olen 47v ja tuntuu, että olen 60v :( Mitähän sitten tosissan 60 vuotiaana tuntuu?

Olen 60 ja tuntuu kuin olisin vieläkin 25.

Ihan mukavalta tuntuu, kun saa olla terve. Nyt osaa jo nauraa itselle ja nauttia pienistä, iloa tuottavista asioista. Parasta on "vertaistuki" eli samanikäiset ystävät, jotka ovat kokeneet samat ajat kuin itse.

Kuinka sinä voit tietää miltä tuntuu olla 60-vuotias?

MInä koin 15- vuotiaana olevani 60-vuotias. Nyt olen 58 ja koen olevani 15v 

Vierailija kirjoitti:

Kuinka sinä voit tietää miltä tuntuu olla 60-vuotias?

En minä tiedäkään, sitäpä tässä kysyn. Oletan, että jos nyt tuntuu tältä, niin ei tämä ainakaan paremmalta ala tuntumana kun vanhenee. Vai kokeeko sitä jonkun ihme glowuppin?

Fyysisesti joo, mutta henkisesti tunnen olevani max 30-vuotias. Lisäksi elämänkokemuksista puuttuu miltei kaikki ne sellaiset virstanpylväät joita seuraavaksi viisikymppisiään viettävällä yleensä on. Usein pitää oikein erikseen muistuttaa itseään, että ehei! tämä mistä haaveilet ja/tai minkä toteuttamista pidät ajankohtaisena lähitulevaisuudessa on asia minkä aika oli ja meni jo etkä saanut toteuttaa sitä ikinä.

Sen jälkeen onkin sitten taas aina astetta alakuloisempi olo eikä huvita vähään aikaan mikään ja siitä seuraa taas se, että liikkuminen / itsestä huolehtiminenkin on retuperällä säännöllisesti ja sen kyllä tuntee olossaan. Valitettavasti motivaatiota laskee hurjasti se, että mikään ei ikinä muutu paremmaksi ns isossa kuvassa vaikka sitten ottaakin taas itseään niskasta kiinni ja tsemppaa itsensä lenkille ja katsoo mitä suuhunsa pistää. Elämä on silti ihan vääränlaista.

Ehkä hormonitoiminta muuttui osalla. Ja jos on pari vaivaa se pahentaa. Muistakin tuntuu siltä. Toivottavasti ei koko ajan. 

Vierailija kirjoitti:

Fyysisesti joo, mutta henkisesti tunnen olevani max 30-vuotias. Lisäksi elämänkokemuksista puuttuu miltei kaikki ne sellaiset virstanpylväät joita seuraavaksi viisikymppisiään viettävällä yleensä on. Usein pitää oikein erikseen muistuttaa itseään, että ehei! tämä mistä haaveilet ja/tai minkä toteuttamista pidät ajankohtaisena lähitulevaisuudessa on asia minkä aika oli ja meni jo etkä saanut toteuttaa sitä ikinä.

Sen jälkeen onkin sitten taas aina astetta alakuloisempi olo eikä huvita vähään aikaan mikään ja siitä seuraa taas se, että liikkuminen / itsestä huolehtiminenkin on retuperällä säännöllisesti ja sen kyllä tuntee olossaan. Valitettavasti motivaatiota laskee hurjasti se, että mikään ei ikinä muutu paremmaksi ns isossa kuvassa vaikka sitten ottaakin taas itseään niskasta kiinni ja tsemppaa itsensä lenkille ja katsoo mitä suuhunsa pistää. Elämä on silti ihan vääränlaista.

Tuo tuskin johtuu iästä. Asenteestahan tuo on kiinni.