tunnettu aina, ja se tunne oli molemminpuolinen. Harjoitteluni loppui ja yhteys katkesi. Puolen vuoden päästä ajoin hänen ohitseen marketin parkkiksella. Tööttäsin, pysähdyin ja rullasin ikkunan auki. Vaihdettiin puhelinnumeroita ja nähdään nyt säännöllisesti ruoan ja viinin äärellä.
Mun mielestä hän on varattu, mut sehän selviää kysymällä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Oliko tämä henkilö samaa vai eri sukupuolta kuin itse olet?
Minä olen nainen ja hän on mies. Varattu harmillisesti :( ap
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa aina kehua kun pystyy! :)
Toivottavasti nähdään vielä niin rohkenen kertoa! Ap
Omaa vaikutustaan toiseen henkilöön on vaikea ylipäänsä arvioida, joten on vaikea tietää, milloin sitä aliarvioi tai yliarvioi. Vain se toinen henkilö tietää. Usein palaute jää saamatta, kun ei enää törmäillä ja puhelinnumeroita ei ole eka kohtaamisella vaihdettu.
Jokin aika sitten kohtasin ihmisen, jonka vaikutus oli erityisen erityinen. Olin hetken aikaa sekaisin ja toivoin kovasti näkeväni hänet, jotta voisin antaa hänelle palautetta tietyistä asioista, joita tapahtui keskustellessamme. Olisin halunnut hänen tietävän tarkemmin, missä tilanteessa itse tuolloin olin.
Toisaalta, tunsin että olisin jännittänyt hänen uudelleen tapaamistaan liikaa. Ehkä minulle oli parempi että emme kohdanneet enää, ja ehkä hänelle ei ensimmäinenkään kohtaamisemme ollut niin merkittävä. Hyväksyn tilanteen sellaisena kuin se nyt on. Opin tästä, että joskus on vain hyvä päästää irti.
En ollut romanttisesti ihastunut. Hänen vaikutuksensa oli varsin syvällinen ja erikoinen, liittyen prosessiin joka on sisimmässäni käynnissä. Koin että hänet oli lähetetty auttamaan minua. Olen kiitollinen.
Tuossa olen pihalla havainnut oudon hiipparin, joka luuri kourassa usein tupakoi. Alkoi vihdoin tuntua, että taitaa ihan talon asukkeja olla, että voisipa häntä jo tervehtiä. Palatessani kaupasta tämä herra taas luuriaan tuijotellen hiippaili vastaan, joten nostin katseeni ja tervehdin. Se hymy miehen kasvoilla oli niin helpottunut, ettei ollut tosikaan, kun hän tervehti minua takaisin.
Seuraavan kerran voisi sitten jo vähän yrittää avata keskustelua. 😎
Vaihteeksi positiivinenkin aloitus. 😀👍