Otanko yhteyttä biologisiin sisaruspuoliini?

Biologiselta isältäni meni pupu pöksyyn. Hän ei uskalla kertoa olemassaolostani vaimolleen tai muille lapsilleen. Minä en haluaisi, että olemassaoloni aiheuttaisi kitkaa isäni ja hänen vaimonsa välille. Äidistäni ei ole kyllä uhkaa heidän parisuhteelleen, sillä vanhempani eivät ole pitäneet yhtettä sitten minun siittämisen aikojen. Mutta miten sisaruspuoleni? Olisi mukavaa tutustua nyt kun me kaikki olemme jo 30+ vuotiaita ja elämme samankaltaista elämänvaihettakin eli lapsiperheellisiä ollaan kaikki. Minä tiedän, mutta he eivät...

paljastui isänsä kuoltua, että isällä oli lisäksi kolmen muun naisen kanssa lapsi. Kaksi niistä tyttöä ja nimenä Katariina, kuten päähenkilölläkin. Hmm.. Ehkä ottaisin sinuna jo nyt yhteyttä.

Minua ei ole tunnustettu virallisesti, enkä sitä kaipaakaan. Olen niin vanhaa vuosikertaa, että minulla ei ole edes oikeutta vaatia tulla tunnustetuksi (lakimuutos jokus 70-luvulla toi mahdollisuuden lainmuutoksen jälkeen syntyneille lapsillekin vaatia tunnustamista ).



Kiinnostaisi vain tutustua sisaruspuoliini. Pientä toivoa on, että jopa pitäisimme toisistamme ja ystävystyisimme. Isäni on suhtautunut minuun ihan ok ne harvat kerrat kuin olemme tavanneet. Hän vain haluaa suojella vakaata elämäänsä vaimonsa kanssa, ettei enää tarvitsisi selvitellä menneitä hänen kanssaan. On siis pupu pöksyssä. Minun ja sisaruspuolten oikeudet?



ap

isäsi vaimolle aika suuri paukku, lähinnä ehkä siksi, että isäsi on elänyt yli kolmevuosikymmentä valehdellen vaimolleen yhdestä maailman suurimmasta asiasta.



Yritä ottaa isääsi huomioon mahdollisimman paljon (kun otat yhteyttä sisaruksiisi...).

Tai hänellä saattoi olla välirikko vaimoonsa. Hän ei ehkä ole kertonut vaimolleen mitä teki tuon välirikon aikana - sai aikaan minut.



Isäni on tiennyt minusta vasta muutaman vuoden ajan, joten ei ole salannut minua vaimoltaan niin kauu kuin joku oletti.



ap

ap

Pappa oli kaikessa hiljaisuudessa maksanut koko ajan elatusmaksua.



Äiti on koko elämänsä kärsinyt ja valittanut yksinäisyyttään kun on ainut lapsi mutta nyt on ikää (56v) jo niin paljon ettei hän halua ottaa mitään yhteyttä koko mieheen.



Minä ja siskoni haluaisimme kovasti tutustua enoomme ja meillä saattaa olla serkkujakin..

Mutta kätemme ovat sidotut koska äiti käpertyy itseensä.



En tiedä tietääkö enomme meistä mitään.

Me haluaisimme tietää hänestä.



Sanoisin sinulle että ota yhteyttä ennen kuin on myöhäistä.

että olemme tutustuneet toisiimme vasta muutama vuosi sitten. Mitä muutakaan voisin kuin haluta tutustua sisaruspuoliini? Elämä on selvitettävänä.



ap

Vaikka ei oilisikaan juridisia perimisoikeuksia jne, niin olet kuitenkin isäsi lapsi. Sinulla on oikeus perheeseen ja sukuun, ja joskus totuus tekee kipeää niinkuin nyt isällesi ja erityisesti tämän vaimolle. Isäsi täytyisi kuitenkin aikuisena miehenä kantaa vastuu teoistaan. Mielestäni sinun ei edes tarvitsisi kauheasti isääsi varjella tässä. Ei tämä niin ennenkuulumatonta ole, että löytyy näitä avioliiton ulkopuolisia lapsia.



Voittehan sitten sisarustesi kanssa miettiä, miten asian kanssa edetään, he tuntevat äitinsä ja vanhempiensa avioliiton paremmin.



Oman elämäsi kannalta voisi olla oikein hyvä nyt tuoda asiat valoon. Kun et kerran ole edes vaatimassa mitään rahoja tms, ei kellään pitäisi olla mitään valittamista. Ja on surullista että et peri mitään, mielestäni siihen pitäisi olla oikeus. Ei ole sinun vikasi että olet syntynyt avioliiton ulkopuolella.



Äkkiä ajateltuna saattaisin olla lopulta iloinen, että löytyy uusi sisarus. Vaikka olisihan se kurjaa, että samalla tulisi ilmi isän petturuus.

Mutta esim. mieheni ei ole ottanut yhteyttä velipuoleensa vaikka tietää että velipuolikin on olemassa. Ei ole nähnyt isäänsäkään kolmeenkymmeneen vuoteen eikä edes puhunut hänen kanssaan sen jälkeen kun vanhempansa erosivat. Jos olisin mieheni tilaneessa haluaisin tavata sekä velipuolen että isän. Mutta mieheni ei siis jostain syystä halua. Ei edes tiedetä, että tietääkö mieheni velipuoli, että hänellä on muutama sisarpuoli.

Ota yhteyttä sisaruspuoliin. Onhan se sen vaimolle varmaan vähän tiukempi paikka, mutta totuushan se siinä ilmi vain tulee. Sitä faijaa on ihan turha sääliä, kyllä miehen pitäisi olla sen veraan mies että myöntää rohkeasti tekosensa varsinkin kun tapahtumasta on jo noinkin pitkä aika. Voi olla että sisaruspuolet ei halua kuulla susta mitään, mutta sen saa tietää vain kokeilemalla. Kaikkein paras olisi jos se vässykkä isukki esittelisi teidät toisillenne ja sanoisi että rapatessa roiskuu ja tässä on nyt sitten yksi roiske...

ilmoittaa olemassa olostani myös sisaruspuolilleni. Olen myös ajatellut infota asiasta isääni etukäteen. Hän saa kertoa itse jos haluaa ja jos ei kerro, niin minä voin kertoa. Hyvä näin? Yritän edetä hitaasti, mutta onhan tässä taas jo odotettu vuosikausia, että ei enää kovin kauaa aikaa isällekään aikaa sopeutua. Eihän?



ap

Kirjoita vaikka kirje jossa selität asian. Isällesi vaikka viikko aikaa halutessaan tuoda asia esiin vaimolle ja/tai lapsille.



Mielestäni on ihan identiteettisi tähden tärkeää että saat yhteyden sukulaisiisi, että olet heillekin olemassa. Isättömyys on varmasti jättänyt sinuun jälkiä ja jospa jotkut haavat voisivat vähän parantua nyt. Ja totuus vapauttaa lopulta isäsikin, ei hän siihen kuole.

Kirjoita kirje ja pyydä ottamaan yhteyttä. Älä suoraan lähesty sisaruspuoliasi, koska et oikeasti voita sillä mitään. Asia tulee olemaan heille sen verran suuri shokki, että todennäköisesti saat vain haukut niskaasi ja et edes tapaa heitä koskaan. Anna isäsi valmistella heitä asiaan.

Pelkään kirjeen päätyvän vääriin käsiin... Ajattelin kertoa puhelimessa tai tavatessa isälleni aikeistani.



ap

Hehän ovat jo aikuisia ja heillä on omat perheensä, ei välttämättä kannata heti alkuun sotkea isän puolisoa mukaan.

Jos omalle kohdalleni tulisi moinen tilanne, että kuulisin isällä olleen syrjähypyn, olisin kyllä kiinnostunut tapaamaan tämän sisaruksen mutta samalla olisin huolissani äidistäni. Ehkä äitiä olisi helpompi tutustuttaa asiaan, kun lapset olisivat ensin ehtineet käsitellä tapahtunutta keskenään.

Näin kävi tuttavalleni joka on annettu kaksoissisaruksensa kanssa adoptioon alle kaksi vuotiaana.



Aikuisena on selvittänyt taustojaan adoptioäidin kuoltua ja bioäiti ei ole halukas edes näkemään tätä naista ja hänen lapsiaan.



Oli soittanut sisarpuolelleen ja hänkään ei halua tavata.



Tuttavan äiti on kasvattanut perheen ja ilmeisesti salannut näiden adoptoitujen lastensa olemassaolon ja tällä bioäidille on syntynyt kaksoset myös myöhemmin.



Sotkuinen homma ja arvannet että tuttavani on todella surullinen, juureton vailla sukua kun adoptiovanhemmatkin ovat jo molemmat kuolleet.

Näin oli mieheni suvussa. Mun täytyy sanoa, että itse en haluaisi tuollaista yllätystä :(. Ottamalla yhteyttä saatat pilata myös näiden sisarpuoltesi välit isäänsä. Oletko miettinyt sitä? Ei tuo ole yleensä mikään ilouutinen kenellekään.

Ystävämme ja lapsemme kummisetä (jonka isä kuoli ennen kuin ystävämme syntyi) kuuli aikuisena, että hänellä on pari vuotta vanhempi sisarpuoli. Sisko otti yhteyttä ystäväämme muutama vuosi sitten.



Kumpikin sisaruksista oli kasvanut ainoana lapsena, ja "yllätyssisarus" on ollut heille rikkaus. Olivat heti samalla aaltopituudella, ja huumorintaju on samanlainen. Ovat hurjan paljon läheisempiä kuin useimmat tuntemani sisarukset nykyään.

Isäni sai ennen minua ja veljeäni 3 lasta, jotka ovat nyt n. 40 vuotiaita. Äiti ja isä erosi isän alkoholismin vuoksi, kun veljeni oli vielä vauva. Sain aikanaan tietää näistä sisaruspuolista ja kirjoitin heille pienen kirjeen, jossa kerroin hiukan itsestäni yms. Olihan se pienoinen pettymys, kun kukaan heistä ei vastannut.

Luulen, että heitä ei kiinnosta kuulla minusta mitään koska he eivät todennäköisesti ole pitäneet isäämme mitään yhteyttä sitten lapsuusajan. No, perunkirjoituksen yhteydessä sitten tavataan.