Miten sanoa vanhemmille ettei halua tavata sanomatta ettei halua tavata
Tulee aina äärimmäisen raskas olo puhuessani äitini kanssa puhelimessa. Vie henkiset voimavarana äärimmilleen. Isääni suhtaudun neutraalisti mutta he ovat yhdessä ja haluaisivat yhdessä aina perhettäni nähdä.
Näen vanhempiani pari kertaa vuodessa mutta sekin on aivan liikaa. Pelkkä puhelimessa puhuminen on äärimmäisen raskasta koska koko hermoston on aina silloin jännittyneessä tilassa...
En halua vanhemmilleni enää kylään koska tällöin usein joudumme panttivanki tilanteeseen äitini saadessa raivokohtauksen illalla.. ja sinne pitää jäädä yöksi jäätävään tunnelmaan. Jne.
Äitini saa usein raivareita ja sai niitä myös ollessani lapsi. Hän pitää itseään täysin normaalina, ei ole koskaan pyydellyt käytöstään anteeksi ja pitää itsestäänselvyytenä sitä että haluamme nähdä.
Ymmärrän että he halusivat lapsen lastaan nähdä mutta ylikuormitun jo pelkästä puhelusta äitini kanssa. Joskus tuntuu että menisin kirjaimellisesti mieluummin vaikka raisk****vaksi kuin tapaan äitiäni mutta jotenkin silti aina lupaudun että nähdään vaikka sitten parin kk päästä tai jtn kun hän on ns ystävällinen puhelimessa... Koskaan en kuitenkaan pidä hänestä tai hänen kanssaan puhumisesta vaan päin vastoin tulee kokonaisvaltainen pahanolon tunne.
Aivan kuin olisin jossain orjuus ihmissuhteessa perheeseeni ja kuvittelen itsekin että heillä on poistamaton oikeus minuun ja poikaani.
Pitäsi varmaan puhua jollekin psykologille tästä mutta enpä tiedä mitä se auttaisi.. en haluaisi puhua tästä asiasta kasvotusten kellekään. Siinäkin vaan repii haavat auki..
Ja turha luulo että äidille voisi asiasta puhua. Raivoamista siitä on tiedossa. Se on selvä. Ja hänen mielestään se on aina jonkun toisen syy ja hän on raivoamiseen oikeutettu. Olen valistanut itseäni ja kyseessä on mielestäni ohutnahkainen piilonarsisti joka yrittää tekeytyä aina hyväntekijäksi. Hyi hel***i..
Kommentit (23)
En halua nähdä teitä/ en halua enää olla teidän kanssanne tekemisissä
Säitä pidellyt on hyvä aihe. Jotkut kuulumiset. Ja sanoo että menee lenkille tms. Ei ole pakko soitella joka hetki.
Terapia ei ole huono vaihtoehto. Itse olen käsitellyt terapiassa vaikeaa äitisuhdetta. Omien rajojen vetäminen on vaikeaa.
Vähennä yhteydenpitoa ja lopulta lopeta kokonaan. Jos tänä vuonna tapastte kahdesti, niin ensi vuonna vain yhdesti. Kahden vuoden päästä ei kertaakaan. Jos nykyään soittelette kerran viikossa, niin jatkossa joka toinen viikko. Välit hiipuu pikku hiljaa.
Se olisi aika karusti sanottu isälleni, joka on kyllä aina ollut henkisesti etäinen mutta fyysisesti läsnä. Hän on hyvä ja normaali ihminen toisin kuin äitini jos minulta kysytään.
Se tuntuu liian julmalta sanoa noin. Mutta ehkä voin sanoa etten vain halua äitiä tavata... Eli käytännössä emme voi sitten tavata lainkaan. En voi kuvitella että isä lähtisi vaikka ilman äitiä tänne kyläilemään.
Voisitteko tavata julkisella paikalla? Voit vaikka varata mökin jostain ja ohikulkumatkalla vain moikata nopeasti. Me tehtiin tällä tavalla, mutta eri syystä. Tai sitten vaan sanot, että ette kaipaa vieraita ettekä jaksa matkustella.
Vierailija kirjoitti:
Se olisi aika karusti sanottu isälleni, joka on kyllä aina ollut henkisesti etäinen mutta fyysisesti läsnä. Hän on hyvä ja normaali ihminen toisin kuin äitini jos minulta kysytään.
Se tuntuu liian julmalta sanoa noin. Mutta ehkä voin sanoa etten vain halua äitiä tavata... Eli käytännössä emme voi sitten tavata lainkaan. En voi kuvitella että isä lähtisi vaikka ilman äitiä tänne kyläilemään.
Jos isäsi on jo iso poika, niin osaa tulla yksinkin. Persoonallisuushäiriöistä tunnelman pelaajaa ei tarvitse sietää.
Vierailija kirjoitti:
Vähennä yhteydenpitoa ja lopulta lopeta kokonaan. Jos tänä vuonna tapastte kahdesti, niin ensi vuonna vain yhdesti. Kahden vuoden päästä ei kertaakaan. Jos nykyään soittelette kerran viikossa, niin jatkossa joka toinen viikko. Välit hiipuu pikku hiljaa.
Tämä voisi olla.. yritän. Olen lopettanut itse soittamisen. Huomaan että äitini soittaa isän kautta. Nyt hän ehkä taisi esittää hirveän ylpeänä minusta yhden jutun takia. Havaitsin siinä hieman taas epäaitoa esittämisen makua..
Yleensä hän aina moittii minua oli mikä oli... Ja sanoo negatiivisia asioita. Kehuminen oli jopa vielä kiusallisempaa... Yrittää manipuloida toisinsanoen. En tunne oikein mitään aitoa ihmissuhdetta välillämme.. se on jo lapsena mennyt rikki mutta vuosia siinä meni ennen kuin havaitsen kuinka epänormaalia tämä on.
Sanot ehdot. Sitten kun käytös muuttuu. Sitten voidaan keskustella. Vanhempasi menevät terapiaan. Tuovat todisteeksi että ovat käyneet. Jos eivät käy, ei ole halua muutokseen. Eivät ole aikasi arvoisia.
Jos menevät terapiaan, se on alku uudelle. Sen jälkeen pieninä palasina uusi yritys. Jokaisesta mokasta tulee jäähyä vähintään 6 kk totaalista no-contactia, ihan sama kuinka pieni. Jos vanhemmat tulee kotiovelle, soitat poliisit. Sinä määräät rajat. Jos raivokohtaukset jatkuu, se on pysyvä no-contact. Teet sen lapsesi turvallisuuden vuoksi ja oman hyvinvointisi tähden, jotta voit jaksaa olla vamhempi. Kus+päitä narsisteja on maailma täynnä mutta heitä ei tarvi sietää.
Mun äiti oli mun lapsuudessa ja nuoruudessa raivokohtauksia saava. Oli niin ylikuormittunut raskaasta henkisestä työstä sen jälkeen, kun oli saanut aivovamman ja kovat päänsäryt. Käyttäytyi ristiriitaisesti
Lopulta sai mielensä tasoittumaan hyvillä rauhoittavilla lääkkeillä ja jäämällä sairaswläkkeelle.
Mulla oli todella vaikeaa.
Nyt olen omaishoitajana hänelle.
Sun äiti tarttis psykiatrin apua. Johan sun isäkin kärsii.
En jättäis tapaamisia. Ne on arvokkaita myös sun pojalle ja isällesi. Onko sulla miestä? Kehtaako sun äiti raivota, jos sun mies on paikalla? Ota miehesi mukaan, jos on.
Mitä puolisosi/kumppanisi/lapsen toinen vanhempi on asiasta mieltä?
Vierailija kirjoitti:
Sanot ehdot. Sitten kun käytös muuttuu. Sitten voidaan keskustella. Vanhempasi menevät terapiaan. Tuovat todisteeksi että ovat käyneet. Jos eivät käy, ei ole halua muutokseen. Eivät ole aikasi arvoisia.
Jos menevät terapiaan, se on alku uudelle. Sen jälkeen pieninä palasina uusi yritys. Jokaisesta mokasta tulee jäähyä vähintään 6 kk totaalista no-contactia, ihan sama kuinka pieni. Jos vanhemmat tulee kotiovelle, soitat poliisit. Sinä määräät rajat. Jos raivokohtaukset jatkuu, se on pysyvä no-contact. Teet sen lapsesi turvallisuuden vuoksi ja oman hyvinvointisi tähden, jotta voit jaksaa olla vamhempi. Kus+päitä narsisteja on maailma täynnä mutta heitä ei tarvi sietää.
Tuon ikäistä persoonallisuushäiriöistä ei terapioilla paranneta.
Ymmärrän pattitilannettasi.
Tuttavapiirissä samanlainen ongelma.
Pahinta on juuri se, ettei narsistityypit ollenkaan tajua omaa kauheaa käytöstään ja sitten jos siitä sanookin, aletaan oksettavasti nöyristelemaan ja makeilemaan, joka tuntuu melkein vielä oksettavammalta.
Kannattaa vaan pitää puhelut hyvin lyhyinä tyyliin, pitää mennä: "perunat kiehuu", "ovikello soi", "joku soittaa juuri", "lapsella joku ongelma" ym ym.
ja vierailut vain pieninä piipahduksina. Sanot, että pakko mennä töihin/harrastukseen/mitä hyvänsä.
Isällesi ehkä tekisi hyvää päästä sieltä kotoa pois välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot ehdot. Sitten kun käytös muuttuu. Sitten voidaan keskustella. Vanhempasi menevät terapiaan. Tuovat todisteeksi että ovat käyneet. Jos eivät käy, ei ole halua muutokseen. Eivät ole aikasi arvoisia.
Jos menevät terapiaan, se on alku uudelle. Sen jälkeen pieninä palasina uusi yritys. Jokaisesta mokasta tulee jäähyä vähintään 6 kk totaalista no-contactia, ihan sama kuinka pieni. Jos vanhemmat tulee kotiovelle, soitat poliisit. Sinä määräät rajat. Jos raivokohtaukset jatkuu, se on pysyvä no-contact. Teet sen lapsesi turvallisuuden vuoksi ja oman hyvinvointisi tähden, jotta voit jaksaa olla vamhempi. Kus+päitä narsisteja on maailma täynnä mutta heitä ei tarvi sietää.
Tuon ikäistä persoonallisuushäiriöistä ei terapioilla paranneta.
Ei se välttämättä ole pershäiriö. Voi olla hormonit, kuormitus tms. Älkää nyt hyvät ihmiset puoskaroiko noita kotitekoisia diagnooseja heppoisin perustein, asiaan perehtymättä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä puolisosi/kumppanisi/lapsen toinen vanhempi on asiasta mieltä?
Hän on samaa mieltä että äitini on yksi rasittavimmista ihmisistä kenet hän on tavannut. Väärinkäsityksiä tulee äidin kanssa kokoajan.. kokoajan saa kiertää ja kaartaa ja varmistaa ettei hän pahoita mieltään milloin mistäkin. Siitä huolimatta hän sietää äitiäni paremmin kuin minä. Äitini on ollut suoraan miehelleni töykeä ja hän myös moittii miestäni minulle...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot ehdot. Sitten kun käytös muuttuu. Sitten voidaan keskustella. Vanhempasi menevät terapiaan. Tuovat todisteeksi että ovat käyneet. Jos eivät käy, ei ole halua muutokseen. Eivät ole aikasi arvoisia.
Jos menevät terapiaan, se on alku uudelle. Sen jälkeen pieninä palasina uusi yritys. Jokaisesta mokasta tulee jäähyä vähintään 6 kk totaalista no-contactia, ihan sama kuinka pieni. Jos vanhemmat tulee kotiovelle, soitat poliisit. Sinä määräät rajat. Jos raivokohtaukset jatkuu, se on pysyvä no-contact. Teet sen lapsesi turvallisuuden vuoksi ja oman hyvinvointisi tähden, jotta voit jaksaa olla vamhempi. Kus+päitä narsisteja on maailma täynnä mutta heitä ei tarvi sietää.
Tuon ikäistä persoonallisuushäiriöistä ei terapioilla paranneta.
Näin itsekin ehdottomasti ajattelen. Täysin tuhoon tuomittu ajatus että äitini jotenkin hyötyisi terapiasta. Hän on mielestään normaaleista normaalein ihminen... Ja vastustaa ajatuksenakin kaikkea terapiaa turhakkeena.
Miksi jäätte yöksi raivokohtauksen jälkeen? Kun raivari alkaa poistuttua paikalta, toteat vain, ettet halua itse kuunnella raivoamista ja ettet halua lapsesi sitä kuulevan.
Vai oletteko julkisten varassa ettekä omalla autolla? Jos omaa autoa ei ole soita taksi ja yöpykää lähimmässä hotellissa. Ei se yksi yö ja taksimatka niin paljoa maksa.
Miksi et voisi sanoa rehellisesti ettet halua tavata? Toki he voivat tivata syytä, mutta voit sulkea puhelimen, jos et halua kertoa.
Sehän meillä suomalaisille on vikana ettei me puhuta kuin terapeuteille. Oikea osoite olisi ihan muu.