Miten ihmeessä joku on aina ongelmissa?

ongelmistaan, heillä ei ratkaisutaitoja eikä kykyä neuvotella asioista. Suurin syy on temperamentti ja se, etteivät saa omaa tahtoaan lävitse.

miettinyt samaa yhden ystäväni kohdalla. Ja nämä ongelmat ovat todellisia, eli ystäväni ei esim. liiottele. (Äidin sairastuminen, ystävän kuolema, epäonnea miesten kanssa jne jne.)

Jotenkin kuitenkin tästä ihmisestä huokuu, että ei odota tai koe ansaitsevansa parempaa. Vetääkö se jotenkin puoleensa onnettomuuksia..

Huonoa tuuria ajallisesti ystävälläsi, joskus se menee vain niin...

miettinyt samaa yhden ystäväni kohdalla. Ja nämä ongelmat ovat todellisia, eli ystäväni ei esim. liiottele. (Äidin sairastuminen, ystävän kuolema, epäonnea miesten kanssa jne jne.) Jotenkin kuitenkin tästä ihmisestä huokuu, että ei odota tai koe ansaitsevansa parempaa. Vetääkö se jotenkin puoleensa onnettomuuksia..

Mie uskon et tuo johtuu asenteesta.



Jos on peruspositiivinen ja elämänmyönteinen varmasti etsii elämästään ne hyvät asiat ja kertoo niistä.



Sitten ite taas kuulun näihin "aina ongelmissa" olijoihin. Aina on jotain vialla ;)



Ei sillä, on elämäni melkoista hullunmyllyä ollutkin viimesen neljö viisi vuotta. Masennusta, osasto ja ambulanssireissuja, omilleen muuttoa, kahden koulun keskeytys ja kolmannen alotus, raha ongelmat, yksinöisyys...



Paljon tapahtuu elämässäni :D mie otan ne siis yleensä esille koska ne on mulle ns. merkittäviä ja vaikuttaa elämääni. Sitten taas jos haluan ni kyl mie löydän elämästäni sellasia perus hyväkin asioita ja en ole loppupeleissä paljoakaan ongelmissa,. Mut nuo jutut mitä kerroin voi antaa sen kuvan et oon ongelmien jatkuvassakin suossa.



Asenne kysymys siis musta.



Itse vaan annan elämän viedä ja yritän pysyä nykyään mukana. Omgelmia on mut eise tarkoita että elämäni enää huonoksi kokisin tai se sitä olisi.



Okei nyt menee jo epäselväksi varmaan mitä ajan takaa :) mutta sisi se oma asenne vasikuttaa, kuin myös se joka kuuntelee kun toinen kuulumisia kertoo. Jos toinen kokee kuulemastaan et toinen on aina ongelmissa, se ei tarkoita et niin välttämätttä oisi.

ystäväni koko elämän varrelle mahtuu paljon traagisia asioita. Insestiä lähipiirissä, henkisesti sairas mies, alkoholisoitunut lapsuudenkoti... Tästä huolimatta ystäväni on mahtava tyyppi. Jaksaa auttaa muita ja kuunnella huolia, ihana äiti lapsilleen. Tuntuu vain, että hän ansaitsisi parempaa.

Huonoa tuuria ajallisesti ystävälläsi, joskus se menee vain niin...

miettinyt samaa yhden ystäväni kohdalla. Ja nämä ongelmat ovat todellisia, eli ystäväni ei esim. liiottele. (Äidin sairastuminen, ystävän kuolema, epäonnea miesten kanssa jne jne.) Jotenkin kuitenkin tästä ihmisestä huokuu, että ei odota tai koe ansaitsevansa parempaa. Vetääkö se jotenkin puoleensa onnettomuuksia..

Ongelmat vahvistavat vaikka ne voivat joskus tuntua raskailta ja jopa ylitsepääsemättömiltä. Vaikka tuntuisi, että seinä olisi pystyssä siitä huolimatta aina ratkaisu löytyy jotakin kautta.

Ihmisen on hyvä puhua ja avautua jotta ei jäisi

ongelmiensa vangiksi.