Kiusaamisen vähentäminen koulussa! Hyviä kokemuksia kaivataan!

Nyt olisi tilaisuus kertoa hyviä vinkkejä, miten kiusaaminen on saatu kuriin tai ainakin vähenemään koulussa. Aloitamme koulussamme kampanjan kiusaamisen vähentämiseksi ja kaipaisin ideoita, miten tällaisia on toteutettu menestyksekkäästi. Miten asiaa on lähestytty? Miten koko koulu on saatu mukaan? Miten se on toiminut eri luokissa? Onko kiusaamisen vähentymistä kartoitettu esim. kyselyllä?



Kiitos, jos haluat auttaa meidänkin koulua luomaan ilmapiirin, jossa kaikilla olisi mukava olla!

Eli yhteistyö on tärkeintä. Jokaiseen, ehkä pieneltäkin näyttävään, kiusoitteluun puututaan ja osapuolet kohtaavat toisensa. Kiusatun mahdollista omaa syytä ei etsitä vaan keskitytään aina vain yhteen tapaukseen kerrallaan.

että sopimusten allekirjoittaminen on yllättävän tehokasta. Eli aikuisestahan se kuulostaa ihan naurettavalta, että tehdään jokin kiusaamattomuussopimus ja jokainen allekirjoittaa sen. Mutta niin minä muistelen, että se vakuutteli, että sopiminen toimii. Olikohan vielä niin, että jokainen, joka halusi, sai allekirjoittaa sopimuksen. Lopultahan kaikki sen allekirjoitti, missä valmaan sosiaalisella paineella on osansa. Mutta jos joku ei allekirjoittaisi, niin siinähän päästään sitten heti keskustelemaan hänen kanssaan asiasta.



Tämä siis oli vain kuulopuhetta, ei omaa kokemustani.

ovat saaneet hyviä tuloksia aikaan!

Brysselin kansainvälisestä koulusta. Siellä on opettaja, joka istuu pyörätuolissa. Kaikki rakastavat häntä ja lapset nauttivat kouluun menosta.



Ope on sangen persoonallinen. Jos joku kiusaa, hän kutsuu kiusaajan luokan eteen seisomaan, ja koko luokka lällättää kiusaajalle minuutin verran. Kuulemma tehoaa aina.



Muutenkin hänellä on erikoisia rangaistusmenetelmiä. Yksi on se, että sanktion kohde joutuu tiskaamaan hänen astiansa.



Meidän koulussa (täällä Suomessa) on nollatoleranssi, mutta ei minun poikani kiusaaja koskaan lopettanut sitä, vaikka kuinka istuin rehtorin puhuttelussa ja äiti pakotti kirjoittamaan anteeksipyyntöjä. Eli joku toinen linja pitäisi olla - jos minä olisin opettaja, ottaisin mallia tuosta Brysselin linjasta.

Mutta voisinpa kuvitella, että aikamoisen ryöpyn saisin niskaani...

Olen hahmotellut hieman yhtä ideaa, kommentoikaa :)

Projektin aluksi jokainen vastaa kiusaamiskyselyyn, jonka avulla kartoitettaisiin lähtötilanne. Tämän jälkeen luokka keskustelisi kiusaamisesta ja sen eri muodoista, tunteista jne. Yhdessä koottaisiin fläppitaululle kiusaamiseen liittyviä asioita: tekoja, ajatuksia, rangaistusmuotoja jne. Brainstorm -tyylillä.

Jokaisesta luokasta valitaan edustaja/t, jotka yhdessä muutaman opettajan kanssa kokoontuisivat ja vetäisivät luokan ideat/ajatukset yhteen. Tuloksena koulun yhteiset pelisäännöt. Nämä pelisäännöt viedään vielä luokassa keskusteluasteelle ja luodaan näiden sääntöjen pohjalta luokan omat säännöt.

Projektin lopuksi tehdään kiusaamiskysely uudestaan ja tällä tavoin saadaaan selville, onko kiusaaminen vähentynyt. Jos on, pidetään koko koulun "Hyvä me" -tyyliset juhlat, joita tietysti jo markkinoidaan jo pitkin vuotta (ts. jos onnistumme yhdessä saavuttamaan tuloksia, saadaan myös yhdessä siitä nauttia).

Brysselin kansainvälisestä koulusta. Siellä on opettaja, joka istuu pyörätuolissa. Kaikki rakastavat häntä ja lapset nauttivat kouluun menosta.

Ope on sangen persoonallinen. Jos joku kiusaa, hän kutsuu kiusaajan luokan eteen seisomaan, ja koko luokka lällättää kiusaajalle minuutin verran. Kuulemma tehoaa aina.

Muutenkin hänellä on erikoisia rangaistusmenetelmiä. Yksi on se, että sanktion kohde joutuu tiskaamaan hänen astiansa.

Meidän koulussa (täällä Suomessa) on nollatoleranssi, mutta ei minun poikani kiusaaja koskaan lopettanut sitä, vaikka kuinka istuin rehtorin puhuttelussa ja äiti pakotti kirjoittamaan anteeksipyyntöjä. Eli joku toinen linja pitäisi olla - jos minä olisin opettaja, ottaisin mallia tuosta Brysselin linjasta.

mutta täytyy ottaa huomioon, että myös lapset osaavat henkisen kiusaamisen taidon. Eli opettajan läsnäollessa ollaan niin ihanaa ja herttaista mutta kun kissa on poissa niin hiiret hyppivät pöydillä....

Tarkoitus olisi yhteisideoinnissa ja -keskustelussa tuoda julki kaikki mahdolliset kiusaamisen muodot, missä sitä tapahtuu, mitä silloin pitää tehdä jne. Jolloin kaikille tulisi selväksi, että kiusaamista on monta eri muotoa ja kaikki ovat yhtä vakavia. Haluaisin, että luokkaan ja kouluun muodostuisi sellainen yhtä köyttä -ilmiö ja vahditaankin hieman, että jokainen hoitaa oman osuutensa, jotta päästään nauttimaan jostain mukavasta ja myöskin tunteesta, että ollaan hyviä ja parhaita, että ollaan saatu kiusaaminen vähentymään. Luokassa voisi jopa olla viikottain pari, joka pitää silmällä välituntitilanteita, luokatilanteita ennen opettajan saapumista jne.

Ap, joka täällä edelleen ideoi mutta toivottavavasti ei turhaan

mutta täytyy ottaa huomioon, että myös lapset osaavat henkisen kiusaamisen taidon. Eli opettajan läsnäollessa ollaan niin ihanaa ja herttaista mutta kun kissa on poissa niin hiiret hyppivät pöydillä....