Mikä roskisdyykkareissa pännii?
Joltakin menee jokin laite epäkuntoon. Vika ei ole iso. Omistaja hylkää sen roskalavalle. Käsistään taitava dyykkari, kenties jopa työtön sähköinsinööri tai kuka lie, poimii sen talteen ja alkaa etsiä vikaa. Vika löytyy. Rautakaupasta löytyy tarvittava varaosa, ja laite toimii taas kuten uutena.
Nyt voisi ajatella, että näin aito kierrätys toimii parhaimmillaan ja jätetaakka pienenee, edes hiukan. Mutta ei. Jostakin syystä tämä aiheuttaa vihaa ja vastustelua.
Missä siis meni vikaan? Pettikö holhous, vai mikä? Vai onko kyse siitä, että jos minä en osaa/viitsi/raaski korjata tai korjauttaa, niin ei saa kukaan muukaan saada hylätystä tavarasta mitään hyötyä?
Kommentit (3)
Joku saa tavaran pois heittämisestä kiksit. Sellainen ihminen haluaisi myös heittää kaikki muiden tavarat roskiin. Ei kuitenkaan uskalla häveliäisyyttään. Siksi tyytyy vaan heittämään omat tavarat roskiin, ja varjelee niitä vielä senkin jälkeen kuin pyhäinjäännöksiä.
Ehkä se on niin, että kierrättää pitää, mutta se koskee vain muita kuin itseä. Kun itse on jonkun tavaran maksanut, niin sitä se ei sitten koske?
Niinpä. Meidän taloyhtiön pihaan tuodaan kerran vuodessa viikoksi roskalava, jonne asukkaat voivat kantaa nurkissa lojuvia huonekaluja tms. Muutamat asukkaat ovat kovin harmissaan siitä, että jotkut (jopa taloyhtiön ulkopuoliset) käyvät hakemassa sieltä tavaroita.
En ymmärrä, mikä siinä harmittaa, hyvähän se on, jos joku löytää sieltä jotain itselleen käyttökelpoista.