Arka lapsi seurueessa
Miten ratkaisisitte tilanteen?
Ihan ekana, on täysin ok, että ihmisillä on erilaisia temperamentteja. Lisäksi ihmistä ei voi eikä pidä pakottaa muuttumaan. Nyt kyse on siitä, kuinka paljon tämä voi vaikuttaa muihin.
Lähipiirissämme on perhe, jossa on kaksi lasta. Toinen on hyvin arka, suorastaan pelokas. Toinen puolestaan melko tavallinen, reipas ja urheilullinen lapsi. Ei mikään holtiton rämäpää kuitenkaan.
Omat lapseni ovat enemmän tämän reippaan kaltaisia ja tykkäävät näistä lapsista. Ongelma on siinä, että jos menemme johonkin yhteiseen leikkipaikkaan, vaikkapa vesipuistoon tai huvipuistoon, kaikki pitäisi tehdä tämän aran lapsen rajojen puitteissa. Muuten alkaa valitus.
Totta kai toiminnassa otetaan huomioon tämän aremman toiveet, mutta mielestäni ei ole muita lapsia kohtaan reilua, että he joutuvat pienentämään kokemustaan vain, koska yksi ei uskalla. En minäkään kiellä mieheltäni vaikeita rinteitä vain siksi, koska en itse uskalla laskea niistä.
Miten te olette ratkoneet nämä tilanteet?
Kommentit (18)
Rohkea.mat saavat mennä minne uskaltavat, tämä arempi jää yhden aikuisen kanssa. Eikä saa erityishuomiota eikä häntä leimata erityiseksi.
Porukka jakaantuu. Kai teitä on useampi aikuinen katsomassa perään?
Osa tekee toista ja toiset toista. Meillä tuo on ollut normaalia omien kolmen kanssa, joilla on ikäeroakin. Huvipuistoissa kokokin vaikuttaa, kuka pääsee ylipäätään mihinkin.
Vierailija kirjoitti:
Rohkea.mat saavat mennä minne uskaltavat, tämä arempi jää yhden aikuisen kanssa. Eikä saa erityishuomiota eikä häntä leimata erityiseksi.
Minä sanoisin, että kyllä häntäkin pitää viedä niihin laitteisiin, mihin uskaltaa/haluaa, vaikka ne olisivatkin niiden rohkeampien mielestä ihan nössöjä laitteita. Jos ne rohkeammat saa mennä keskenään (ei vaadita aikuista laitteen sääntöjen mukaan), niin riittää, että yksi aikuinen jää odottamaan, jos ei ole jopa mukana ja joku toinen menee sen aremman kanssa johonkin muuhun laitteeseen. Turha tuhlata aikaa jossain seisoskeluun, jos samalla voi käydä muualla.
Hyvä tilaisuus ap:n lapsille oppia ottamaan myös ne erilaiset kaverit huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Sitten joku nysvää sen vässykän kanssa, toiset nauttii.
Ulinat pois.
Usein aikuistenkin joukossa on ainakin yksi "vässykkä", joka ei tykkää hurjista laitteista eikä jyrkistä rinteistä. Se on ihan normaalia. Joten varmaan hän nauttii varovaisemman lapsen seurasta.
Osa meistä ihmisistä vaan on turvallishakuisempia kuin muut ja kartoitamme riskit. Osa vaan menee vaikka heikoille jäille.
Rohkeat menee sinne minne menee ja aran ei tarvitse. Rohkeat joustaa sen verran että tekevät välillä niitä juttuja mihin arkakin uskaltaa ja arka joustaa sen verran että kestää katsoa sivusta tai tehdä omia juttujaan tai olla aikuisen kanssa sen aikaa kun rohkeammat välillä käy niissä omissa jutuissaan?
Vai onko ap:n ajattelema paikka joku sellainen missä ei ole aremmalle yhtään mitään tekemistä?
Minun lapseni on arempaa sorttia mutta ikinä ei ole tuontapaisia ongelmia ollut. Jos lapsi ei uskalla tai halua niin häntä ei tietenkään pakoteta.
Meillä arkuusongelmat lähinnä liittyneet siihen että lapsi haluaisi tehdä jotain mutta ei kuitenkaan uskalla tehdä sitä. Ja sit joko rohkaistaan lasta tai lohdutetaan lasta. Mutta meillä on kyllä kaverien kanssa sujunut ihan ongelmitta tuo porukoihin jakautuminen.
Ei ole pakko retuuttaa sitä mukana riippakivenä yhtään missään vaan voi ihan sanoa vanhemmilleen kuten asiat ovat ja jättää vanhempiensa huoleksi kuten sen kuuluukin olla. Jos toisten ilo kärsii siitä riippakivestä ja saa aikaan hampaiden kiristystä ja murinaa niin sehän on selvä merkki että arka voi arkailla vaikka kotonaan itsekseen. Muiden ei tarvitse olla alati taipumassa sen pillin mukaan tanssimiseen.
Minä olen se vässykkä, joka ei lapsena ja nuorena koskaan uskaltanut mennä vähääkään vaarallisemman näköisiin härveleihin. En koskaan kuitenkaan vaatinut, että muut eivät mene. Eikä sitä voi mielestäni myöskään edellyttää. Ne menee, jotka uskaltavat ja ne jotka eivät uskalla, eivät mene.
Kaikkiin laitteisiin ei ole pakko mennä. Kukin menee niihin mihin itse haluaa ja pituus riittää. Mikähän tässä nyt on vaikeaa? Ei tehdä "numeroa" siitä kuka mitäkin uskaltaa tai ei uskalla.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä tilaisuus ap:n lapsille oppia ottamaan myös ne erilaiset kaverit huomioon.
Otetaanko kaikki huomioon, kun ei mennä kaikkiin laitteisiin? Ei oteta.
Kuinka usein käytte kyseisen kaveriperheen kanssa vesipuistossa tai huvipuistossa? Onko tämä ihan viikottainenkin ongelma? Tai jopa päivittäinen? Siinä tapauksessa ymmärrän aloituksen.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein käytte kyseisen kaveriperheen kanssa vesipuistossa tai huvipuistossa? Onko tämä ihan viikottainenkin ongelma? Tai jopa päivittäinen? Siinä tapauksessa ymmärrän aloituksen.
Harva ihminen käy monta kertaa kesässä huvipuistossa. Rannekehinnat ovat sitä luokkaa, että mieluusti hyödynnetään kaikki ne laitteet mitkä ovat käytettävissä ilman, että joku rajoittaa niiden käyttöä omista näkökohdistaan.
Tuo ei tee hyvää sille alemmalle lapsellekaan, muu maailma ei toimi noin.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein käytte kyseisen kaveriperheen kanssa vesipuistossa tai huvipuistossa? Onko tämä ihan viikottainenkin ongelma? Tai jopa päivittäinen? Siinä tapauksessa ymmärrän aloituksen.
No jos vesipuistot ja huvipuistot ei ole ihan jokaviikkoista hupia, sitä suuremmalla syyllä niistä haluaisi ottaa kaiken irti.
Hajaantuminen on paras taktiikka. Meillä on sen verran eri ikäiset ja kokoiset lapset, että huvipuistoissa ym. mennään aika paljon puolikkaalla seurueella. Aikuisilla on puhelin kovalla ja seurataan sitä säännöllisesti, niin voidaan sopia liikkeistä ja tavata mennä välillä kaikille sopiviin laitteisiin, vaihtaa kokoonpanoa tai ihan vain kuulumisia.
Sehän ei oikeastaan kuulu muille kuin hänen vanhemmilleen. Kaikkea ei ole pakko tehdä yhdessä.