Lue keskustelun säännöt.
Täytin tänään viisikymmentä - tässä välitilinpäätökseni
25.09.2025 |
Saavutin tänään kunnioitettavan 50 vuoden iän. Tällaisia ajatuksia olen tänään mm. ajatellut:
-Koen, että olen elänyt hyvän elämän ja saanut kokea paljon asioita, joita olen halunnut kokea. Huomaan, että monet asiat, jotka aiemmin olivat itselle todella tärkeitä (esim. matkustelu eksoottisissa maissa jopa vähän vaaraa hakien) ovat muuttuneet täysin merkityksettömiksi.
-Olen äärimmäisen kiitollinen, että olen saanut hyvän puolison ja 2 tervettä lasta.
-Olen äärimmäisen kiitollinen, että olen saanut pitää vanhempani ja appivanhempani näin pitkään ja että he ovat olleet omille lapsilleni niin tärkeitä.
-Olen kiitollinen, että olen tällä hetkellä terve eikä minulla ole mitään sairauksia eikä kipuja. Kolesterolilääkkeet on kaapissa olleet vuoden, mutta en ole yhtäkään pilleriä vielä saanut otettua.
-Olen kiitollinen, että olen ikäisekseni hyvässä kunnossa ja pystyn urheilemaan. Maratonin 3 h alitus jäi haaveeksi, mutta nyt ihmettelen, miksi tuollainen tyhjänpäiväinen asia joskus oli minulle niin tärkeä.
-Olen kiitollinen, että minulla on elämässäni ollut 2 koiraa, joita olen rakastanut kovasti.
-Olen kiitollinen geeneistäni, joiden ansiosta pysyn hyvin hoikkana runsaasta oluenjuonnista ja roskaruuan syömisestä huolimatta.
-Vuosia jatkuneet univaikeudet alkavat tympäisemään.
-Vaikeaa on hyväksyä elämänvaihe, johon liittyy niin paljon luopumista. Huomaankin usein haikailevani menneiden "hyvien aikojen" perään.
-En koe työssäni enää samanlaista työnimua kuin aiemmin ja taidankin olla siihen jokseenkin kyllästynyt. Toisaalta ymmärrän, että koulutuksellani / työkokemuksellani (yläkoulun opettaja) ei juuri keskisuuressa kaupungissa tarjontaa ole.
-Vaikka en alkoholisti olekaan, ko. ainetta kuluu ehkä hieman liikaa viikonloppuisin ja olen pohtinut, saanko tästä joskus vielä syövän.
-Tukkaa ei ole enää nimeksikään ja yritän kaljua kaikin tavoin peitellä. Lieneekö vähän naurettavaa enää ikäiselleni miehelle?
-Naiset eivät ole minuun enää vuosikausiin kiinnittäneet minkäänlaista huomiota yöelämässä / festivaaleilla. Tämä on ollut jonkinlainen yllätys, kun nuorempana minua pidettiin laajalti ns. hyvännäköisenä / kauniina miehenä ja sain paljon positiivista palautetta.
-Nyt kun lapset ovat jo kohta aikuisia, ihmettelen, mihin aika / elämä hujahtivat. Usein pohdin, olenko tehnyt jotain väärin, kun en oikein muistakaan viimeisistä parista vuosikymmenestä juuri mitään. Olen yrittänyt kuitenkin elää perhekeskeistä elämää.
-Huomaan, että minulle ei elämälle oikein ole enää isompia unelmia. Toivoisin, että saisin pysyä terveenä siinä määrin, että pystyisin liikuntaa harrastamaan eikä olisi vaivoja / kipuja. Läheisilleni toivoisin paljon terveyttä ja elinpäiviä.
-Olen ehkä taipuvainen ajattelemaan, että elämäni parhaat vuodet ovat takanapäin. En kuitenkaan tästä ole katkera, vaan ajattelen, että se kuuluu elämään.
-En suoranaisesti haaveile pitkästä elämästä, vaan toivon, että loppuelämäni olisi laadukasta eikä tarvitsisi sairastella ja kärsiä paljon lopussa.
Kommentit (23)
Tärkeät 2 pointtia unohtui:
-Olen erittäin hämmentynyt ymmärrettyäni, että kolmekymppiset työkaverit pitävät ikäisiäni ihmisiä todella vanhoina. Eli jos joskus oli slogan "viiskyt on uus kolkyt" niin se ei kyllä todellakaan enää pidä paikkaansa.
-Valitettavasti näyttää myös siltä, että ikäisiäni miehiä lähtökohtaisesti hieman ylenkatsotaan erityisesti valveutuneiden, koulutettujen nuorempien naisten taholta. Tämä johtunee porsasteluista, joihin keski-ikäiset miehet ovat laajemmin aiemmin syyllistyneet. Koen tämän kuitenkin epäreiluna, koska itse en ole noihin osallistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onnittelut. Vähän huolestuttavaa toki, että yläkoulun opettaja kaipaisi huomiota nuorilta. Mutta uskotaan. Kuka muu kuin opettaja jaksaisi nykypäivänä kirjoittaa noin pitkän tekstin.
Pitkähän tuo ei ollut, mutta hyvä oli! Paljon samanlaisia ajatuksia ollut mielessä myös itsellä suuren juhlapäivän lähestyessä joulukuussa.
Vierailija kirjoitti:
Onnittelut. Vähän huolestuttavaa toki, että yläkoulun opettaja kaipaisi huomiota nuorilta. Mutta uskotaan. Kuka muu kuin opettaja jaksaisi nykypäivänä kirjoittaa noin pitkän tekstin.
Eiku jaa nii se olikin naiset. Pahoittelen. Luin nopeasti että nuoret. No ikäisesi naiset ovat joko varattuja tai saaneet miehistä kyllikseen, ja pitävät hauskaa keskenään.
Aloita ne kolesterolilääkkeet sovinnolla. Nehän estivät IS:n terveysuutisen mukaan jonkin syövän kehittymistä miehille. Olisiko ollut maksasyöpä.
Ei niillä hiuksilla ole niin väliä. Mies ja nainenkin voi aina keskittyä kehittämään omaa tyyliään persoonaansa vastaavaksi. Muodit ja hiukset tulevat ja menevät. Lapset kasvavat ja lähtevät omilleen. Sellaiseksi se elämän kierto onkin tarkoitettu.
Paljon onnea! :) Viisaita elämänmakuisia ajatuksia, en usko, että ovat kaukana valtavirrasta ja itselläni joitakin samanlaisia ajatuksia jo nyt.
N39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50 vuotias on nuori nappula. Elät vielä 30, 40 vuotta. Kaikki tieto on terveydestä saatavilla.
koita elää kunnolla seuraavat 40 vuotta.
Mainio kaunokirjallinen lastunalku. Jäin odottamaan, että juhlapuhemaisen alun jälkeen alkanut vaiheittainen syöksy olisi syventynyt vielä jyrkemmin, mutta ehkä jatkoa seuraa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tärkeät 2 pointtia unohtui:
-Olen erittäin hämmentynyt ymmärrettyäni, että kolmekymppiset työkaverit pitävät ikäisiäni ihmisiä todella vanhoina. Eli jos joskus oli slogan "viiskyt on uus kolkyt" niin se ei kyllä todellakaan enää pidä paikkaansa.
-Valitettavasti näyttää myös siltä, että ikäisiäni miehiä lähtökohtaisesti hieman ylenkatsotaan erityisesti valveutuneiden, koulutettujen nuorempien naisten taholta. Tämä johtunee porsasteluista, joihin keski-ikäiset miehet ovat laajemmin aiemmin syyllistyneet. Koen tämän kuitenkin epäreiluna, koska itse en ole noihin osallistunut.
Ethän sinä ole vastuussa muiden sikailuista. Sinä voit olla se virkistävä poikkeus muiden miesten seassa.
Onnittelut. Kaikille ei käy noin hyvin. Viisikymppisenä työtön, ja ei taida töihin enää koskaan päästäkään, vaikka olin toistakymmentä vuotta vakituisissakin töissä. En ole seurustellut koskaan, ei tietenkään lapsiakaan, rahaakaan ei enää paljoa ole, kaupungin vuokramurjussa asun kun entisen hyvän asunnon vuokra kallistui liikaa, ym. Ihmeitä pitää tapahtua jos tästä vielä elämä paremmaksi muuttuu. Todennäköisempi suunta on entistäkin huonompaan suuntaan meneminen, menetyksiä, ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeät 2 pointtia unohtui:
-Olen erittäin hämmentynyt ymmärrettyäni, että kolmekymppiset työkaverit pitävät ikäisiäni ihmisiä todella vanhoina. Eli jos joskus oli slogan "viiskyt on uus kolkyt" niin se ei kyllä todellakaan enää pidä paikkaansa.
-Valitettavasti näyttää myös siltä, että ikäisiäni miehiä lähtökohtaisesti hieman ylenkatsotaan erityisesti valveutuneiden, koulutettujen nuorempien naisten taholta. Tämä johtunee porsasteluista, joihin keski-ikäiset miehet ovat laajemmin aiemmin syyllistyneet. Koen tämän kuitenkin epäreiluna, koska itse en ole noihin osallistunut.
Ethän sinä ole vastuussa muiden sikailuista. Sinä voit olla se virkistävä poikkeus muiden miesten seassa.
En ole ap enkä muutenkaan halua viedä mainiota keskustelunaloitusta väärille urille, mutta tähän on kommentoitava. Olen suureksi harmikseni huomannut omassa työyhteisössäni täysin saman kaavan: n. 30 koulutetut, valveutuneet naiset kyllä hyvin mielellään pitävät kategorisesti keski-ikäisiä miehiä ällöttävinä setämiehinä. Tämä on kyllä omasta mielestänikin epäreilua, koska itse olen pitänyt aina ajatuksiani suorastaan feministisinä.
Hyvää syntymäpäivää! 😊🥳
Olen kymmenen vuotta nuorempi ja samaa tietynlaista seesteistä väsymystä olen alkanut itsessäni havaita. Jos nyt en omiani lukenut siis. Tavallaan mahtavaa, tavallaan hirveää. Välillä vaikea tietää kuka oikeastaan olen, samalla kun tajuan, että en ole mikään stabiili ja muuttumaton olento, enkä ole koskaan ollutkaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämähän oli mainio aloitus! Mielelläni lukisin muidenkin kommentteja. T. Kohta ikätoveri
Itse täytän kohta 55vee. Ei ole kolesterolilääkkeitä lääkäri tarjonnut tai ehdottanut, ei ole mitään lääkitystä mihinkään.
Näinhän se on, että minun maailmani meni jo. En kuulu enää tähän aikaan. Seuraan sitä kuin elokuvaa, mutta sydän on menneessä. En ole tabula rasa. Ei tässä enää jaksa päätään vaivata oikein millään, ei se hyödytä mitään. Terveenä jos pysyy niin kuusikymppiset varmaan näkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse täytän kohta 55vee. Ei ole kolesterolilääkkeitä lääkäri tarjonnut tai ehdottanut, ei ole mitään lääkitystä mihinkään.
Näinhän se on, että minun maailmani meni jo. En kuulu enää tähän aikaan. Seuraan sitä kuin elokuvaa, mutta sydän on menneessä. En ole tabula rasa. Ei tässä enää jaksa päätään vaivata oikein millään, ei se hyödytä mitään. Terveenä jos pysyy niin kuusikymppiset varmaan näkee.
Hyvä tuo elokuvavertaus, nykyaika vaikuttaa kuin joltain 80-luvun tulevaisuuden scifi -painajaiselokuvalta. On ufon näköisiä autoja ja kaikenlaista teknologista värkkiä, valtio käyttää ylivoimaista teknologista tietotaitoa ihmisä vastaan iso-veli-valvoo kyttäysyhteiskunnan muodossa, vapauksia ja oikeuksia on otettu pois, velvollisuuksia lisätty, ihmiset köyhdytettyjä systeemin orjiksi saatanan kalliilla perustarpeilla kuten asuminen, ym. vääryyttä täynnä koko tämä paskamaailma.
Hienosti analysoitu, harva kykenee itseanalyysiin. Täällä ikää 57 ja monia samanlaisia tuntemuksia oli juuri tuossa vaiheessa. Voin kuitenkin melko suurella varmuudella ennustaa, että olettaen että toimeentuloa, terveyttä ja perheonnea (en tarkoita lisääntymistä) riittää alat parin vuoden päästä taas nauttia elämästä, tällä kertaa ilman paineita. Ja mitä tulee naisten huomioon niin kyllä sitä riittää kotitarpeiksi kaljulle, ylipainoiselle alkoholin liikakäyttäjällekin kun olet saavuttanut sen seesteisen vaiheen kun olet pääsääntöisesti hyväntuulinen ja otat muut huomioon hymyllä ja hyvällä itsetunnolla.
Hyvä aloitus.
Itsellä oli juuri tuo vaihe hyvin hankala ja jälkeenpäin ajatellen olin kyllä pari vuotta aika masentunut lasten muutettua kotoa. Nyt, kun jotenkin olen uudelleenorientoitunut elämään, nautin siitä kovasti. Liekö taustalla juuri tieto siitä, että tämä ei loputtomasti ehkä sittenkään jatku. Ja vaikka se klisee onkin, nautin nimenomaan pienistä asioista (esim. koiran ulkoilutus, matkat Lappiin ym.) enkä tarvitse mitään maailmanympärimatkoja kokeakseni olevani elossa.
Hra 16 vielä lisää että jännästi löytyy elämään uuttakin (vaikka toisin aiemmin kuvitteli) kun mielenkiinnon kohteet osin muuttuvat iän ja itsensä hyväksymisen myötä.
Jos tietäisitte minkälaista törkyä nykyaikana jo alakouluikäinen tyttö alkaa saada puhelimensa kautta päin näköä, ymmärtäisitte että kolmekymppiset alkavat olla jo kyynistyneitä ja luultavasti heillä on myös hoitamatonta PTSD:a. Onhan se seksuaalista väkivaltaa, että sinulle lävähtelee tuntemattomien aikuisten alapään kuvia jatkuvalla syötöllä kun avaat puhelimesi. Lapsi odottaa yleensä jotain kivaa kun puhelin kilahtaa. Voit kuvitella sen pettymyksen, häpeän ja vihan, mikä syntyy! Älä ota pahalla sitä, että haluavat pitää hajurakoa. Heitähän on tavallaan raiskattu jo teineistä lähtien kun lasketaan, että saivat älypuhelimen ja pääsivät someen viimeistään 2012.
Onnittelut. Vähän huolestuttavaa toki, että yläkoulun opettaja kaipaisi huomiota nuorilta. Mutta uskotaan. Kuka muu kuin opettaja jaksaisi nykypäivänä kirjoittaa noin pitkän tekstin.