Olen alkanut toivoa kuolemaa jollakin oudolla tavalla. En ole masentunut, mutta tuntuu kuin elämä menisi nyt päin prinkkalaa. Olen 75 v.

No, jokaisella meistä tulee varmaan joskus tällaisia hetkiä. Voitko avata hieman, mistä tämä olo on syntynyt?

Et ole ainut. Elämäni meni täysin päin seiniä kun tutustuin polyamorisiin ihmisiin. En pysty korjaamaan mitenkään vahinkoja, joita sain aikaan. Toivon usein kuolemaa, vaikka tapahtumista on jo monta vuotta, mutta ainakin toistaiseksi olen saanut sinniteltyä päivän, tai pahimmillaan tunnin, tai minuutin, kerrallaan. Olen käynyt terapioissa, meditoinut, liikkunut, syönyt terveellisesti, kirjoittanut, puhunut ongelmistani, harrastanut mindfulnessia ja mitä kaikkea Ei ne elämänhalua takaisin tuo, mutta auttavat hieman pahimpina hetkinä. Toivoa on, muista se.