Miten Suomessa tunnistetaan ja hoidetaan traumaperäiset sairaudet?

Juurikin noin.

Ihmiset ei tunnista tai tunnusta traumojaan. Häpeä ja muut tunteet on voineet jäädä koteloitumaan. Joskus trauman aiheuttajaa yrittää valkopestä. Traumoilla on tapana toistua. 

Ei mitenkään, niitä ei lääkärien mielestä ole.

Ei hoideta. Lähipiirissä on henkilö, jonka elämän raiskaus tuhosi täysin. Ei ikinä ilmoittanut siitä minnekään mutta pikkuhiljaa henkinen pahoinvointi sairastutti fyysisesti ja työkyvyttömyyseläkkeelle päätyi vain 50-vuotiaana. Kukaan lääkäri, hoitaja tai muu ammattilainen ei ole penkonut huonon voinnin juurisyitä, kulloistakin oiretta hoidetaan jotenkuten. Mutta siinä meni yksi elämä hukkaan ja me muut veronmaksajat maksetaan/pidetään hänet hengissä.

Traumaperäinen sairaus hoidetaan sen sairauden oireiden mukaan. Traumahan on ja pysty. Se on sen ominaisuus. Paskaako sille teet? Opettelet elämään sen kanssa. Hankit itse hoitoa sille sen mukaan, mistä on kyse. Fyysisiin vammoihin fysikaalista apua ja henkisiin psykiatrista.

Vierailija kirjoitti:

Traumaperäinen sairaus hoidetaan sen sairauden oireiden mukaan. Traumahan on ja pysty. Se on sen ominaisuus. Paskaako sille teet? Opettelet elämään sen kanssa. Hankit itse hoitoa sille sen mukaan, mistä on kyse. Fyysisiin vammoihin fysikaalista apua ja henkisiin psykiatrista.

* traumahan on ja pysyy.

Minkä takia tämä korjaa tekstiä siansaksaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei hoideta. Lähipiirissä on henkilö, jonka elämän raiskaus tuhosi täysin. Ei ikinä ilmoittanut siitä minnekään mutta pikkuhiljaa henkinen pahoinvointi sairastutti fyysisesti ja työkyvyttömyyseläkkeelle päätyi vain 50-vuotiaana. Kukaan lääkäri, hoitaja tai muu ammattilainen ei ole penkonut huonon voinnin juurisyitä, kulloistakin oiretta hoidetaan jotenkuten. Mutta siinä meni yksi elämä hukkaan ja me muut veronmaksajat maksetaan/pidetään hänet hengissä.

Höpöhöpö. Tuon juorun voit haudata. Ei ole mahdollista.

Ei niitä hoideta ainakaan julkisella puolella. Olen itse istunut erilaisissa keskustelutapaamisissa vuosikaudet psyk polilla tai järjestöpuolella. Mikään määrä keskustelua ei ole auttanut traumoista toipumiseen. Viimeisen parin vuoden aikana on tapahtunut merkittävä käänne parempaan. Aloin vihdoin tuntea niitä tunteita, joita olin padonnut jonkin traumaattisen tilanteen aikana tai sen jälkeen. Jokin asia muiden ihmisten kanssa laukaisi niitä. Mieleni oli kai riittävän hyvässä tilassa, että olin valmis vastaanottamaan näitä. Kokemukseni mukaan avain toipumiseen on siis tunneyhteys omaan kehoon ja tunneyhteys niihin traumoihin. 

Miten niin ei ole mahdollista? Kun on pää ja fyysiikka tarpeeksi sekaisin ja sairauslomaa erilaisissa pätkissä useampi vuosi takana niin kyllä työkyvyttömyyseläkkeelle voi päästä/joutua.

Ei hoideta. Yhden osaavan psykiatrin kerran tapasin omalla rahalla. Hän suositteli terapiaa mutta ei Suomessa ole osaavia terapeutteja eli se nyt on ajan hukkaa. Helpompi syödä niitä pillereitä. 

Esim. dissosiaatiota ei tunnisteta vaan leimataan skitsofreenikoksi ja uskotellaan, että ainoa vaihtoehto on ottaa neuroleptipiikki koko loppuelämän. Olen ollut tuossa kierteessä ja nyt eläkkeellä 35-vuotiaana lääkärit alkavat myöntämään, että mua on hoidettu täysin väärin 20 vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Esim. dissosiaatiota ei tunnisteta vaan leimataan skitsofreenikoksi ja uskotellaan, että ainoa vaihtoehto on ottaa neuroleptipiikki koko loppuelämän. Olen ollut tuossa kierteessä ja nyt eläkkeellä 35-vuotiaana lääkärit alkavat myöntämään, että mua on hoidettu täysin väärin 20 vuotta. 

Itsellä on nyt, 47-vuotiaana, diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö. 25 vuotta lääkitty masennuksena ja ahdistuneisuushäiriönä. Dissosiatiiviset tilat nähty ilm. jonain surullisuutena, vaikka en tunne niissä mitään tunnetta.

Ei mitenkään. Suomi on terveydenhoidon kehitysmaa. Kylmä, kova, julma, epäempaattinen.

Itseasiassa koko Suomi on muuttumassa oikeaksi paskavaltioksi kaikilta osin. Luokka-ja sääty-yhteiskunnan paluu.

Eliitti hurraa.

Onnekkaat saattavat saada traumaterapiaa tai esim. Emdr-hoitoa. 

Skitsofrenia löytyy dna-ketjusta. Skitsofrenia ei aiheuta aggressiivisuutta. Traumataustaiset saattavat triggeröityinä tehdä asioita, joista eivät jälkeenpäin muista oikeastaan mitään. Sinne dissosiaatioon katoavat muistot ja teot. 

Itse olen toipumisen tiellä mikä tulee jatkumaan pitkään. 

Olen saanut takkiin ja näytän sulkasatoiselta vesirotalta. Mieleni on vallannut välinpitämättömyyden verho, muistitilaa ei riitä mutta tasapaino on helpompi pitää.

Hyvin pienillä rahoilla eletään, mutta eipä sitä paljoa tarvitse.

Keskityn hyvään ja kirjoitan ja etsin tietoa.

Yhdentekevät asiat ja ihmiset feidaan.

Ruoka ja sen valmistus kiinnostaa.

Ihmisiin on tullut epäluottamus, vaikka peruspositiivinen olenkin.

Tai sitten se on aina ollut.

Teen vain ja ainoastaan juttuja, jotka sopii minulle, enkä ota vastuuta tuntemattomien asioista, ajatuksista, teoista, tekemättä jättämisistä.

Ap