Mikä koirarotu meille sopisi?

karvanlähtö häiritsee niin esim. westiestä ei lähde karvaa muuta kuin nyppimällä ja vaikka onkin pieni, niin on kuitenkin kokoonsa nähden vankka ja vahva koira. Näyttää ehkä lelukoiralta mutta luonne ei kyllä sitä ole. Sanoisin muutenkin että koira kuin koira jaksaa juosta mukana kunhan on kunto kohdallaan. Mielestäni pieni koira on sopivampi kerrostaloasuntoon kuin iso.

kun terrierri on? Miten allergiat eiks niillä ole jotain keliakian tapaista?

Oletan että ette halua metsästyskoiraa, vaan koiraa jonka kanssa käyskennellä metsässä. Lisäksi urheilullinen taitaa olla enemmän urheilullisen näköinen, kuin että kaipaisitte normaalin liikuntarpeen yli liikutettavaa koiraa. Kuitenkin teillä on lapsia ja varmaan yksi tärkeimpiä ominaisuuksia rodulla olisi miten lasten kanssa toimii.



Labbis voisi olla (tosin ovat usein ylienergisiä hösliä aika pitkään), mutta on varmasti myös paljon muita rotuja. Yksi ajateltavista voisi olla tuo pihakoira (joka ei nimestään huolimatta ole pihakoira). Tosin on pienempi kuin labbis.

Toi karvasuus-asia tietty ei just satu, mutta jotain duunia on tehtävä lyhytkarvasenkin kanssa ja siivottavaa riittää. Ei pitäis olla tärkein kriteeri valinnassa. Juttele koiraihmisten kanssa ja kysele ihan käytännön asioita arjen sujumisesta. Just turkin hoidosta, luonteesta, koulutuksesta, sitovuudesta...

Ja harkitkaa huolella, vielä kerran.

usein ovat itsepäisiä mutta mielestäni koulutettavampia ja lapsiystävällisempiä kuin vaikkapa russelit, parsonit tai monet muut pienet terrierit ja se valkoinen turkkikin on oikein hoidettuna likaa hylkivä eikä karvoja löydy sohvilta.



Westieillä saattaa olla allergioita mutta joka rodussa on erilaisia tyypillisiä sairauksia eivätkä allergiat siinä valossa ole niillä yhtään sen yleisempiä kuin joku muu tyyppisairaus toisella rodulla. Rotujen omilta sivuilta monesti voi löytää listan näistä riskisairauksista. Jos jonkun rodun kohdalla lukee että sellaisia ei ole, niin se on valhe. Kuten on sekin että sekarotuiset olisivat terveempiä. Koskaan ei voida taata koiran terveyttä ja sellaista rotukoirista erillistä (geeneiltään) sekarotulinjaa ei ole olemassakaan, saati sitten mitään takeita sekarotuisen koiran sukulaisten terveydestäkään, siitä kun ei pidetä mitään virallista kirjaa.

Niin, niistä allergioista vielä että en ole kuullut mistään keliakiasta mutta erilaiset ruoka-aineallergiat ovat tyypillisiä allergioita. Ne kyllä pysyvät kurissa välttämällä kyseisiä ruoka-aineita mutta ikäviä tietysti ovat ennen diagnoosia. Mutta, kuten sanoin jo, niin ovat muutkin sairaudet ja niitähän ei voi ennustaa yhdeltäkään koiralta.

On sporttinen,aina valmis lenkille.

Pitää yleensä kaikista ihmisistä ja muista koirista.

Sosialistaminen tärkeää kaikilla roduilla. On auttamattomasti liian myöhäistä odottaa siihen asti kunens on kaikki rokotukset annettu. Siihen mennessä pitää olla jo paljon erilaisia koira ja ihmis tapaamisia pennulla takana.

Dallu on luonteeltaan kiltti ja lapsiystävällinen.

Se millainen ap:n koirasta (oli rotu mikä hyvänsä) tulee riippuu täysyin siitä paljonko vaivaa ap jaksaa nähdä koiran kouluttamisen kanssa.

tuo kirjoittamasi pätee vain satunnaisiin sekarotuisiin, sellaisiin joiden vanhempia ei tiedetä ja jotka ovat vahinkoja tai pentutehtailijoiden tuotoksia. Eikä päde aina noihin vahinkoihinkaan. Jos sekarotuinen on kahden puhdasrotuisen jälkeläinen (puhtaita, mutta eivät samaa rotua) niin sekarotuisen sukulaisten sairaudet on ihan samalla tavalla tiedossa kuin puhdasrotuisenkin. Tällöin sillä sekarotuisella vaan on paljon pienempi riski sairastua isänsä tai emonsa rotujen tyypillisiin sairauksiin, kun ei ole perinyt niitä molemmilta vanhemmilta.

usein ovat itsepäisiä mutta mielestäni koulutettavampia ja lapsiystävällisempiä kuin vaikkapa russelit, parsonit tai monet muut pienet terrierit ja se valkoinen turkkikin on oikein hoidettuna likaa hylkivä eikä karvoja löydy sohvilta.

Westieillä saattaa olla allergioita mutta joka rodussa on erilaisia tyypillisiä sairauksia eivätkä allergiat siinä valossa ole niillä yhtään sen yleisempiä kuin joku muu tyyppisairaus toisella rodulla. Rotujen omilta sivuilta monesti voi löytää listan näistä riskisairauksista. Jos jonkun rodun kohdalla lukee että sellaisia ei ole, niin se on valhe. Kuten on sekin että sekarotuiset olisivat terveempiä. Koskaan ei voida taata koiran terveyttä ja sellaista rotukoirista erillistä (geeneiltään) sekarotulinjaa ei ole olemassakaan, saati sitten mitään takeita sekarotuisen koiran sukulaisten terveydestäkään, siitä kun ei pidetä mitään virallista kirjaa.

Onhan niitä varmasti vaikka mitä, se vaan mihin ominaisuuksiin itse mieltyy. Lacotot on tosi "in" nytten ja ns. allergiavapaita. -Itse en niistä tykkää:)



Jos aikaa on niin novascotian noutajaa suosittelen. Uudempi rotu kuin labradori joten perinnölliset sairaudet ei vielä niin riesana.



Myöskin Snautseria voin suositella lapsiystävällisyyden vuoksi. Ja ovat jotenkin "lempeitä"koiria. Edellinen saattaa olla vähän hösöttäjä.

Eli saksanpaimenkoira taikka valkoinenpaimenkoira :)

Turkki helppo ja koko näppärä, ei pieni ei iso. Riippuu tietty sukupuolesta ja suvusta sekin.

Ja suosittelen näyttelylinjasta ainakin ekaksi koiraksi, kunhan katsoo terveet vanhemmat, sakemannit ainaki aika pilalle jalostettuja näyttelylinjoissa :/

Meillä siis sakemanni narttu, näyttelylinjoista ja lähes suora selkäinen :) aktiivinen, mutta ei vaadi ihmeitä, ei olla ku pentukoulu käyty aikoinaan. Lapsia rakastaa ja toisia koiria, sakemanni kannattaa sosiaalistaa pentuna hyvin (ihan niinku kaikki muutkin) niin mahtavan kaverin saa :)

Mutta jos nuo kaks liian isoja tai ei tunnu omalta niin staffia suosittelen minäkin, ainoa todella tärkeä juttu sen kohdalla on ehdoton sosiaalistaminen toisiin koiriin! toisaalta voi kyllä olla huono ekaks koiraks, riippuu kuinka olette tutustuneet koirien kouluttamiseen ja sielunelämään :) suosittelen Cesar Millannin kirjoja ja sarjaa :)

sen kanssa pitää olla erittäin tiukka (niinkuin nyt koirien yleensäkin, mutta erityisesti)!!

Sen kun handlaa niin mahtava koira on. Ei ole yleensä toisten koirien kanssa sosiaalinen vaikka pienenä sosiaalistaisikin, rodun koiratappelutaustan vuoksi. Mutta ehdottoman ihmisrakas ja valloittava koira, energinen 'perskärpänen'! :)





staffin omistaja

suositella täyttä shaibaa. Tyypin ajatukset ja neuvot ovat todella kehnoja, vanhentuneita eivätkä perustu mihinkään tutkittuun tietoon.

Eli saksanpaimenkoira taikka valkoinenpaimenkoira :)

Turkki helppo ja koko näppärä, ei pieni ei iso. Riippuu tietty sukupuolesta ja suvusta sekin.

Ja suosittelen näyttelylinjasta ainakin ekaksi koiraksi, kunhan katsoo terveet vanhemmat, sakemannit ainaki aika pilalle jalostettuja näyttelylinjoissa :/

Meillä siis sakemanni narttu, näyttelylinjoista ja lähes suora selkäinen :) aktiivinen, mutta ei vaadi ihmeitä, ei olla ku pentukoulu käyty aikoinaan. Lapsia rakastaa ja toisia koiria, sakemanni kannattaa sosiaalistaa pentuna hyvin (ihan niinku kaikki muutkin) niin mahtavan kaverin saa :)

Mutta jos nuo kaks liian isoja tai ei tunnu omalta niin staffia suosittelen minäkin, ainoa todella tärkeä juttu sen kohdalla on ehdoton sosiaalistaminen toisiin koiriin! toisaalta voi kyllä olla huono ekaks koiraks, riippuu kuinka olette tutustuneet koirien kouluttamiseen ja sielunelämään :) suosittelen Cesar Millannin kirjoja ja sarjaa :)

Olemme nelihenkinen perhe. Lapset ovat 4 ja 10 vuotiaat, asutaan vuokra-asunnossa(pinta-ala 97m2). Talon vastapäätä on puisto, joki ja metsä.

Kaipaisimme sellaista koira, jonka kanssa voisi lenkkeillä, ottaa mukaan harrastuksiin, käydä metsässä ja kalassa, tärkeätä toki myös on että lapset saavat leikkiä koiran kanssa, joten ei ihan pieni koira, mielummin isompi kuin cocker spaniel.

Ja mielummin lyhytkarvainen, josta lähtisi vähemmän karvoja.

Onko sellaista meille sopivaa rotuas edes olemassa?

perhessänne on tarpeeksi aktiivisuutta ulkoiluttaa labradorinnoutajaa niin lempirotuani suosittelen täten lämpimästi!

En haluaisi labradorinnoutajaa,kun ei ole ihan minun suosikkini, vaan ehkä urheilullisempaa koiraa, joka pystyisi juoksemaan pitkiä lenkkejä ja jaksaa senkin jälkeen.

Puuttuu ehdotuksista kaikki oikeasti ihanat kaupunkirodut...

Kun et näköjään itsekään mitään ehdota

P.S Meillä on böndekoira kaupungissa kerrostalossa, ja hyvin sopii tännekin

Puuttuu ehdotuksista kaikki oikeasti ihanat kaupunkirodut...

<a href="http://www.paimensukuinen.fi/" alt="http://www.paimensukuinen.fi/">http://www.paimensukuinen.fi/</a&gt;

Karvaa lähtee keväällä karvanlähtöaikaan, mutta ei juurikaan muutoin.

Uskollinen, suhteellisen terve ja vähän jalostettu "maatiaisrotu", ihana perhekoira. Käy monenlaiseen harrastukseen, mutta pää kestää hyvin myös pelkän kotikoiran viran. Kulkee mukana missä tahansa, rakastaa liikkua luonnossa. Ei riistaviettiä, pysyy ihmisen mukana.

Meillä on yksivuotias. Vaikka paperillinen, asiallinen koira, ei sovi lapsiperheeseen.

Kova haukkumaan. Ärhäkkä lasten kavereille. Arka perusluonne tällä yksilöllä. Meidän koiralla on myös aivan armoton metsästysvietti. Mikään ei sitä pidä jos vapaana on kun peura tai pupu näkyy.

Se on todella kaunis koira, virtaviivainen, nopea, sporttinen todella. Älykäskin on. Omalle väelle hyvin ihmisrakas, mutta ei todella mikään koko kylän lemmikki. Rodulle tyypillistä armoton hihnassa räyhääminen. Vaikka minä oliisn huono kasvattaja, tiedän liian monta muuta räyhääjätapausta, ei voi olla sattumaa.

KArvanlähtöaika oli ptkä keväällä.

Jos voisin kääntään aikaaa taksepäin, ottaisin ihan varmaan sen labbiksen, luonnetestattuna. Varmana jaksaa juosta.

http://www.paimensukuinen.fi/

Karvaa lähtee keväällä karvanlähtöaikaan, mutta ei juurikaan muutoin.

Uskollinen, suhteellisen terve ja vähän jalostettu "maatiaisrotu", ihana perhekoira. Käy monenlaiseen harrastukseen, mutta pää kestää hyvin myös pelkän kotikoiran viran. Kulkee mukana missä tahansa, rakastaa liikkua luonnossa. Ei riistaviettiä, pysyy ihmisen mukana.

Meillä on yksivuotias. Vaikka paperillinen, asiallinen koira, ei sovi lapsiperheeseen.

Kova haukkumaan. Ärhäkkä lasten kavereille. Arka perusluonne tällä yksilöllä. Meidän koiralla on myös aivan armoton metsästysvietti. Mikään ei sitä pidä jos vapaana on kun peura tai pupu näkyy.

Se on todella kaunis koira, virtaviivainen, nopea, sporttinen todella. Älykäskin on. Omalle väelle hyvin ihmisrakas, mutta ei todella mikään koko kylän lemmikki. Rodulle tyypillistä armoton hihnassa räyhääminen. Vaikka minä oliisn huono kasvattaja, tiedän liian monta muuta räyhääjätapausta, ei voi olla sattumaa.

KArvanlähtöaika oli ptkä keväällä.

Jos voisin kääntään aikaaa taksepäin, ottaisin ihan varmaan sen labbiksen, luonnetestattuna. Varmana jaksaa juosta.

up

Setterit ovat vielä sporttisempia mutta niitä on lenkkeilytettävä todella paljon. Entäs dalmatialainen?

Tässä linkki aika osuvaan rodunvalintatestiin. Se antoi ainakin minulle lempirotujani vaihtoehdoiksi. Ja ellei muuta niin ainakin esittää oikeita kysymyksiä joita kannattaa miettiä kun koiraa on hankkimassa.



http://www.interrogatum.com/cgi-bin/fun/kintro.pl