En jaksa perhe-elämääni enää
Keski-ikä ja kolme lasta joista yksi vielä päiväkoti-ikäinen. Yksi lapsista on adhd tapaus. Puoliso lähinnä huutaa ja kiroilee päivittäin. Hänen astuessaan kotiin alkaa se huonotuulisuus ja se pilaa välittömästi minunkin fiilikset. Työ on kuormittavaa, mutta mieluista. En jaksa siivota, ei kiinnosta mikään, ei ole harrastustakaan. Olen varmaan masentunut! Tarvitsisin loman perheestäni, mutta ei ole paikkaa minne lähteä eikä rahaa. Hitto miten karseeta. Miten keksiä harrastus tms, en ole missään hyvä.
Kommentit (8)
Jos pitää keksiä harrastus, mutta ongelma on ettet ole missään hyvä, niin en ihmettele että elämä on vaikeaa. Mitä jos vaan lopetat kilpailemisen elämässä, se yleensä helpottaa.
Tälläistä lapsia tulee ääliö vanhemmista.
Eri asunnot, jos toinen on negaaja ja vie sutkin pohjalle, voi vaikuttaa myös lapsiin? Vai pitäisikö hänen ensin levätä tarpeeksi, ennen kuin avaa suun ja käsitellä se aikuisten kesken, vaikka kaverin kanssa tai muu sellainen. Entä siivoojan palkkaus? Hoitaisiko joku teillä välillä adhd lasta, toinen vanhempi, mummo tai lastenhoitaja. Loma on ok.
Oletko yrittänyt keskutella miehesi kanssa tilanteesta? Jos, niin mitä siitä on seurannut?
Ei harrastuksessa täydy olla hyvä! Siksi se onkin harrastus.
Jos teillä on varaa, hankkikaa toinen asunto. Ehkä myös eroatte. Saatte kummatkin lapsista lomaa välillä. Mutta varoitus! Tämäkin voi olla ansa, jos kaikki sitten kaatuu sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Jos teillä on varaa, hankkikaa toinen asunto. Ehkä myös eroatte. Saatte kummatkin lapsista lomaa välillä. Mutta varoitus! Tämäkin voi olla ansa, jos kaikki sitten kaatuu sinulle.
Lapset ensin sitten omat harrastukset ja omat menot ja omat kaverit ja oma aika jne. Te olette vanhempia ja vastuussa lastenne tulevaisuudesta.
Otan osaa. Monella muullakin tuommoista. Puolisoai varmaan myös väsynyt. En osaa muuta sanoa kuin ajan kanssa helpottaa.