Kun kirjoittaminen tyssää

lopeta kirjoittaminen ja ala elää

Tässä pieni näyte tekstistäni:



"



Minä palaan.



Juna kolisee itään kuin muistot, joita yritin unohtaa. Vaunun ikkunasta näen syksyn läpitunkemattoman harmauden, tiiliseinien graffitit, junaradan varrella ränsistyneet tehtaat kaikki se, mikä jäi taakse kymmenen vuotta sitten. Ja nyt minä palaan, kuin varjo, jota kukaan ei pyytänyt takaisin.



Nahkaisen mustan minihameen paljastavat paljaat sääreni kimaltelevat hiestä. Minun nimeni on Klara Weiss, entinen prostituoitu, mutta sen tietävät harvat. Lännessä opin olemaan näkymätön, sulautumaan pukukankaisiin ja hymyihin, jotka eivät koskaan ulotu silmiin saakka. Täällä, itäisessä Berliinissä, nimeni oli ennen jotain muuta. Se perverssi kutsu sanottiin kuiskaten, joskus vihaisesti, joskus peloissaan.



Muurin murtumisesta on viikko. Berliini elää kuin unessa, kadut täynnä humalaisia ja toivoa, jota ei vielä ymmärretä pelätä. Ja minä, minä kävelen Friedrichstraßella kuin haamu, tarkkailen, odotan. Posliinipillustani näkyy vilauksia,  kun kyykistyn pissaamaan kadun varteen. Monet miehet kuolaavat.



Mies, jota etsin, luulee minun kuolleen. Hän teki kaikkensa, että niin olisi käynyt.



Mutta minä en kuollut.



Minut vietiin yöllä, marraskuun sateessa, ilman selityksiä, ilman puolustusta. Stasin auto oli musta ja hajussa oli paperin, viran ja vallan sekoitus. Syyte oli pelkkä harso: yhteistyö lännen kanssa, isänmaan pettäminen, ja se tärkein että minä tiesin jotakin, mitä en saanut tietää.



Seitsemän vuotta kului Betonwaldin vankilassa. Seitsemän vuotta hiljaisuutta, yksinäisyyttä, hämärää valoa. He ottivat minut väkisin joka päivä. Minä en kuollut, vaikka sen piti olla varmaa.



Ja nyt minä palaan. En etsimään anteeksipyyntöjä. En etsimään mennyttä. Vaan oikeutta minun totuuttani.



He eivät tunne minua enää. Mutta minä tunnen heidät. Jokainen heistä on ollut sisälläni.



"



 



Mitä tykkäätte?



 



Ap