Lapsen paras?

Minkä ikäisiä lapset ovat? Jos sulla on rahaa ruokaan ja vaatteisiin niin mielestäni voit hyvin yrittää pitää lapset itselläsi ellette halua lähteä vuoroviikkosysteemiin (en itse tosin kannata sitä).

Saat asumistukea, lapsilisät ja korotukset, elatusmaksut, perusturvan. Kyllä sillä elää jos ei ole autoa ja ei ryyppää.

vaikea tilanne kyllä. eikös mies joudu kuitenkin avioehdosta huolimatta maksamaan sulle jotain hyvitystä (jos esim olet kotona hoitanut lapset, etkä voinut senkään takia olla töissä jne) ja joutuuhan hän elatusmaksuja kuitenkin sitten maksamaan..



lasten paras on varmasti se, että molemmat vanhemmat pysyy heidän elämässään eli vaikka muuttaisitkin työnperässä niin itse ainakaan en muuttaisi satojen kilometrien päähän, vaan mahdollisimman lähelle...jotta lasten elo sujuu molempien vanhempien kanssa.



tietysti voihan se mieskin valita...jos hänelle on helpompi saada töitä muualta, niin muuttaa teidän perässä mikäli on lapsistaaan kiinnostunut.

Lapsen parastahan on erossa, että heihin kohdistuvat muutokset ovat mahdollisemman vähäiset. Onhan se rankista rankinta menettää yhteisasuminen toisen vanhemman kanssa.



Tosiaan se vanhempi on vahvoilla, joka pystyy turvaamaan lasten elatuksen, muuttumattomat asuin olot, mutta merkitystä on myös sillä, kumpi on tähän asti ollut päävastuussa.

Oletko ollut yhteydessä lakimieheen? Avioehdosta huolimatta vastaavassa tilanteessa voidaan katsoa, mikä on kohtuus: sinä olet luopunut omasta urastasi hoitaaksesi teidän yhteisiä lapsianne kotona, joten todennäköisesti saat osituksessa osasi.



Minkälainen avioehtonne tarkalleen ottaen on? Mitä kaikkea te omistatte ja mitä siitä on rajattu miehelle?



Lapsen parhaaseen kuuluu mielestäni sekä ulkoisten elinolojen tuttuus (ei muuttoa, ei tarvitse lopettaa harrastuksia yms.) että psyykkinen turvallisuus. Jos sinä olet ollut päävastuussa lapsista tähänkin asti, ideaalitilanteessa mies haluaisi turvata talouttanne (mutta useinhan näin ei erotilanteessa osata ajatella).



Haluaisiko mies huoltajuuden?

Lapseni ovat 9-, 5- ja 3-vuotiaat.



Sinulle joka myös olet yh, niin kyllähän niillä tuilla pärjää, mutta jos miehelläni on varaa tarjota lapsille "jotain enemmän" niin mielelläni tämän heille soisin.



Huomaan vastauksistanne, ettei tilanteeni muidenkaan mielestä ihan yksinkertainen ole. Tämä helpottaa sikäli, että tiedän nyt etten turhaan pohdiskele...



Olen siis ollut päävastuussa lasten hoidossa tähän asti, mutta ovat myös eläneet aina samassa kodissa ja alueella joten niillä varmasti myös tärkeä merkitys lasteni elämässä.Kumpi nyt sitten on merkittävämpää?



Tokihan aion olla joka tapauksessa osa lasten elämää (kuten myös isä) aina.

En ole ollut asianajajaan yhteydessä, vielä.



En usko olevani oikeutettu mihinkään, kaikki miehen nimissä. Ja kaikki ostettu miehen suvultaan perimällä/saamalla rahalla. En haluisi mitään suuria riitoja raha-asioista kun tilanne on jo valmiiksi niin mutkikas. Toki henk. koht. haluaisin kyniä miehen puille paljaille, mutta lapsethan siitä kärsisi enemmän kuin itse voittaisin.



Onnellinen olisin jos jotain pientä "starttirahaa" saisin ja voisin ottaa lapset itselleni, aloittaa uuden elämän :)

Sinä olet tietenkin aina maksanut omista vähäisistä rahoistasi kaikki lasten kulut eikä pienessä mielessäsi ole koskaan pilkahtanut sen vertaa järjen häivää, että olisit älynnyt lasten isänkin olevan elatusvelvollinen.



Todellakin kannattaa turvautua hyvään juristiin, joka tietää,mitä on tekemässä ja mitä voi vaatia.

Isältä kannattaa vaatia kunnollinen elatusmaksu ottaen huomioon varallisuus- ja tuloeronne.



Minkä verran mies on aikaisemmin huolehtinut lapsista, eli olisiko "huoltajuus miehelle" mitenkään realistinen vaihtoehto?

Eihän hänen ole pakko antaa sinulle mitään, mutta voisiko hän ajatella antavansa lapsille "tasoitusta" esim. suuremman elatusavun kautta. Jos mies haluaa lasten lähivanhemmaksi, mahtaako hän käsittää miten raskasta se on? Etenkin jos pienemmät ovat olleet tähän asti kotona ja koulainen tottunut siihen että äiti on iltapäivällä vastassa...