Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten sanoa vanhemmille ettei halua tavata sanomatta ettei halua tavata
11.09.2025 |
Tulee aina äärimmäisen raskas olo puhuessani äitini kanssa puhelimessa. Vie henkiset voimavarana äärimmilleen. Isääni suhtaudun neutraalisti mutta he ovat yhdessä ja haluaisivat yhdessä aina perhettäni nähdä.
Näen vanhempiani pari kertaa vuodessa mutta sekin on aivan liikaa. Pelkkä puhelimessa puhuminen on äärimmäisen raskasta koska koko hermoston on aina silloin jännittyneessä tilassa...
En halua vanhemmilleni enää kylään koska tällöin usein joudumme panttivanki tilanteeseen äitini saadessa raivokohtauksen illalla.. ja sinne pitää jäädä yöksi jäätävään tunnelmaan. Jne.
Äitini saa usein raivareita ja sai niitä myös ollessani lapsi. Hän pitää itseään täysin normaalina, ei ole koskaan pyydellyt käytöstään anteeksi ja pitää itsestäänselvyytenä sitä että haluamme nähdä.
Ymmärrän että he halusivat lapsen lastaan nähdä mutta ylikuormitun jo pelkästä puhelusta äitini kanssa. Joskus tuntuu että menisin kirjaimellisesti mieluummin vaikka raisk****vaksi kuin tapaan äitiäni mutta jotenkin silti aina lupaudun että nähdään vaikka sitten parin kk päästä tai jtn kun hän on ns ystävällinen puhelimessa... Koskaan en kuitenkaan pidä hänestä tai hänen kanssaan puhumisesta vaan päin vastoin tulee kokonaisvaltainen pahanolon tunne.
Aivan kuin olisin jossain orjuus ihmissuhteessa perheeseeni ja kuvittelen itsekin että heillä on poistamaton oikeus minuun ja poikaani.
Pitäsi varmaan puhua jollekin psykologille tästä mutta enpä tiedä mitä se auttaisi.. en haluaisi puhua tästä asiasta kasvotusten kellekään. Siinäkin vaan repii haavat auki..
Ja turha luulo että äidille voisi asiasta puhua. Raivoamista siitä on tiedossa. Se on selvä. Ja hänen mielestään se on aina jonkun toisen syy ja hän on raivoamiseen oikeutettu. Olen valistanut itseäni ja kyseessä on mielestäni ohutnahkainen piilonarsisti joka yrittää tekeytyä aina hyväntekijäksi. Hyi hel***i..
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko tavata julkisella paikalla? Voit vaikka varata mökin jostain ja ohikulkumatkalla vain moikata nopeasti. Me tehtiin tällä tavalla, mutta eri syystä. Tai sitten vaan sanot, että ette kaipaa vieraita ettekä jaksa matkustella.
Tämäkin on hyvä pointti. Sitten jos nähdään niin ei suoraan kyläilyä.. ja julkisella paikalla..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi jäätte yöksi raivokohtauksen jälkeen? Kun raivari alkaa poistuttua paikalta, toteat vain, ettet halua itse kuunnella raivoamista ja ettet halua lapsesi sitä kuulevan.
Vai oletteko julkisten varassa ettekä omalla autolla? Jos omaa autoa ei ole soita taksi ja yöpykää lähimmässä hotellissa. Ei se yksi yö ja taksimatka niin paljoa maksa.
Aloin parina kertana pakata tavaroita mutta mieheni ei suostunut lähtemään yötä vasten... Kamala tilanne.. ja kerran lähdettiin ns karkuun ja kuulinkin valitettavasti että äitini oli putkassa seuraavan yön..
En haluaisi itsekään uskoa että tämä on totta ja minun perheeni. En toisaalta ihmettele miksi äidillä on kova tarve pyrkiä siihen että kaikki on ulospäin normaalia perhe-elämää.. ristiriita on niin raju. Ja hänellä on varmaan vaikeuksia sietää itseään. Ajattelen että hän tarvitsee minut syntipukikseen..olen syypää hänen raivoonsa. Sitä olin jo lapsena. Se on lähtenyt lapasesta. Se on varmaankin äitinikin etu että alan vetää rajoja. Lapsenikin takia.
Alue: Aihe vapaa
Voi olla.. mutta sitä se on ollut sen 30 vuotta kun äidin olen tuntenut. Hän on täysin sokea omalle epävakaalle käytökselleen. Vaikka kieltämättä hän on biologinen äitini ja periaatteessa haukun tässä omaa geeniperimääni.. hän ei ole mikään penaalin terävin kynä.. ihan hyvässä työssäkin hän on mutta looginen päättely kyky on aika heikko ja sen lisäksi ajattelee aina päällimmäisenä negatiivista muista.. paitsi veljistäni. Minä olen saanut syntipukin roolin perheessä. Ja isäni myös aina tarvittaessa. Äitini projisoi aina omat vajaavaisuutensa ja petymyksensä muihin.