Lue keskustelun säännöt.
Mun elämä. Miten saisin kaiken paremmaksi?
25.08.2011 |
Meillä on 3 lasta, 5-,3- ja 1-vuotiaat. Vanhin lievästi kehitysvammainen. Käy kuntouttavaa päiväkotia. 3-vuotias ylivilkas, toistaiseksi kotihoidossa. 1-vuotias normaali ja toistaiseksi terveen paperit.
Arki ei suju. 3-vuotiaan kanssa on elämä yhtä taistelua aamusta iltaan. Mikään ei mene niinkuin normaalin lapsen kanssa. Päivärytmi on säännöllinen, sama kuin vanhimmalla päiväkodissa. 3-vuotias laittaa joka asiassa vastaan, heittäytyy veltoksi, huutaa kuin hyeena, tappelee vastaan, lyö potkii ja puree. Tekee tuhojaan (piirtää seiniin, raaputtaa auton maaleja yms, joka hetki kun käännän selkäni), karkailee. Saattaa esim. kakata lattialle ja nauraa päälle.
Korotan lapselle ääntäni, välillä pidän tiukasti kiinni, vien jäähylle rauhoittumaan jne. Kun lapsi ei saaa jotain asiaa periksi kiukustuu, lyö sisariaan ja huutaa. Yritän kaikkeni ja olen aivan puhki tähän elämään.
Meillä käy perhetyöntekijä kahdesti viikossa. Heidän mukaansa lapsella on turvaton olo. Ja tarvitsisi säännöllisemmän rytmin. Just. Meillä sellainen onkin. Olen ymmärrettävistä syistä väsynyt ja siivous yms. pyykkihuolto jää vähemmälle. Minua syyllistetään siitä ja annetaan ymmärtää että ongelma on minulla. En yksinkertaisesti vaan uskalla kääntää tuolle lapselle selkääni.
En kuitenkaan usko että 3-vuotiaan käytös on normaalia, enkä tiedä miksi hän on sellainen kuin on. Lapsi oli vauvana rauhallinen mutta heti kun sai jalat alleen, menoa ei ole pystynyt pysäyttämään sitten millään. Lapsi on muuten ikäisekseen hyvin kehittynyt, puhuu hienosti ja vaikuttaa älykkäältä.
Perhetyöntekijät eikä neuvola ota minua kuitenkaan tosissaan 3v:n ongelmien kanssa. En tiedä mitä kautta saisin pojan tutkimuksiin? Mitä ihmettä teen? En jaksaisi perhetyöntekijöiden syyllistämistä, kaipaisin konkreettisia neuvoja tuon tuholaisen kanssa. Joka paikassa herätämme huomoita, en yksinkertaisesti saa poikaa kuriin julkisillakaan paikoilla. Käytös on joka paikassa samanlaista, ei siis pelkästään kotona.
Ja mies, mies minulla on. Hyväntahtoinen ajattelematon tossukka, joka ei ymmärrä lasten kasvatuksesa mitään. Saattaa esim illalla laittaa lapsille dvd:n kun pitäisi pestä hampaat. Mies on kehityskelpoinen mutta hitaasti menee hänellekään mikään perille. Joskus tuntuu että olisi helpompaa ilman miestä ja keskenään lasten kanssa.
Auttakaa jos voitte. Kertokaa mitä voin korjata? Onko peli menetetty?
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja lapsia mukaan touhuihin, vaikka meneekin aikaa siihen.
Olenkin yrittänyt juuri tuota kehumista ja kannustamista.
Ulkoilemme paljon päivisin isoimman ollessa hoidossa. Iltaisin vain tämä vanhimmainen on niin väsynyt että harvoin jaksaa muuta kuin olla sisällä.
Ja kyllä meillä on turvallista, kaikki mahdolliset lapslukot ja muut suojaukset. 3-vuotiaalla vaan taitoa ja voimaa yllättävän paljon. Kokoaikaisen vahtimisen tarvitsee juurikin siksi ettei esim satuta pikkusisarta, kovat on otteet lapsella.
Ja muuten kyllä yritän jaksaa mutta minua on niin paljon syyllistetty vanhimmaisen vammastakin ettei jaksaisi samaa toisen lapsen kanssa.
ap
ja välillä niin väsynyt ettei tiedä mitenpäin olisi. Meillä tyttö jo 9 vuotias, mutta tuntuu, että mitä enemmän ikää tulee sen vaikeammaksi käy. Oletko ollut mukana vertaistukiryhmissä? Itse olen mukana Leijonaemoissa ja sieltä olen saannut voimaa ja tukea muilta äideiltä, koska kaikilla muillakin erkkalasten vanhemmilla on raskasta. Itsekin tunsin syyllisyyttä lapseni vammasta ja minuakin siitä syyllistettiin vaikka on ihan puhdas kromosomideleetio. Voimia sinulle ja haleja!
Jos lapsi tekee jotain kiellettyä, älä huomioi häntä ollenkaan mutta heti kun hän tekee oikein jotain, aluksi vaikka ihan niitä pienenpieniä asioita, kehu ja halaa, kerro olevasi ylpeä! Tämän sisäistämiseen menee varmasti aikaa, mutta pikkuhiljaa ollessasi todella johdonmukainen, lapsikin huomaa saavansa huomiota hyvistä asioista ja jättää lopuksi nämä ilkeydet väliin (joista tähän asti on saanut huomiosi).
Uskon vakaasti, että lapsesi tekee ilkeyksiään vain siksi, että saa niiden avulla sinulta kaipaamaansa huomiota. Kokeile vaikka mielenkiinnosta muutama päivä tätä ja kehu vain kun lapsi sen ansaitsee. Älä kiellä tai raahaa huonoista (paitsi vaarallisista) paikoista pois, anna tehä ilkeydet mutta älä huomioi millään tavalla. Sitten kehu vuolaasti kun hän istuu lattialla kiltisti ja leikkii leluillaanm :)
Niistä ei ole mitään muuta kuin harmia. Toiseksi hanki hankalalle lapselle päivähoitoa että jaksat paremmin itse. Ei välttämättä päiväkotia, jos haluat yrittää itse saada asiat sujumaan lapsesi kanssa. Ota vaikka kotiin osa-aikainen lastenhoitaja yksityisen hoidon tuella. Laske työaika niin että joudut maksamaan vain sivukulut.
Au pairkin voisi olla hyvä vaihtoehto, jos teillä on ylimääräistä tilaa.
Jos lapsella on turvaton olo, se ei johdu päivärytmin puutteesta (jos sitä kerran kuitenkin on), vaan siitä että hän vaistoaa äidin olevan puhki ja toivoton. Hän tajuaa että hänestä ei pidetä sellaisena kuin hän on, mutta se ei anna voimia eikä taitoa muuttaa käytöstä, joka on jostain syystä saanut vallan (hankala perusluonne, jotain häikkää kehityksessä, muuten kurja olo...). Ota siis joku muu avuksi vahtimaan ja estämään huonoa käytöstä. Yritä itse keksiä keinoja joilla voit nähdä jotain positiivista lapsessasi. Tee vaikka kotitöitä hänen kanssaan kun nuorempi nukkuu (minulla tämä auttoi hankalan esikoisen kanssa!) ja nauti siitä että hän oppii uusia taitoja ja hänestä on hyötyä sinulle. Anna myös lapsen kuulla se. Tehkää kahdestaan retkiä paikkoihin, joissa käytöstavoilla ei ole niin merkitystä (metsä yms...).
Kolmevuotiaalle on jo olemassa paljon kerhoja, muskareita, liikuntakouluja tms. Jos et itse kehtaa mennä sinne katsomaan huonoa käytöstä, niin lähetä se lastenhoitaja opettamaan käytöstapoja (sopikaa jotkut hyvät pelisäännöt, esim hän on mukana tunneilla ja vie aina kahden varoituksen jälkeen lapsen jäähulle ulos vaikka 10 min ajaksi.).
Tärkeintä on että saisit itse voimia olla positiivisella mielellä ja uskoa siihen että lapsestasi vielä tulee jotakin. Yritä uskoa myös siihen mieheesi ja kouluttaa kärsivällisesti, niin hyvin perustellen että hitaampikin ymmärtää ;)