Kotiliesi: Anna tapasi maalaispojan Tinderissä ja muutti maatilalle ystävät eivät tietäneet mitään maataloudesta ja alkoi tehdä someshowta

Anna Länsisalmi-Keisala muutti Helsingin arjesta Alavudelle lypsykarjatilalle Ossin kanssa, osti yhden robotin maitotilan ja alkoi uudistaa sitä. Hän tekee somessa @maalaisjärki-nimellä arjesta videoita ja postauksia, kertoo myös tuloistaan ja yhteistyökuvioista, ja sanoo saavansa lähes pelkästään myönteistä palautetta. Tilan työt menevät kaiken edelle, mutta some tuo alennuksia ja euroja, ja yleisölle järjestetään Meet & Greet -tapaamisia. Perheessä on kaksi pientä lasta ja kuusi hevosta sekä varsa, joten vuorokauden tunnit venyvät.

Tarina nojaa vastakkainasetteluun: kaupungin kaverit eivät hänen mukaansa tiedä maataloudesta mitään, mutta some tekee maataloudesta käsin kosketeltavaa viihdettä. Video tienesteistä keräsi 700 kommenttia ja vahvisti mielikuvaa, että kuluttajat haluavat nähdä, miten maidon eurot syntyvät ja mihin ne katoavat.

Tässä tulee se, mikä pistää silmään: maatalouden raskas työ muuttuu somebrändiksi, jossa lehmät, lapset ja yövuorot paketoi sponsoritunnisteisiin. On helppo myydä "maalaisjärki", kun kamera käy ja seuraajat hurraavat, mutta kuka puhuu tuista, velkavivusta ja siitä, että tila löytyi kuin tilauksesta yhteistyökeikalla? Tuleeko maatalous ymmärretyksi vai vain silotelluksi lifestyleksi, jossa fanitapaaminen korvaa avoimen tilikirjan?

Ja entä se väite, että "kaupunkilaiset eivät tiedä mitään": onko se rehellinen havainto vai markkinointikoukku, jolla myydään samaan aikaan maitotilaa ja omaa brändiä? Kuinka moni tilallinen ilman somea saa samat hinnat "yhteistöillä"? Prosentti sinne, algoritmi tänne, mutta missä kohtaa eläinten ja lasten arjesta tulee sisältöä, joka pitää talon pystyssä? Oletteko te mukana katsomassa vai maksamassa?