Mistä voisi johtua että muut tyrmäävät unelmani?
Kun puhun unelmistani, monet suhtautuvat niihin epäilevästi. Ainoat jotka tukevat minua ovat perheenjäseneni ja erittäin läheiset ystäväni. Kuitenkin muutamat muut, aina tapailukumppanista muutamaan kaveriin vähättelevät niitä. Myönnän että olen usein porukan pelle, mutta samalla olen erittäin aikaansaava kun teen asioita jotka tuottavat minulle iloa. Esimerkiksi kerroin harkitsevani kouluttautumista paremmin ja sain lähinnä naurunpyrskähdyksiä; Ai sä kouluun, ei kai sentään. Yms.
Ja kuten mainitsin, niin tiedän olevani luonteeltani menevä ja vähän sellainen pelleilevä tyyppi. Minulla on tapana heittäytyä täysillä siihen mikä tuntuu oikealta. Toki isojen päätösten edessä kysyn usein muiden mielipidettä, vaikka olisin jo päättänyt mitä teen.
Kommentit (15)
Varmaan omat unelmat jäänyt toteuttamatta. Haluaa että muutkin epäonnistuu eikä edes yritä parantaa omaa tilannettaan. Hyvin tuttua. T. Pieneltä paikkakunnalta lähtöisin
Eivät osaa kuvitella itseään tekemässä samaa. Kapeakatseinen näkökanta laukaisee defenssin. Jaa enemmän unelmia heidän kanssa, jotka inspiroituvat kanssasi.
Jospa se unelma on heille niin yllättävä, että eivät oikein osaa asennoitua siihen.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Itselläni on ADHD ja kuullut läpi elämäni ettei minusta tule mitään kun kaiken lopetan kesken ja motivaatiota ei ole. 35v. löysin oman polkuni. Olen sosiaalialalla yksikönpäällikkönä nykyään.
Sanani sinulle on, että usko itseesi. Myös mieti millaisia ihmisiä pidät lähelläsi.
Ikävää että sinulla on ollut lähipiirissä lannistajia. Mitäpä nyt tuumivat sinusta?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Itselläni on ADHD ja kuullut läpi elämäni ettei minusta tule mitään kun kaiken lopetan kesken ja motivaatiota ei ole. 35v. löysin oman polkuni. Olen sosiaalialalla yksikönpäällikkönä nykyään.
Sanani sinulle on, että usko itseesi. Myös mieti millaisia ihmisiä pidät lähelläsi.
suojatyövirkoihin pääsee, kun kaveri palkkaa
Älä kerro suunnitelmista ja unelmista muille! Valtaosa ihmisistä on tuollaisia, suhtautuvat nuivasti, vähättelevästi ja lyttäävästi. Anna saavutustesi puhua puolestasi. Kyllä he sitten huomaavat aikanaan, kun olet päässyt kouluun tai mitä nyt ikinä tavoitteletkaan. Jos sinulla on kannustavia luottoläheisiä, kerro aikeistasi ainoastaan heille.
Anna nauraa. Naura sitäkin iloisemmin kun kuljet valitsemaasi polkua.
Tärkeintä on uskaltaa.
Ap en ollenkaan epäile, ettetkö tosiaan heittäydy täysillä, kun jostain innostut. Mutta kauanko se sun innosuts kestää ja hoidatko asiat pitkäjänteisesti loppuun asti, vai heittäydytkö jo seuraavaan innostukseen ennen kuin edellisestä kehittyy mitään?
tämähän usiempien ongelmana oikeasti on ja tämä estää heitä saavuttamasta. Sun on nyt sit aika näyttää, että pystyt innostumisen ja heittäytymisen lisäksi myös kestävään sitoutumiseen ja työhön. Sitkeyttä matkaan, kyllä se siitä!
Itse en ole koskaan kertonut haaveistani muille. Tiedän, että hymistään ja ihmetellään. Lisäksi noloa, jos homma epäonnistuu. Toteutan haaveitani pikkuhiljaa, ja muut saavat tietää, kun ne toteutuvat.
Kritisointi ja päteminen on valitettavasti joidenkin tapa reagoida toisten unelmiin. Sellaisille ei kannata jakaa mitään elämästään.
Sä olet onnekas kun sulla on monta ihmistä, jotka kannustaa. Mieti sitä että joillain ei ole ketään kannustamassa.
Ei kannata sellaisille jatkossa kertoa suunnitelmistaan. Voivat olla kateellisiakin.
Ihmiset, jotka eivät uskalla toteuttaa omia unelmia ovat kateellisia niille, jotka uskaltavat.
Kuulostaa tutulta. Itselläni on ADHD ja kuullut läpi elämäni ettei minusta tule mitään kun kaiken lopetan kesken ja motivaatiota ei ole. 35v. löysin oman polkuni. Olen sosiaalialalla yksikönpäällikkönä nykyään.
Sanani sinulle on, että usko itseesi. Myös mieti millaisia ihmisiä pidät lähelläsi.