Lue keskustelun säännöt.
Isän apu ja tuki koliikkivauvan kanssa: onhan sillä isäkin
03.09.2011 |
joo... joka tähän asti on yönsä nukkunut ilman, että on mitään kuullut. Samalla tiedän, että miehestä tulee "hirviö", jos valvoo vähääkään...
minulle tämä tekee sen, että nukun jatkossakin lasten kanssa toisessa päässä asuntoa ja pidän suuni kiinni.
Kommentit (8)
Jos haluat keskustelua, niin kerro jotain vaikka ihan kokonaisilla lauseilla, nuo vaillinaiset lauseet eivät oikein kirvoita vastaamaan, kun lukijana niistä yrittää vain ottaa selvää.
Joo olet väsynyt, mutta silti: Miltä tuo tilanne sinusta tuntuu? Halusitko todeta meille, että asia on noin, vai onko tuo tarkoitettu kritiikiksi? Minkä ikäinen vauva on? Onko muita lapsia? Miten kauan koliikkia on jatkunut?
Mitä työtä mies tekee? Mitä hän on sanonut vauvasta, koliikista tai öistä? Millainen on miehesi unentarve? Entä sinun unentarpeesi normaalisti? Millainen tukiverkko teillä on?
Ja niin edelleen. Kerro jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ehkäpä liikaa pelkäät miestäsi. Kyllä mieskin oppii sopeutumaan, jos ei ole vaihtoehtoja. Kyllä nainenkin voi olla kärttyisä väsyneenä ja jos puhut jostain pahemmasta, niin sellaiseen ei anna väsymyskään oikeutta.
Koliikkihan alkaa yleensä jo illalla eli mieshän voi valvoa illat/alkuyöt vauvan kanssa ja sä nukut alkuyön ja jatkat siitä. Näin saa molemmat nukkua. Tai sitten vuoroyöt vahtimista.
Mä en ymmärrä naisia, jotka pelkäävät miehiään eivätkä siis velvoita miestä tekemään omaa osuuttaan. Homma on tietysti ihan ok, jos omat voimat riittävät, mutta jos itse on jaksamisen rajoilla, niin toki miehellä on velvollisuus auttaa.
Meillä mä hoidin esikoisen yöt, kun en muutenkaan nukkunut yhtään. Mies teki pitkää työpäivää ja matkusti paljon. Keskimmäinen oli koliikkovauva, jota mies hoiti lähes joka toisen yön. Kolmannen hoidin pääsääntöisesti mä, mutta mies hoiti välillä viikonloppuisin jonkun yön.
kanssa. Meillä kaikki sujuu ihan ok, mut en kaipaa mitään "kritisontia" tähän.
ap
nyt lausahdin, että onhan täällä valvottu ym. (ei mitään supermarttyyria). Mut en halua herätä siihen, kun mies ei tiedä, mitä koliikkivauvan kanssa tekee...
Kaipasin siis kai pientä kiitosta:-)
ap
Ei kait tuo kiittele jos ei tiedä mitä se "pieni valvominen on". Nukkuu itse hyvin eikä osaa asettua sinun asemaasi.
Jos taas meiltä lukijoilta niin tässä tulee kiitos että jaksat tsempata koliikkivauvan kanssa (mutta antaisit miehenkin kuitenkin kokeilla sen hoitoa ajatteles jos joudut vaikka sairaalaan niin sitten miehen pitäisi osata "tehdä jotain sille koliikkivauvalle" etkä ole välttämättä edes neuvomassa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oikeasti. Jos sä haluat kiitosta, niin sun pitää oikeasti selittää kuin rankkaa se on ja kuinka väsynyt olo sulla on. Mä olen valvonut meillä lasten kanssa ihan sen takia, koska miehellä on fyysisesti raskas työ ja mä olen pelännyt, että hänelle käy jotain, jos valvoo yötkin. Viikonloppuisin hän on toisena aamuna aina antanut mun nukkua pitkään ja hoitanut lapset. Näin on tasattu mun valvominen.
joista viimeisimmällä oli vielä vilja-allergia ja korvatulehduskierrekin. Mieheni on aina tehnyt kolmivuorotyötä, mutta mulla ei ollut ikinä sellaista tunnetta että hän olisi ollut vihainen kun mun voimat loppuivat, ja joutui hoitamaan vauvoja.
Osasi myös hoitaa niitä hyvin. Ihan yhtä hyvin kuin minäkin ja olen aina pystynyt luottamaan häneen täysin. Me vuoroteltiin vauvan hoidossa.
Mulle riitti sekin, että sain nukkua 5-6 tuntia kunnolla, jos ei enempään ollut mahdollisuutta. Sitten mies sai nukkua, ja lähti töihin.
Meillä vähän samansuuntainen tilanne. Lapsia on useampia ja minä olen se, joka hoitaa kaikki yövalvomiset. Kenenkään etu ei ole, että mies näihin osallistuisi...mutta päivällä joskus nukun jos univelkaa kertyy liikaa, silloin kun mies on kotona.