Lue keskustelun säännöt.
Kaverilla uusi mies
12.09.2025 |
Apua, miten osaisin paremmin iloita ystävän puolesta?? Hänellä on ollut historiassaan epäonnea miesten kanssa, olen toivonut tosi paljon että löytyisi hyvä. Nyt sitten ehkä löytyikin. Mutta tahti on jotenkin päätä huimaava, paljon tiiviimpi kuin aiempien kanssa mikä voi olla hyväkin merkki, mutta joku varokello naksuttaa itsellä, kun niin epätyypillistä hänen toiminta. Sitten taas toisaalta ihastuneet monesti käyttäytyy vähän epätyypillisesti.
Luonnollisesti en aio mitään siitä sanoa, jos onkin hyvä aito juttu niin ei minun epäilykset kuulu siihen mitenkään. Kertokaa pliis hyviä kokemuksia nopsaan edenneistä suhteista niin että saan päästettyä tyhmästä suojeluvaistosta irti! En halua turhaan vahingossa siirtää häneen yhtään negatiivista henkeä.
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vamppaa kaverin mies testimielessä itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Onks ap sullakin uus mies?
Ei, vanha.
Menee miten menee. Olet tukena jos homma kaatuu. Ja nyt vain iloitset ystävän puolesta. Järjestä jotain yhteistä mukavaa tekemistä vaikka.
Vierailija kirjoitti:
Vamppaa kaverin mies testimielessä itsellesi.
Hyödyllinen neuvo, menisi oma ja kaverin suhde ja suhde kaveriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko joku jolla heti tärpännyt niin, että edetään vauhdilla ja kaikki onkin vuosia hyvin? Ei pimeitä mielen nurkkia, vaan pelkästään toimiva suhde?
Kyllä ainakin itse tiesin heti, että nyt olen löytänyt elämäni miehen, kun puolisoni ensimmäisen kerran kohtasin. Mies muutti heti seuraavana päivänä luokseni, kihloihin mentiin alle vuoden päästä tapaamisesta ja nyt ollaan oltu 25 vuotta yhdessä ja lapset jo, yhtä lukuunottamatta, aikuisia. Vieläkin ollaan tosi rakastuneita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ainakin itse tiesin heti, että nyt olen löytänyt elämäni miehen, kun puolisoni ensimmäisen kerran kohtasin. Mies muutti heti seuraavana päivänä luokseni, kihloihin mentiin alle vuoden päästä tapaamisesta ja nyt ollaan oltu 25 vuotta yhdessä ja lapset jo, yhtä lukuunottamatta, aikuisia. Vieläkin ollaan tosi rakastuneita!
Kiitos tästä! Koska olen varovaisempi luonteeltani, tuokin tarina muljaisi vähän vatsasta, mutta sitä parempi, selvemmin näkyy että omat pelot ei välttämättä heijasta totuutta. Jospa tästä tulisi samanlainen tarina. Kun tämä on se yksi tosi kaunis ja tosi herttainen ystävä, jolle löytyy silti jostain syystä aina inhottavimmaksi paljastuvat miehet, viimein toivoisi jotain reiluutta elämään hänellekin!
Mistä erottaa kun toinen on pommituksen kohteena? Vs onkin vaan kiva mies?