Kävin erään kristillisen srk:n hengellisessä tilaisuudessa ja ahdistuin, olen siis kristitty ja oman näkemykseni mukaan uskova

Voi olla hyvä antaa ajan kulua ja joskus pohtia mikä siellä sai ahdistumaan

Joku raamattupiiri vai peräti messu?

Minkä yhteisön tilaisuus? Osaatko kuvailla tarkemmin mitä siellä tapahtui? Mikä laukaisi ahdistuksesi? Onko sinulla srk-yhteys ja onko terveytesi kunnossa? Voisitko ottaa yhteyttä johonkuhun luotettavaan sielunhoitajaan, pastoriin tms. jonka kanssa voisit puhua asiasta?

Jos oma ajatusmaailmasi on muuttunut ja ei enää sovi kyseisen seurakunnan oppiin. 

Vierailija kirjoitti:

Joku raamattupiiri vai peräti messu?

Ei messu, ihan vain vapaamuotoinen kokoontuminen, mutta liittyi siis kyseiseen seurakuntaan ollen sen tällaista piensolutoimintaa. Raamattua toki luettiin eli siinä mielessä voisi toki verrata raamattupiiriin, mutta ei siis virallinen tiukaa ohjelmaa noudattava.

No olisit sanonut heille auttakaa mua ahdistaa, he rukoilee ja sinä vapaudut. Mee uudestaan JOS he tunnustaa Jeesuksen Herraksi ja apostoliseen uskontunnuksen hyväksyyvät. Elä mee mormonit, jeh.todist.

Samaa huuhaata eri paketissa nuo. Ahdistut, koska et ole tasapainoinen aikuinen.

Joo, eksyin kerran kuuntelemaan rippikoululaisille pidettyä ekomessua - voi herran tähden mitä harhaoppia ja huttua... ja tämä vuonna 2025. En tunnistanut luterilaista kirkkoa siitä lurituksesta sitten millään, Jobin kirjan sanomakin oli sotkettu jotenkin ihan kummalliseksi. Terveisiä Vantaalta.

Sanoiko joku jotakin, mikä loukkasi sinua? Odotettiinko sinulta rukoilua, aktiivista osallistumista, kielillä puhumista, hymynaamaa, isoa summaa kolehtiin? Painostettiinko sinua jotenkin tai katsottiin nenänviertä pitkin? Koitko, ettei sinua hyväksytty sellaisena kuin olet, pitikö esittää jotain mitä et ole? Vai oliko opetus outoa, puhuttiinko demoneista tai hengellisestä sodankäynnistä? Jos pystyisit hiukan enemmän asiaa avaamaan ja paljastamaan, voisi olla helpompaa tarjota jotain neuvoa tähän.

Usko ja uskominen ovat aina hyvin henkilökohtainen ja om asia. Kaikki jotka ovat vähänkin perehetyneet historiaan tietävät, että uskon ja uskontojen nimissä on tehty ja tehdään ja oikeutetaan edelleen käsittämättömiä julmuuksia ja hirmutekoja. Ja monen mmonen pää on saatu sekaisin ja rikki uskonnon pakko syötöllä jne,

Toki  uskonno(i)ssa ja uskossa on  tai olla myös paljon hyvää ja kannatettavaa mutta jako oikein ja väärin uskoviin on vallankäyttöä ja sivuuttaa sen, että uskominen ja usko ovat henkilökohtaisya ja perimmältään hyvin omakohtainen; ei sellainen johon voitaisiin pakottaa.

Uskovainen mies

Vierailija kirjoitti:

No olisit sanonut heille auttakaa mua ahdistaa, he rukoilee ja sinä vapaudut. Mee uudestaan JOS he tunnustaa Jeesuksen Herraksi ja apostoliseen uskontunnuksen hyväksyyvät. Elä mee mormonit, jeh.todist.

En ymmärrä. Elä mee . Siis mitä. Elä. Ei ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Usko ja uskominen ovat aina hyvin henkilökohtainen ja om asia. Kaikki jotka ovat vähänkin perehetyneet historiaan tietävät, että uskon ja uskontojen nimissä on tehty ja tehdään ja oikeutetaan edelleen käsittämättömiä julmuuksia ja hirmutekoja. Ja monen mmonen pää on saatu sekaisin ja rikki uskonnon pakko syötöllä jne,

Toki  uskonno(i)ssa ja uskossa on  tai olla myös paljon hyvää ja kannatettavaa mutta jako oikein ja väärin uskoviin on vallankäyttöä ja sivuuttaa sen, että uskominen ja usko ovat henkilökohtaisya ja perimmältään hyvin omakohtainen; ei sellainen johon voitaisiin pakottaa.

Uskovainen mies

Nimimerkkisi perusteella kuvittelin, että sinäkin olet Jeesukseen ja Raamattuun uskova kristitty.

Kommenttejasi vuosien saatossa lukeneena, asia ei taidakaan olla niin.