Oon niin yksin.

On kavereita ja sukulaisia joihin voi pitää yhteyttä. Itse olen hyvin epäsosiaalinen, mutta TIEDÄN että moni ihminen aina ilahtuu kun menen/pyydän kylään tai kahville, esim. perheenjäsenet, sukulaiset, ystävät (vanhat opiskelukaveti, työkaverit jne.)

Voi kulua todella pitkä aika kun kukaan ei ota yhteyttä. Yleensä se olen vain minä joka soittelen muille. MUTTA vaikka tiedän, etten ole maailman 'hauskinta' seuraa, läppä ei lennä enkä muutenkaan ole kovin mielenkiintoinen ihminen niin seurani kelpaa silti. Olen opetellut kuuntelemaan, olemaan positiivinen ja iloinen, hymyilen paljon, katson silmiin. Olen tutustunut muutamaan naapuriin, käynyt perhekahviloissa, ollut aktiivinen MLL-paikallisyhdistyksessä ja toisessa yhdistyksessä (ei liity lapsiin). Olen kuulunut ainakin kolmeen yahoo-lapsiyhteisöön ja ollut aktiivisesti järjestämässä tapaamisia. Olen järjestänyt serkkutapaamisia ja soitan ihan säännöllisesti muutamille vanhoille kavereille, vaikkei heidän puolelta kuulu mitään.

Jonkun kanssa käydään kuuntelemassa musiikkia ja istumassa ravintolassa, jonkun kanssa oopperassa ja teatterissa, jonkun kanssa sauvakävelyllä ja naapurin äidin ja lapset pyydän kotiin kylään. Niin, onhan se rasittavaa kun itse täytyy tehdä kaikki työ, mutta jos ei halua olla ihan yksin..