Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaako väitöskirjaprosessiin lähteä?
09.09.2025 |
Heti alkuun kerron, että minulla ei ole rahoitusta, enkä ole vielä hakenut jatko-opiskelijaksi. Olen hahmotellut paria tutkimussuunnitelmaa jo jonkin aikaa, ja meinannut lähestyä muutamaa proffaa tiedustellakseni ensin ohjaustilanteesta. Valmistuin maisteriksi vuosia sitten (gradu kiitettävä) ja oman alan työllisyysnäkymät ovat huonot. Katson, että tohtorintutkinnolla erottuisin työmarkkinoilla muiden hakijoiden joukosta, ellen sitten päätyisi akateemiselle uralle väiteltyäni, mitä pidän mieluisana vaihtoehtona.
Rahoituksen epävarmuus kuitenkin mietityttää. Työkkäri on tehnyt selväksi, ettei se hyväksy enää enempää opiskeluja. Yliopistolla ei ole palkkatyötä tarjolla. Opetustöitäkään ei ole. Yliopisto esittää jatko-opiskelijalle kuitenkin toiveen, että hän keskittyisi opintoihin kokoaikaisesti. Säätiöistä haettava rahoitus on siis ainoa mahdollisuuteni, mutta kuinkakohan todennäköistä koko haun onnistuminen edes on?
Entä mitä tapahtuisi, jos tulisin kesken prosessin raskaaksi? Haaveenani on saada ainakin yksi lapsi ja erään sairauden takia yrittäminen ei voi odottaa. Olen 30-vuotias.
Kiitos!
Kommentit (8)
Apurahan saaminen riippunee alasta, aiheesta ja tutkimussuunnitelman laadusta, eli vaikea sanoa. Itse sain säätiöltä heti apurahan mutta sitä pitää hakea joka vuosi uudestaan ja se on ollut välillä katkolla. Mitään työsuhteen etuja siihen ei sisälly äitiyden suhteen. Jos sinulla on palkkatyö niin pysyisin siinä. Apurahatutkijuus sopii ihmiselle, joka sietää paljon epävarmuutta ja jolla on suunnitelma B. Se sopii huonosti yhteen perheen perustamisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väikkäri ja lapsi onnistuu jos sulla on hyvä ja sitoutunut tukiverkosto paikkakunnalla. Puolison tai kumppanin varaan ei kannata laskea, menee pian parisuhde, tarvitset esim isovanhemmat jotka viitsivät täyttää ja tyhjentää pyykkikonetta ja laittaa sopan hellalle lastenhoidon lisäksi.
Aika harvalla löytyy näin sitoutuneita läheisiä.
En sen sijaan näe ongelmalliseksi tehdä osa-aikatyötä väikkärin ohessa. Kyllä yliopistollakin opettavat ja tekevät muutakin kuin väikkäriä. Kunhan jää riittävästi aikaa ja energiaa.
Tuttu teki väikkärin vaativan päivätyön ohessa, aikaa toki kului useampi vuosi, mutta sai sen lopulta. Riippuu aika paljon motivaatiosta, osa onnistuu siinä missä joku toinen ei ikinä saisi edes aloitetuksi.
Ja uran saa ilman väikkäriäkin eli mieti, löytyykö sinulta oikeasti halu tehdä tutkimusta niin, että siedät epävarmuutta ja tiukkaa taloutta.
Tuossa iässä tohtorin tutkinto on työnhaussa ennemmin este kuin hidaste. Työnantajat katsovat sinun olevan liian teoreettinen ihminen käytännön töihin, lisurikin voi olla vastaavanlainen este.
Ei ole sen väärti! Mieletön puristus. Tee nyt se lapsi vaan ,jos onnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa iässä tohtorin tutkinto on työnhaussa ennemmin este kuin hidaste. Työnantajat katsovat sinun olevan liian teoreettinen ihminen käytännön töihin, lisurikin voi olla vastaavanlainen este.
Tämä on jo niin kulunut perustelu vuosikymmenien takaa. Tulee yleensä sellaisilta tyypeiltä, joilla on takana venyneet opinnot ja keskinkertaiset maisterin paperit kauppakorkeakoulusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On niitä työttömiä tohtoreitakin Suomessa. Mutta itsehän todistit, että muksun vuoro on ensin. Eli ensin tärkeysjärjestys ja sitten navigointi...
ei kannata, kannattaa ruveta työttömäksi suoraan ilman huuhaa tutkimuksia ja suoraan ruokajonoon!
Alue: Aihe vapaa
Löytyisikö täältä kokemuksia? :)
Ap