Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyys, kun kellään ei ole aikaa minulle.
19.09.2025 |
Katson nyt elokuvaa jota piti ensin katsoa ystävän kans elokuvissa mutta hän ei ehtinytkään. Sitten kysyin toista ystävää ja ei sopinut hänellekään. No nyt tää kyseinen elokuva on suoratoistopalvelussa ja meidän on pitänyt puolison kanssa katsoa se jo monta viikkoa sitten mutta ei oo ollut yhteistä aikaa.
Nyt istun yksin kotona ja erittäin hyvä elokuva tää on. Puoliso lähti viikonloppuriennoille kavereiden ja meidän poikien kans ( ovat siis aikuisia jo) ... ja minä oon taas yksin kotona.
Tarviiko minun oikeesti odottaa että jollakulla on joskus aikaa minullekin. Ens kerralla menen yksin sinne hemmetin elokuviin jos haluan katsoa jotain, enkä edes yritä sopia mitään, niin ei tarvi katua että jäi sekin tekemättä. Ja jos haluan lähteä sinne reissuun niin voi kai sitä yksinkin mennä?
Pieni juttu mutta suuri juttu. Pitäkää ystävistänne huolta.
Kommentit (18)
Mikset menny mukaan? Vai valikoitko tekemiset vain sen mukaan, mitä itse haluat tehdä? Annatko muille sananvaltaa ja otatko ehdotuksia vastaan, vai saneletko, mitä sitten tehtäis?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on PERHE, ja ilmeisesti myös pakottava tarve uhriutua.
Voit tehdä sinulle mieleisiä asioita myös itsesi kanssa. Opettelet tulemaan toimeen ilman muita ja alat viihtyä omassa seurassasi. Silloin et ole riippuvainen ihmisistä joille et ole tärkeä.
Voi hellanlettas mitä märinää taas täysin turhasta. Tulin eilen risteilyltä, yksin. Katoin äsken leffan, yksin. Huomenna lähden taas reissuun, yksin. En näe ongelmaa.
Suoraan sanottuna tämä oli miesten ryyppyviikonloppu johon ketään naisia ei ollut osallistumassa ja tosiaan minua ei kyllä siten ollut kutsuttukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai itkeä tirautit jo? Ja syyllistät toki myös miestäsi ja draamailet hänelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olin yksin parisuhteessa. Sitten aloin matkustaa ja harrastaa itsenäisesti, ja lopulta huomasin etten tarvitse sitä kumppania mihinkään.
Oi, olisin varannut hyvää ruokaa ja keittäisin vielä kahvit ja oikein nauttisin itsekseni. Valvoisin pitkään ja nukkuisin sitten pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi hellanlettas mitä märinää taas täysin turhasta. Tulin eilen risteilyltä, yksin. Katoin äsken leffan, yksin. Huomenna lähden taas reissuun, yksin. En näe ongelmaa.
Hienoa. hyvä jos et kaipaa elämääsi ketään. Itse vasta opettelen.
Vierailija kirjoitti:
Suoraan sanottuna tämä oli miesten ryyppyviikonloppu johon ketään naisia ei ollut osallistumassa ja tosiaan minua ei kyllä siten ollut kutsuttukaan.
Ja ongelma oli? Toivoisitko että sinulla olisi kulli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on joku pääongelmainen läheisriippuvainen.
Mä joisin viiniä ja chattailisin kivojen miesten kanssa, jos olisin yksin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voit tehdä sinulle mieleisiä asioita myös itsesi kanssa. Opettelet tulemaan toimeen ilman muita ja alat viihtyä omassa seurassasi. Silloin et ole riippuvainen ihmisistä joille et ole tärkeä.
Juu, tätä se täytyy harjoitella. Oon aina ajatellut että mulla on ihmisiä ympärillä, mutta kun vanhemmat kuoli, lapset tuli aikuisiksi ja puoliso on kiireinen töiden vuoksi niin havahduin, että aika yksin saa aikansa viettää. Oma työkin on pienyrittäjyyttä niin ei siinä ole sitä työyhteisöä edes. Ystäviä on muutamia mutta jostain syystä kellään ei ole silloin aikaa kun minulla olisi. Nostin nyt tuon elokuvan esille siksi, että niissä nyt on yleensä viikkoja aikaa sopia sopiva näytös mutta kelleen ei sopinut.
Enkä koe valittavana tyhjästä, ehkä mun täytyy vaan opetella sitten olemaan yksin vielä enemmän. Tehdä enemmän juttuja etten oo ns riippuvainen kenestäkään.
Onneksi aikuisenakin voi löytää uusia ystäviä.
Minulla myös lähipiiri kaventui, kun vanhemmat ja appivanhemmat kuolivat ja lapset lähtivät maailmalle.
Minulla on hyvä avioliitto, mutta pidän tärkeänä, että meillä on myös ystäväpiiriä. Kun eläkepäivät koittavat aikaa tulee olemaan paljon ja siitä kannattaa nauttia. Tietysti myös mahdolliset lapsen lapset rikastuttavat elämää.
Olen myös pettynyt joihinkin ystäviini. Vastavuoroisuus puuttui kokonaan, en sitten jaksanut enää yrittää. Oletin, että jos toinen osapuoli on passiivinen, häntä ei kiinnosta. Yritin keskustella aiheesta varovasti, mutta eipä tuo auttanut. Sitten pitää vain jatkaa eteenpäin. Näin se välillä menee, kaikki ystävät eivät ole elämän mittaisia.
Kurjaltahan se varmasti tuntuu. Sinulla kuitenkin on ystäviä ja puoliso. Minulla ja monella muulla ei ole edes äitiä pitämässä yhteyttä. Selvittävä on silti
Sellanen muisto, että: Kaverit lähti pe:na baariin (tolskaamaan :)), mieli ois tehnyt itsekin lähteä, mutta la:na lähdettiin mummun syntymäpäiville, meitä oli 5 + minä. Pe-iltana oli leffateatterissa Svengijengi '62, kavereita ei kiinnostanut, niin kävin sitten yksin; hyvä leffa! ja oli kerrankin oikea valinta!
Katsokaapa muuten panos-tuotto-suhdetta!:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Svengijengi_%E2%80%9962
Et ole ainoa. Yksin olevia on. Ei ole pakko odottaa että jollakin on aikaa. Ehkä pitää järjestää elämä niin parisuhteessa ja tutut, että on kaksipuolista ja samoja tavoitteita. Joskus vanha ei enää toimi. Lapselle tietysti saa soittaa. Jos on aina ongelmia, se saattaa joskus riittää.