Yö lähestyy - onko pelkotiloja miten se menee ?
Minä pelkään pimeää tosissani. 2 lamppua pitää olla aina päällä, en vain suostu nukkumaan säkkipimeässä. Mielikuvitus laukkaa ja uni ei tule. Onko teillä jotain valomaneereja kun menette nukkumaan ?
Kommentit (10)
No ei, laitan äänikirjan ajastimen kanssa päälle, sammutan valot ja vedän peiton ylleni. En pelkää mitään vaikka olen yksin suuressa talossa, hälytysjärjestelmä kylläkin päällä. Eikä meillä ole ihan säkkipimeää.
Hullut naapurit . Pieni yövalo on kyllä. Kesällä ei tarvi mutta talvella. Kerran Helsingin lähiössä yöllä joku mies oli tullut asuntoon ilmeisesti parvekkeelta. Kerran tuli joku virovenäläinen joukko varastellaan ovesta . Yöllä. Uskonnot kun pyytää jotain ei pidä antaa se on varastamista. Myös muissa maissa on sosiaaliturva ei pidä päästää kotiin.
Pelkään pimeällä että joku tuijottaa ikkunasta mua
Naapuriin tultiin parvekkeelta niin että pyörä seinää vasten ja siitä kiipesivät . Kuin eräät autolla joku pikku kuormuri tai asuntoauto. Parvekkeelle. Siitä sisään huonekaluja TV kodinkoneita . Juu . Vakuutukset kuntoon . Rosvot on netissä kuin puhelimissa kyllä rosvot tiedetään.
Pimeyteen on hyvää ja turvallista käpertyä.
Nukun pimeässä eikä pelota. Asun kahdeksannessa kerroksessa, eikä tänne pääse kukaan mitään kautta.
Ne kun aamulla menee töihin 5 aikaan käy sääliksi . Mekin nuorena mentiin siihen aikaan tuuleen lumeen ja kylmään. Sitten joku perkele varastaa työrahoja millä ostaa ruokaa ja työkengät. Pirut.
Vierailija kirjoitti:
Nukun pimeässä eikä pelota. Asun kahdeksannessa kerroksessa, eikä tänne pääse kukaan mitään kautta.
Tarkista kuitenkin sängynalusta !
Pelkään vain sitä että kuinka vähät yöunet saan tänä yönä. Nukahtamiseen menee aina ikuisuus, ja sen lisäksi yläkerrassa asuu aamuvirkku joka herää tömisemään ja kolisemaan noin 5 aikaan aamulla johon herään, jatkaa sitä 7 asti kunnes lähtee töihin, en kuitenkaan voi yrittää nukkua sen jälkeen koska itse menen töihin yhdeksäski.
On ollut pelkoja. Nuorena todella pahoja, rauhoittavia määrättiin niihin ja silti olin paniikissa. Nyt olen päässyt yli, jos niin uskaltaa sanoa. Kun on oma lapsi niin ei vaan voi pelätä.