Pitääkö oikeasti jaksaa olla muiden tukena silloin, kun itsellä menee huonosti?

Ei pidä. Ole terveellä tavalla itsekäs ja ajattele itseäsi kun aika on, vaikka tulis kuinka kuraa niskaan ja kitinää. Et ole heille mikään 24/7/365 ilmainen oksennusastia. Heidän on korkea aika se oppia. 

 

En tiedä tilannettasi. Tee asiat niin että voimavarasi riittää. En minäkään jaksa aina kuunnella joidenkin ongelmia esim heidän parisuhteesta koska kuulen vain toisen puolen kannan tapahtuneesta, ja olenkin sanonut suoraan että en jaksa kuunnella josta minulle on suututtu kunnolla ja jopa pistetty välit poikki, mutta en vain jaksa enään noita samoja juttuja eri mausteilla kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä tilannettasi. Tee asiat niin että voimavarasi riittää. En minäkään jaksa aina kuunnella joidenkin ongelmia esim heidän parisuhteesta koska kuulen vain toisen puolen kannan tapahtuneesta, ja olenkin sanonut suoraan että en jaksa kuunnella josta minulle on suututtu kunnolla ja jopa pistetty välit poikki, mutta en vain jaksa enään noita samoja juttuja eri mausteilla kuunnella.

Mun voimavarat riittää juuri ja juuri hengissä pysymiseen. Välillä tuntuu, ettei oikein siihenkään.

Ap

Onko sinulla itselläsi henkistä tukea ja neuvonantajia?

Vastavuoroisuus on perseestä. Siitä pitää saada vapautus kun menee huonosti.

-

En oikeasti ymmärrä ap:n aloitusta. Faijani kuoleman aikoihinkin jaksoin kuunnella muiden murheita, olivat ne kuinka pieniä tahansa. Kuuntelivat toki myös minun murheitani. Eikä ole tarvinnut vielä kertaakaan jäädä yksin omia ongelmiani vatvomaan. 

Ehkä jotkut jaksaa kantaa murheensa yksin, ja ehkä ap lienee sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla itselläsi henkistä tukea ja neuvonantajia?

Ei ole muita kuin ammattilaisia ja chatgpt.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vastavuoroisuus on perseestä. Siitä pitää saada vapautus kun menee huonosti.

-

En oikeasti ymmärrä ap:n aloitusta. Faijani kuoleman aikoihinkin jaksoin kuunnella muiden murheita, olivat ne kuinka pieniä tahansa. Kuuntelivat toki myös minun murheitani. Eikä ole tarvinnut vielä kertaakaan jäädä yksin omia ongelmiani vatvomaan. 

Ehkä jotkut jaksaa kantaa murheensa yksin, ja ehkä ap lienee sellainen.

Mitä siis et ymmärrä?

Ap

Olen joutunut tähän tilanteeseen jo vuosia sitten. Oma tilanteeni huononee koko ajan ja on siis todella huono, mutta se ei kiinnosta ketään. Pitää vaan jaksa olla vaativan ja paljon kaikenlaista apua tarvitsevan sukulaiseni orjana. Olen joutunut jo kauan sitten uhratuksi ja syrjäytetyksi ja olosuhteisiin, joissa tervekin sairastuisi. Itsellänikin on vielä kuitenkin sellainen diagnoosi, jossa kaikkea erityisen kuormittavaa ja ahdistavaa pitäisi välttää kun ne perusasiatkin aiheuttavat noita. Näin ollen tilanne on erityisen kamala. Sukulaiseni mielestä en saa valittaa omia ongelmiani, eikä sukulaiseni edes hyväksy ulospäinkin jo entistä selvemmin näkyvää paniikkiani ja ahdistustani kun ei pidä niitä oikeina vaivoina ja pilkkaa ja vähättelee niitä. En pysty huolehtimaan edes itsestäni, mutta niin vaan olen joutunut vastuuseen toisesta ihmisestä. Olen siis autisminkirjolla.

Vierailija kirjoitti:

Olen joutunut tähän tilanteeseen jo vuosia sitten. Oma tilanteeni huononee koko ajan ja on siis todella huono, mutta se ei kiinnosta ketään. Pitää vaan jaksa olla vaativan ja paljon kaikenlaista apua tarvitsevan sukulaiseni orjana. Olen joutunut jo kauan sitten uhratuksi ja syrjäytetyksi ja olosuhteisiin, joissa tervekin sairastuisi. Itsellänikin on vielä kuitenkin sellainen diagnoosi, jossa kaikkea erityisen kuormittavaa ja ahdistavaa pitäisi välttää kun ne perusasiatkin aiheuttavat noita. Näin ollen tilanne on erityisen kamala. Sukulaiseni mielestä en saa valittaa omia ongelmiani, eikä sukulaiseni edes hyväksy ulospäinkin jo entistä selvemmin näkyvää paniikkiani ja ahdistustani kun ei pidä niitä oikeina vaivoina ja pilkkaa ja vähättelee niitä. En pysty huolehtimaan edes itsestäni, mutta niin vaan olen joutunut vastuuseen toisesta ihmisestä. Olen siis autisminkirjolla.

Mun pitäisi myös oikeasti välttää kaikkea ylimääräistä rasitusta, koska kärsin PEM/PESE-oireista. Tätä kukaan ei tunnu ymmärtävän.

Ap

Ei tarvitse jaksaa. Kun oma henkinen kuormitus on liian suuri se on vähän sama kuin lentokoneissa, että laita ensin itsellesi se happinaamari ja sitten vasta pystyt pelastamaan muut vierelläsi. Omasta kuormituksestaan voi sanoa suoraan, mutta asiallinen kannattaa olla. Rehellisyys ei ole silloin väärin, vaan auttaa muita edes vähän ymmärtämään. Aina on tottakai niitä, joiden kyky asettua muiden asemaan on todella heikko, ja sellaiset voivat suuttua. Siitä tietää, että hyvä kun suuttui ja pysyy kaukana.