Äitni vänkää vastaan lähes kaikessa.
Keskustelu on aina sitä, että joudun antamaan periksi, että hän on tyytyväinen. Hän on koko elämänsä asunut 8 tuhannen ihmisen tuppukylässä ja hänen mielestään kaikkialla asiat menee samalla tavalla kuin sielä . Itse asun yli 70 tuhannen ihmisen kaupungissa ja voin sanoa, että elämä on kyllä hyvinkin erilaista. Harmittaa kun kaikki puhelut ja tapaamiset on sitä, että hän esim. kertoo kuinka paljon kaikkea tapahtuu kun on 2 (pientä) kerrostaloa naapurissa..... Minähän en sellaisesta tiedä mitään....
Kommentit (7)
Nuo vanhat ihmiset on usein tuollaisia, tynnyrissä kasvaneita.
Missä kohti oli vänkäämistä?
Minun äitini vänkää oikeasti vastaan.
Sitten kun sinullekin tulee ikää tajuat että äiti on ollut koko ajan ihan oikeassa kaikesta
Ei sille mitään voi. Asia vain pahenee äidin vanhetessa.
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun sinullekin tulee ikää tajuat että äiti on ollut koko ajan ihan oikeassa kaikesta
Ai laittomuuksissa?
Mun mutsi ei myöskään käsitä, että olen kasvanut myös kotoa poismuuton jälkeen. Olen keräännyt kokemusta, tietoa ja avartanut maailmaani samaan aikaan, kun hän on pyörittänyt pikkufirmaansa ja asunut samassa talossa 80-luvulta lähtien. Ja hänelle on kova paikka, jos oma kersa on jossain tietoviisaampi, avarakatseisempi tai elänyt erilaisessa ympäristössä kuin hän. Se on vain vanhemman pienuutta! Jos tosiaan on niin kapeakatseinen, ettei ymmärrä, että ihmiset ja maailma muuttuvat.
Kumpikin päättää omista asioistaan. Keskustelussa voi todeta vaan että on eri mieltä. Miten antaa periksi ja missä?