Mistä toipuva addikti, traumoistaan eheytyvä voisi hankkia ystäviä?
En halua ystävääni terapiasuhteeseen kanssani tietenkään. En myöskään tarkoita, että noissa aiheissa tarvitsisi rypeä.
Kuitenkin haluaisin ehkä vähän samanhenkistä seuraa. Ihmistä, joka on myös kokenut kovia ja ollut kova tahto nousta ylös. Ymmärtää myös uupumiset ja tarvetta rauhalliselle ympäristölle.
Olisi hyvä tyyppi jonka kanssa kulkea yhteistä matkaa valoisampaa puolta.
Missä te vietätte aikaa? :)
Kommentit (13)
Oon ollut samassa tilanteessa ja voin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa: ÄLÄ etsi ihmisiä jotka ovat samassa tilanteessa. Etsi ihmisiä jotka ovat siinä tilanteessa jossa itse haluat olla.
Mun kirjaimellinen pelastus oli aikoinaan aloittaa urheiluharrastus jossa ystävystyin lukuisten täysraittiiden ihmisten kanssa. En puhunut taustastani vaan tavallaan hyppäsin heidän elämäntapansa aallonharjalle jossa oli täysin normaalia viettää aikaa tehden yhdessä asioita ilman että kukaan haikaili päihteiden perään. Ensin se oli outoa, koska oli tottunut bondaamaan ihmisten kanssa alkoholin (ja muiden) voimalla ja suoraan sanottuna alkuun se oli todella tuskallistakin että voi jonkun kanssa mennä lenkille ilman että lenkkeillään terdelle tai pitää kokkailuilta ilman että samalla lipitetään viiniä ja pössytellään.
Varmaan ensimmäisen vuoden tunsin olevani ulkopuolinen, feikki ja huijari mutta sanonta seura tekee kaltaisekseen on täysin totta ja sitä voi taktisesti käyttää myös hyvään! Jos oot päättänyt jättää päihteet taakse, niin sä et oikeasti tarvitse ihmisiä jotka on samassa tilanteessa kuin itse olet, vaan tarvit ihmisiä jotka ovat siinä tilanteessa johon HALUAT päästä.
Olen saikulla. Taidan olla toipumisessa sen verran tuore, että en tiedä kelpaanko sulle kaveriksi, mutta siis tosiaan eteenpäin menossa.
Vierailija kirjoitti:
Olen saikulla. Taidan olla toipumisessa sen verran tuore, että en tiedä kelpaanko sulle kaveriksi, mutta siis tosiaan eteenpäin menossa.
Kenelle sulle?
Vierailija kirjoitti:
Oon ollut samassa tilanteessa ja voin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa: ÄLÄ etsi ihmisiä jotka ovat samassa tilanteessa. Etsi ihmisiä jotka ovat siinä tilanteessa jossa itse haluat olla.
Mun kirjaimellinen pelastus oli aikoinaan aloittaa urheiluharrastus jossa ystävystyin lukuisten täysraittiiden ihmisten kanssa. En puhunut taustastani vaan tavallaan hyppäsin heidän elämäntapansa aallonharjalle jossa oli täysin normaalia viettää aikaa tehden yhdessä asioita ilman että kukaan haikaili päihteiden perään. Ensin se oli outoa, koska oli tottunut bondaamaan ihmisten kanssa alkoholin (ja muiden) voimalla ja suoraan sanottuna alkuun se oli todella tuskallistakin että voi jonkun kanssa mennä lenkille ilman että lenkkeillään terdelle tai pitää kokkailuilta ilman että samalla lipitetään viiniä ja pössytellään.
Varmaan ensimmäisen vuoden tunsin olevani ulkopuolinen, feikki ja huijari mutta sanonta seura tekee kaltaiseks
Ymmärrän tämän kyllä. Ei elämässä tietenkään tarvitse asioiden enää liittyä entiseen elämään ja tuo on täysin upeaa, että menee rohkeasti juuri sellaista kohti mitä elämäänsä nimenomaan haluaa tai toivoisi itsellään olevan.
Silti minusta on myös kiva ajatuksen tasolla ainakin olla myös toipuvien kanssa tekemisissä kunhan se toimii eikä kuormita suuntaan tai toiseen.
Kiva kun olet saanut uuden elämän. Kaikkea hyvää jatkoosi myös. :) - ap
Aloitat jonkun harrastuksen.Mahdollisesti löydät samoista asioista pitävän tyypin vierellesi kulkemaan. Voit hakea kontaktia näin ilman addiktion/traumojen värittämää sielun maisemaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen saikulla. Taidan olla toipumisessa sen verran tuore, että en tiedä kelpaanko sulle kaveriksi, mutta siis tosiaan eteenpäin menossa.
Olen myös alkutekijöissä. Käytännössä vielä monet vuodet menee ns. ensiaskeleissa. Luon aivan uutta elämää ja siinä kestää kun saa perustukset kuntoon. Onneksi kuitenkin tällä tiellä ja aidosti haluan tätä ja hoidan itseäni.
Nykyään sitä toivoisi jo ihmisiäkin lähelleen. Niitä, jotka ymmärtävät ja joiden kanssa tsempata eteenpäin, luoda uutta jne. :) - ap
Luonto koettuna, siinä ei ehdi olemaan yksin hetkeäkään vaikka olisi luonnossa yksin. Ehkä ohi aiheen mutta vinkki sivaltaa aihetta.
Vierailija kirjoitti:
Luonto koettuna, siinä ei ehdi olemaan yksin hetkeäkään vaikka olisi luonnossa yksin. Ehkä ohi aiheen mutta vinkki sivaltaa aihetta.
Luonnosta on tullut minullekin hyvin tärkeä toipumisen tiellä. Se on minulle ihan sielun tasolla antoisa paikka ja siellä tunnen hengittäväni paremmin. Käyn metsässä kävelyllä usein. Ihana vinkki. :) - ap
Kuulostat fiksulta ja kivalta ihmiseltä ap, kaikkea hyvää sulle! Muista että vaikka miten murskaavalta tuntuisi, sinä tulet henkisesti selviytymään kaikesta niin kauan kuin et koske päihteisiin. Ja luota intuitioosi mitä ihmisiin tulee, eli ole vähän varovainen, kun kokee yksinäisyyttä niin saattaa helposti joutua semmoisiin ihmissuhteisiin mitkä ei olekaan kovin hyviä. Pidä rajasi, malta mielesi, uskalla ottaa tarvittaessa askel taaksepäin ja sanoa ei. Kaikki järjestyy, muista vaikeimpina hetkinä että sinä pystyt, vaikka et tietäisi siinä hetkessä miten ikinä pääset eteenpäin, luota siihen että niin kauan kuin et ala sekoilla mitään kaikki tulee järjestymään. Paljon rakkautta ja tsemppiä täältä elämääsi!
T. Raittiina 8v
Älä pariudu ennenkuin pää on kunnossa. Se on paras rakkaudenosoitus itsellesi ja tulevalle kumppanillsi
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat fiksulta ja kivalta ihmiseltä ap, kaikkea hyvää sulle! Muista että vaikka miten murskaavalta tuntuisi, sinä tulet henkisesti selviytymään kaikesta niin kauan kuin et koske päihteisiin. Ja luota intuitioosi mitä ihmisiin tulee, eli ole vähän varovainen, kun kokee yksinäisyyttä niin saattaa helposti joutua semmoisiin ihmissuhteisiin mitkä ei olekaan kovin hyviä. Pidä rajasi, malta mielesi, uskalla ottaa tarvittaessa askel taaksepäin ja sanoa ei. Kaikki järjestyy, muista vaikeimpina hetkinä että sinä pystyt, vaikka et tietäisi siinä hetkessä miten ikinä pääset eteenpäin, luota siihen että niin kauan kuin et ala sekoilla mitään kaikki tulee järjestymään. Paljon rakkautta ja tsemppiä täältä elämääsi!
T. Raittiina 8v
Kiitos tästä valtavasti!
Olen omaksunut ajatuksen, että kaikki järjestyy kunhan olen maltillinen, en käytä päihteitä ja luotan vain prosessiin. On tosi vaikeita hetkiä henkisesti mutta juominen ei pyöri mielessä kuin hyvin satunnaisesti. Tämä tuntuu todella tärkeältä ajanjaksolta elämässä.
Toivottavasti voisin joskus tulevaisuudessa auttaa toisia tällä mitä käyn itse läpi. - ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat fiksulta ja kivalta ihmiseltä ap, kaikkea hyvää sulle! Muista että vaikka miten murskaavalta tuntuisi, sinä tulet henkisesti selviytymään kaikesta niin kauan kuin et koske päihteisiin. Ja luota intuitioosi mitä ihmisiin tulee, eli ole vähän varovainen, kun kokee yksinäisyyttä niin saattaa helposti joutua semmoisiin ihmissuhteisiin mitkä ei olekaan kovin hyviä. Pidä rajasi, malta mielesi, uskalla ottaa tarvittaessa askel taaksepäin ja sanoa ei. Kaikki järjestyy, muista vaikeimpina hetkinä että sinä pystyt, vaikka et tietäisi siinä hetkessä miten ikinä pääset eteenpäin, luota siihen että niin kauan kuin et ala sekoilla mitään kaikki tulee järjestymään. Paljon rakkautta ja tsemppiä täältä elämääsi!
T. Raittiina 8v
Tässä viestissä on erittäin hyviä pointteja. Omien rajojen tunnistaminen ja niistä kiinni pitäminen on ehdoton juttu traumataustaiselle, toipuvalle addiktille. Jo alussa kovin tuttavalliset ja neuvoja tyrkyttävät ihmiset kannattaa kiertää kaukaa, samoin he, joiden puheista kuuluu, etteivät he vielä ole oikein käsitelleet omia ongelmiaan. Traumoista ja riippuvuuksista toipuminen on jokaisella kovin yksilöllinen prosessi eikä kukaan muu kuin sinä voi tietää sitä, mitä se tulee pitämään sisällään. Ammattiavun ja vertaistukiryhmien kanssa kannattaa myös olla valikoiva ja olla tarkkana siitä, ettei ota vastaan apua sellaiselta taholta, joka näkee sinut viallisena ja jolla on hyvin ehdottomat näkemykset siitä, miten sinun "pitää" toipua. Kun olet aina ja joka tilanteessa itsesi puolella, on raitis elämä paljon helpompaa. Tsemppiä sinulle myös minulta!
terveisin toinen raitistunut
Töissä