Lue keskustelun säännöt.
Paskat säälifeikkikaverit jäivät historiaa- mieluummin yksin
05.09.2025 |
Olen kaikille se Ö-luokan jämäkaveri, joka pyydetään koska eihän sillä Marialla ole mitään tekemistä. Sitten ihmetellään kun mulla onkin menoja ja useimmiten ei ole edes. Sanon vaan että on menoja. En halua enää olla näiden lainausmerkeissä kavereiden kaveri.
Päätin, etten halua yhtään sääli-kaverisuhdetta. Jossa otetaan mukaan joskus ani harvoin silloinkin vain säälistä tai kun itse olen aikani vikissyt että eikö voitaisi nähdä. Apuja ollaan kyllä aina pyytämässä milloin missäkin pikkujutussa. En kestä ihmisiä, jotka ei ole tukena silloin kun menee huonosti ja voi olla iloinen silloin kun menee hyvin. Elämä parantui oikeasti 1000-0 sen jälkeen kun oivalsin tämän, että mieluummin yksin kuin paskojen "kavereiden" kanssa. Ihan oikeasti! Stressi putosi sydämeltä kun pyytää vaan sen yhden kaverin joka oikeasti saa aikaa sua varten koska vaan. Harmi kun nähdään harvoin. Asutaan 400 km päässä toisistamme mutta ystävyys pysyy <3
Kommentit (13)
Itsellä ei ole edes tuota yhtä aitoa ystävää mutta kyllä tämä totaaliyksinäisyyskin on parempi mitä hätävarakaverina oleminen. Toki tympäisee tämäkin pidemmän päälle, mutta parempi kuitenkin vaikka joskus heikkona hetkenä sitä kaihoten miettii että olisi kiva istua vaihteeksi iltaa porukalla ja vaikka sitten vähän huonommallakin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säälifeikkikaverit.
Kaikkea sitä kuuleekin, kun vanhaksi elää.
Osa näistä kavereista kyttää ja seuraa koko ajan mun tekemisiä instasta. Ovat kyllä kiitettävän uteliaita, mutta kukaan ei tee pienintäkään aloitetta olla kiva ja tasapuolinen kaveri.
suurin osa ns. kavereista on aivan turhia ja sen tosiaan huomaa kun ei pidä yhteyksiä saa paljon aikaa kaikkeen muuhun eikä menetä mitään, päinvastoin
paljon tärkeämpää on antaa aikaa etenkin lapsille
nimimerkillä miespuolinen
On teillä sitten outoja "kavereita". Meillä on nuoruudesta saakka yhdessä ollut kaveriporukka ja viihdytään edelleen hyvin yhdessä, vaikka noista ajoista on 40 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko liiankin tarvitseva tai vaativa kavereiden suhteen? Heille riittää vähempi yhteydenpito ja sinä haluaisit tavata enemmän? Kun ja jos ei käy, suutut?
En suutu mutta en jaksa mitään vuosien tapaamista olemista tai ilman että he soittaisivat minulle. Jos soitan heille he eivät vastaa. Mitä se kaveruus on jos ei ikinä suostuta tapaamaan tai halutaan mukaan vain niinä kertoina kun haluan mennä yksin jonnekin. Pitäisikö kaveruus olla jotain fb-kaveruutta että chatissa jutellaan. just joo :D
En missään nimessä halua nähdä edes kuukausittain, mutta jos kerran puolessa vuodessa tulisi aito reilu ehdotus myös toiselta kahvilatreffeille tms. kivaa. Onko se sitten too needy? Mene ja tiedä :D
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On teillä sitten outoja "kavereita". Meillä on nuoruudesta saakka yhdessä ollut kaveriporukka ja viihdytään edelleen hyvin yhdessä, vaikka noista ajoista on 40 vuotta.
Hyvin monella ei ole. Muutot opiskeluiden ja töiden perässä katkovat helposti kaveruudet. Unohtamatt klassista erilleen kasvamista.
Olisi mielenkiintoista kuulla näiden paskojen säälifeikkikavereiden versio tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On teillä sitten outoja "kavereita". Meillä on nuoruudesta saakka yhdessä ollut kaveriporukka ja viihdytään edelleen hyvin yhdessä, vaikka noista ajoista on 40 vuotta.
Se olikin ennen digiaikaa ja somepaineita
Vierailija kirjoitti:
Oletko liiankin tarvitseva tai vaativa kavereiden suhteen? Heille riittää vähempi yhteydenpito ja sinä haluaisit tavata enemmän? Kun ja jos ei käy, suutut?
Itse pidän feikkeinä heitä jotka haluavat nähdä vain heidän ehdoillaan ja ovat tukea vailla, tarvitsevat nopeasti seuraa mutta silloin kun itse tarvitsisi samaa ei näy eikä kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko liiankin tarvitseva tai vaativa kavereiden suhteen? Heille riittää vähempi yhteydenpito ja sinä haluaisit tavata enemmän? Kun ja jos ei käy, suutut?
Itse pidän feikkeinä heitä jotka haluavat nähdä vain heidän ehdoillaan ja ovat tukea vailla, tarvitsevat nopeasti seuraa mutta silloin kun itse tarvitsisi samaa ei näy eikä kuulu.
Nimenomaan he käyttäytyvät noin. En minä. Minä olisin kyllä aina läsnä jos minullekin oltaisiin edes joskus heikkona hetkeneä tai onnellisena hetkenä myötäonnellisia.
Tää on niin totta!!