Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Milloin olet viimeksi pysähtynyt aidosti itsesi äärelle miettimään, missä olet elämässäsi tällä hetkellä ja mitä haluat?
Kommentit (15)
Joka päivä pyörii päässä tuo ahdistuneen ihmisen ruminointi, parempi kun ois jotain muuta ajateltavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeksi tänään. En tee sitä käskystä, vaan se on osa minua.
Mä tiedän tasan missä olen ja mitä haluan. Elän aidosti unelmaani enkä vaihtaisi päivääkään pois. En usko että voisin edes olla onnellisempi ja elämääni tyytyväisempi sillä koen elääväni elämäni parasta aikaa juuri siellä ja siten kun olin aina haaveillut ja jonka eteen olen työskennellyt. Ei voisi olla paremmin!
Olen elämääni tyytyväinen. En ole saavuttanut mitään mutta ei tarvitsekaan. En tule myös koskaan saavuttamaan mitään. Ainoa tavoitteeni on että kun vastuuni muistisairaasta äidistä päättyy ja hänet olen hsudannut niin lähden matkustelemaan. Sen mahdollistaa hyvä tk eläke
En o koskaan ajatellu. Oon vaan koittanu selviytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Monta kertaa. Mutta entä vanhemman vaikutus, jopa keski-ikäisillä?
Vierailija kirjoitti:
En o koskaan ajatellu. Oon vaan koittanu selviytyä.
sit kannattaa joskus pysähtyä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luuserit miettii. TÄÄ ON TEKIJÖIDEN MAAILMA!!!!!!!
Itsensä äärelle pysähtyessä vois kyllä miettiä muutakin kuin vain jotain tavoitteita ja saavutuksia. Esim olemassaolon ihmeellisyyttä ja ainutkertaisuutta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsensä äärelle pysähtyessä vois kyllä miettiä muutakin kuin vain jotain tavoitteita ja saavutuksia. Esim olemassaolon ihmeellisyyttä ja ainutkertaisuutta
hyvä näkövinkkeli!
Kaikki on selvää: odotan enää vain kuolemaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toissapäivänä. Miesystävä ehdotti yhteenmuuttoa. Sitä sitten hetkisen pohdin, ennen kuin suostuin. Elämä näyttää tällä hetkellä aika hyvältä.
Olen monestikin, nyt parin kuukauden ajan erityisesti. Yli 20 vuotta olimme naimisissa, lapsia muutamia, nuorin yläasteella, puolisoni kuoli kesän alussa yllättäen. Olen vasta vähän yli 50v.
Nyt kyllä olen miettinyt, mitä haluan elämältä. Nyt vielä lapsia asuu kanssani, mutta entä viiden vuoden päästä, nuorin 18 v. Olenko kuinka yksinäinen.
Aina nousee päälimmäisemä ajatus, olisipa minulle vielä jossakin toinen elämänkumppani, jonka kanssa saisin viettää useamman kymmenen vuotta. Tottakai terveys on tärkeä ja että lasten elämä sujuisi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on selvää: odotan enää vain kuolemaa.
Tulee se sieltä ihan itsestään odottamattakin, joten miksi odotella?
Alue: Aihe vapaa
Koko ajan.
Ja se vaan ahdistaa entistä enemmän kun tiedän, että en ikinä sitä elämää tule saamaan.
Ja ihan perusasiat. Ystäväpiiri, terveys, työpaikka ja ehkä joku kiltti ja lempeä mies.