Unelmahäät -sarjasta huomaa, että joillekin riittää, jos kumppani on "ihan kiva"
Ihmiset tekevät parinvalintaa eri tavoin. Jotkut etsivät ja etsivät loputtomasti kaikista parasta kumppania vaikka maailman tappiin asti, eikä heille kelpaa kukaan tai ainakin aniharva. Tai jos he tekevät valinnan, niin heille kuitenkin helposti hiipii mieleen, että 'pitäisikö mun kuitenkin palata sinne Tinderiin swaippailemaan, että jospa mä sieltä paremmankin kumppanin löydän?'
Sitten on sellaisia ihmisiä, joilla ei ole kilometrin mittaista kriteerilista vaan he "kelpuuttavat" itselleen kumppaniksi henkilön, joka on "ihan kiva" ja viihtyy hänen seurassaan.
Ainakin Unelmahäät -sarjassa on paljon just näitä viimeksi mainitun kaltaisia pareja, joista ainakin minä mietin, että mitä tuo nainen/mies näkee tuossa miehessä/naisessa? Mutta ilmeisesti he ovat ihan tyytyväisiä parisuhteeseensa.
Kommentit (17)
Ei kukaan menisi naimisiin, jos pitäisi olla täydellinen puoliso.
Tvssä näkee myös ihmisiä, joilla on oikeasti näitä Kaurismäki tyyppisiä parisuhteita, että juuri mistään ei puhuta.
Kuvitteleeko joku pitkäaikaistyötön yh-isä, että joku lapseton fiksu ja kaunis juristinainen lähtee hänen matkaansa? Minun mielestäni Unelmahäissä parit ovat yleensä samantasoisia
Kunpa itsekin löytäisin sellaisen miehen, jolle minä riitän tällaisenaan.
No varmaan näkee ihan kivan kumppanin jonka seurassa viihtyy.
Aplla provoilun tarve. Mistä se oikein kumpuaa? Epävakaudesta aihepiirin suhteen?
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan menisi naimisiin, jos pitäisi olla täydellinen puoliso.
Tämä!
Eräs tuttava sanoi hyvin puolisostaan, että ei hän ole elämäni suuri rakkaus, mutta hän on sopiva.
Heillä on yhteiset lapset, tavallinen arki, vakaus. Tuo on monelle tärkeämpää kuin suuret leiskuvat tunteet rakastaessa ja riidellessä. Tuollainen vaan kuluttaa henkisesti eikä ole lapsillekaan emotionaalisesti kovin tasapainoinen ympäristö.
Kuplivaa tunneta jahtaava vanhempi on arvoton vanhempi.
Ahaa. Mä ainakin yritän saada sen kehen oon ihastunut. Ei siinä tosin haittaa kaljuus, lyhyys tms. Tietenkään en ihastu jo ensinäkemältä hankaliin tyyppeihin, mut ihastus on se kriteeri.
No en ole kyllä eron jälkeen ihastuksiani saanut, mutta miksi ottaisin vain jonkun, jos ei ole tunnetta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan menisi naimisiin, jos pitäisi olla täydellinen puoliso.
Tämä!
Eräs tuttava sanoi hyvin puolisostaan, että ei hän ole elämäni suuri rakkaus, mutta hän on sopiva.
Heillä on yhteiset lapset, tavallinen arki, vakaus. Tuo on monelle tärkeämpää kuin suuret leiskuvat tunteet rakastaessa ja riidellessä. Tuollainen vaan kuluttaa henkisesti eikä ole lapsillekaan emotionaalisesti kovin tasapainoinen ympäristö.
Tuohon ku pääsee väliin se "suuri rakkaus" niin sitten mentiin. Ja selitellään et "ku tää ois nyt se mun sielunkumppani"...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan menisi naimisiin, jos pitäisi olla täydellinen puoliso.
Tämä!
Eräs tuttava sanoi hyvin puolisostaan, että ei hän ole elämäni suuri rakkaus, mutta hän on sopiva.
Heillä on yhteiset lapset, tavallinen arki, vakaus. Tuo on monelle tärkeämpää kuin suuret leiskuvat tunteet rakastaessa ja riidellessä. Tuollainen vaan kuluttaa henkisesti eikä ole lapsillekaan emotionaalisesti kovin tasapainoinen ympäristö.
Tuohon ku pääsee väliin se "suuri rakkaus" niin sitten mentiin. Ja selitellään et "ku tää ois nyt se mun sielunkumppani"...
Se voi olla. Uskollisuus on päätös. Ja kaikki eivät valitettavasti tuota päätöstä pysty pitämään.
Minunkin elämäni nainen on ihminen, jota kohtaan en tuntenut mitään syvällistä. Eikä hän minua kohtaan. Hänen kanssaan oli niin helppo olla, kun tunteet eivät sotkeneet yhdessä tekemistä. Valitettavasti hän halusi kuitenkin vielä kerran kokea rakkauden ja tiemme erkanivat.
No samahan se on esim. Maajussille morsian- sarjassa; Niin tylsän ja jopa tollon oloisia suurin osa, että...