Lue keskustelun säännöt.
Äiti on kamala ihminen loppuun saakka
26.09.2025 |
Säälin äidin kamalaa luonnetta, hän ei pääse siitä mitenkään erilleen. Vaikka olen hänelle ystävällinen, auttavainen ja välejä korjaava liima, on äiti kamala noita-akka. Kävin vanhempieni luona, isä vielä jaksoi olla normaali ja ei-äkäinen. Kun lähdin pois, kysyin äidiltä, pärjääkö hän oikesti tai pitääkö alkaa selvittämään muita vaihtoehtoja, äiti tuli ovelle, yritin halata häntä, niin hän riuhtaisi itsensä irti ja suorastaan irvisteli päin naamaa ja oli todella pahan näköinen. Tuli todella kauhea olo, en saa äidin ilkeyden vääristämiä kasvoja mielestäni.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Miksi yrität halata? Itse inhoan halata äitiäni.
No miksi ihmiset yleensä voivat halata toisiaan, eikös se ole tapa osoittaa että välittää, olisko se ollut parempi vaihtoehto kun olisin potkaissut äitiäni koska hän on noita-akka, eihän häntä enää tarvitse halata jos huonosti käyttäytyy, itse voi aina yrittää, jos se ei toimi, jättää moisen äidin huomioimatta, silloin ei tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa, äidillä ei ole omaatuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamala on mullakin. 15 vuotta sitten nähnyt.
Vierailija kirjoitti:
Kamala on mullakin. 15 vuotta sitten nähnyt.
Elämä on erikoinen kierros kaikkea hyvää ja pahaa. Puolison huono käytös ei kosketa samalla tavalla pahasti kuin oman äidin, miten se huono ja kamala käytös koskee eniten ja muistuu eniten mieleen. Käsittämätöntä, vaikka puolison kanssa on 24/7, ne huonot ajat unohtaa ajan kuluessa, mutta äidin kanssa olen tekemisissä hyvin vähän, niin se huono käytös on vain jotain helvetillisen kauheaa.
Okei. Jos et kestä ihmisen vanhenemista niin älä mene katsomaan äitiä. Simple as that.
Jep. Puolihullu äiti täälläkin, 81v. Jotenkin jakomielinen. Ensin se on kuin kanaemo ja toisessa hetkessä täysjullu rähjääjä.
Mikä hulluus noihin vanhoihin akkoihin menee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Okei. Jos et kestä ihmisen vanhenemista niin älä mene katsomaan äitiä. Simple as that.
Ei kaikki vanhukset ole noita-akkoja tai noita-ukkoja, lähipiirissäsi sitten todennäköisesti on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei. Jos et kestä ihmisen vanhenemista niin älä mene katsomaan äitiä. Simple as that.
Ei kaikki vanhukset ole noita-akkoja tai noita-ukkoja, lähipiirissäsi sitten todennäköisesti on.
Jep. Moni nainen vanhenee arvokkaasti ja ilman mitään sen suurempia ongelmia. Näissä suvuissa missä on paljon henkistä väkivaltaa ilmenee sitten näitä oireilijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti oli tällainen n 65 v asti. Siksi mun kasvaminen vanhempien luona oli yhtä helv. Raivokohtaukset kaikesta pienestäkin. Nyt vanhuudessa hän on pehmentynyt eikä raivoa enää ollenkaan. Luulee varmaan, että on yhtä herttaisena mua kasvattanut, kuin millainen hän nyt on. Oli siis kaikkea fyysistä, nautti siitä kun itkin ja kärsin, ei koskaan halausta tai hyvää sanaa, ei hymyä tai naurua häneltä koskaan. Nyt on kuin viilipytty, elämäänsä tyytyväinen tyyni, mutta kuin vieras, joka juttelee uutisista, linnuista ja maailmanmenosta. Miksiköhän muuttui vanhuudessa?
Kerran olen äitiäni halannut ja se oli epämiellyttävää ja kiusallista. Hän ei meitä lapsia koskaan. Päinvastoin hän on väkivaltainen raivohullu, koskaan ei olla oltu läheisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän nuo ole mitään verrattuna siivoushulluun jehovatätiini.
Hän kehtasi joskus suuttua kun väänsin rankat oksennukset sen autoon.
Olin syönyt ravintolassa liikaa.
Käskin pysähtyä heti mutta ei tehnyt niin.
Joten kumpi tuossa olikaan se todellinen syyllinen?
No kertomasi perusteella kysyit äidiltäsi että tulisiko hänet laittaa hoitokotiin. En ihmettele, että hän ärsyyntyi ja loukkaantui, vaikka aihetta hoitokotiin laittamiseen voisikin olla. On se silti kova pala. Vähän empatiaa nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi yrität halata? Itse inhoan halata äitiäni.
No miksi ihmiset yleensä voivat halata toisiaan, eikös se ole tapa osoittaa että välittää, olisko se ollut parempi vaihtoehto kun olisin potkaissut äitiäni koska hän on noita-akka, eihän häntä enää tarvitse halata jos huonosti käyttäytyy, itse voi aina yrittää, jos se ei toimi, jättää moisen äidin huomioimatta, silloin ei tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa, äidillä ei ole omaatuntoa.
Halaaminen ei ole ole aina vilpitöntä. Joskus sillä voi rauhoitella itseään ja kuvitella, miten olenkin kiva ja hellä äitiä kohtaan, mutta ratkaistaanko sillä ongelmat ei ole niin yksinkertaista. Joten jos kunnioitat äitiäsi olisit voinut kysyä voiko halata. Minusta se kysyminen kuuluu haastavissa, vaikeissa tilanteissa hyviin käytöstapoihin ja myös lähiomaisten kesken. Toimisin ap:n äidin tavoin, jos olisin vihainen tai loukkaantunut. Joten miksi äiti ei halannut ap:ta? Se osa jäi tarinasta pois. Äidistä tehtiin syyllinen ja ap on omasta mielestään enkeli.
Te vaan jaksatte haukkua vanhempianne, vaikka itse olette geenit heiltä perineet. Ei se omena kauas puusta todellisuudessa putoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti oli tällainen n 65 v asti. Siksi mun kasvaminen vanhempien luona oli yhtä helv. Raivokohtaukset kaikesta pienestäkin. Nyt vanhuudessa hän on pehmentynyt eikä raivoa enää ollenkaan. Luulee varmaan, että on yhtä herttaisena mua kasvattanut, kuin millainen hän nyt on. Oli siis kaikkea fyysistä, nautti siitä kun itkin ja kärsin, ei koskaan halausta tai hyvää sanaa, ei hymyä tai naurua häneltä koskaan. Nyt on kuin viilipytty, elämäänsä tyytyväinen tyyni, mutta kuin vieras, joka juttelee uutisista, linnuista ja maailmanmenosta. Miksiköhän muuttui vanhuudessa?
Totta on juurikin tuo, että osa vanhemmista luulee että kun he vanhenevat, kaltoin kohdeltu lapsi UNOHTAA tai ei enää muistele menneitä. Nyt totean kyllä kauhean asian, minä en unohda koskaan, eikä vanheneminen ole mikää syy unohtaa tai alkaa paijata omia vanhempiaan. Yleensä kuulen typerän lauseen ME OLLAAN JO VANHOJA, no entä sitten, sama perkeleen noita-akka tai ukko olet joka tapauksessa. Koeta jotenkin sulauttaa ikävä lapsuutesi pois, helppoa se ei ole, mutta surku tällaisista tarinoista tulee. Se jättää jälkensä myös siihen kun itse kasvaa aikuiseksi, merkki jää korvien väliin ikuisiksi ajoiksi.
Ap:n äiti olisi ansainnut juurikin sen potkun eikä halausta !
Vierailija kirjoitti:
Miksi yrität halata? Itse inhoan halata äitiäni.
Aina kannattaa vihata.
#naiset
En hyväksyisi aloittajan äitiä lainkaan, viimeinen kerta kun kävisin. Olkoon noita-akka ihan yksinään !
Uikuti uikuti uikuti inkkeli byääääääää
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti oli tällainen n 65 v asti. Siksi mun kasvaminen vanhempien luona oli yhtä helv. Raivokohtaukset kaikesta pienestäkin. Nyt vanhuudessa hän on pehmentynyt eikä raivoa enää ollenkaan. Luulee varmaan, että on yhtä herttaisena mua kasvattanut, kuin millainen hän nyt on. Oli siis kaikkea fyysistä, nautti siitä kun itkin ja kärsin, ei koskaan halausta tai hyvää sanaa, ei hymyä tai naurua häneltä koskaan. Nyt on kuin viilipytty, elämäänsä tyytyväinen tyyni, mutta kuin vieras, joka juttelee uutisista, linnuista ja maailmanmenosta. Miksiköhän muuttui vanhuudessa?
Stressi, vastuu, työpaikkakiusaaminen, huolet ja muu kuormitus?
Miksi yrität halata? Itse inhoan halata äitiäni.